Marttyyripiispa Abda ja marttyyrit Hormizd ja Sunin Persialainen

Pyhä Abda eli Persiassa Yazdgerd I:n (399-420) hallitusaikana, kun Rooman keisarina oli Teodosios II (408-450). Nimi Abda on syyriaa ja tarkoittaa ”palvelijaa”. Epäjumalanpalvelijoiden keskellä asunut Abda yritti kaikin keinoin vakuuttaa pakanat heidän menojensa turhuudesta. Eräänä päivänä hän jumalallisen kiihkon polttamana meni temppeliin, jossa kuningas tapasi uhrata, ja kaatoi pyhän tulen sytyttäen paikan tuleen. Kuningas tuli täyteen vihaa. Kuninkaan neuvonantajat ja maagit kadehtivat Jumalan kristityille antamaa voimaa ja rohkaisivat kuningasta kieltämään Jumalan palvelemisen. Kuningas määräsi kirkot ja luostarit tuhottaviksi ja papit ja muut kirkonmiehet pidätettäviksi ja asetettaviksi syytteeseen.

Kun Abda ja hänen seuralaisensa ilmestyivät kahlehdittuina kuninkaan eteen, tämä kysyi: ”Miksi te halveksitte kuninkaallisia asetuksia mieluummin kuin alistutte opille, jonka olemme isiltämme saaneet?” Tunnustajat vastasivat: ”Me emme seuraa ihmisoppeja, jotka käskevät palvomaan monia jumalia, valoa ja maailman ainesosia mutta halveksumaan koko maailman Luojaa. Häntä me ylistämme ja Hänelle me omistamme kaiken mitä Hän on luonut meidän käyttöömme ja meitä varten. Me palvomme ja kunnioitamme Luojaa, jotta saisimme kunnian Hänen kädestään.”

Näiden sanojen hämmentämänä kuningas määräsi Abdan ja hänen seuralaisensa pystyttämään pyhän tulen temppelin uudelleen tai muuten kaikki kirkot tuhottaisiin. He kieltäytyivät ja heidät vietiin kidutettaviksi. Neljä sotilasta asettui pyhän Abdan ympärille. He peittosivat hänen koko ruumiinsa hakkaamalla sitä palavilla kepeillä, ja niin hän sai marttyyrikruunun.

Tästä tapahtumasta alkoi Persian kristittyjen suuri vaino, joka kesti yli kolmekymmentä vuotta. Monilta leikattiin käsiä, korvia tai muita ruumiinjäseniä Kristuksen tähden. Joiltakin nyljettiin iho kasvoilta, joidenkin ruumiinaukot työnnettiin täyteen teroitettuja keppejä, toisia heitettiin kädet ja jalat sidottuina syviin kuiluihin rottien ja syöpäläisten syötäviksi. Näiden Kristuksen jalojen sankarien joukkoon luetaan muun muassa Abdan toveri pyhä diakoni Benjamin (muistopäivä 13.10.) sekä pyhät Hormizd ja Sunin.

Hormizd, Ahmadanin läänin maaherran poika, kääntyi Kristuksen omaksi jo nuoruudessaan. Hänet ilmiannettiin kuninkaalle, ja kun lupaukset ja uhkaukset eivät saaneet häntä luopumaan uskostaan, hänet tuomittiin lähtemään ilman vaatteita erämaahan paimentamaan kameleita. Kauan tämän jälkeen kuningas kulkiessaan niillä seuduin tunnisti Hormizdin, lähetti hänelle pellavaviitan sekä lupasi palauttaa hänet kunnialliseen asemaan, jos hän vain palaisi perinteiseen uskontoonsa. Pyhä mies repi viitan saman tien ja lähetti sen takaisin kuninkaalle, joka määräsi hänet teloitettavaksi.

Pyhä Sunin oli korkea-arvoinen valtion virkamies, jolla oli tuhansia palvelijoita. Vaimonsa vetoomuksista huolimatta hän piti parempana luopua kaikesta omastaan kuin kavaltaa taivaallinen Mestarinsa.