Juhlapäiviä ja niihin liittyviä kirkollisia juhlanviettotapoja mahtuu vuoteen paljon, mutta vielä enemmän siihen mahtuu paastopäiviä, joina ei syödä lihaa tai muita eläinkunnan tuotteita kuten kananmunia tai maitoa. Paastossa tulisi pidättäytyä myös nautintoaineista ja muista riippuvuuksista.
Keskiviikot ja perjantait ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aina paastopäiviä.
Näiden lisäksi kirkkovuodessa on neljä pidempää paastoaikaa: marraskuun 15. päivästä joulupäivään kestävä joulupaasto, kuusi viikkoa ennen palmusunnuntaita alkava suuri paasto valmistusviikkoineen, pääsiäistä edeltävä suuri viikko, viikkoa helluntain jälkeen alkava ja 29. kesäkuuta päättyvä apostolien paasto sekä 1.–14.8. vietettävä Jumalanäidin paasto.
Lisäksi 29.8. on yksittäinen paastopäivä (Herran edelläkävijän ja kastajan Johanneksen mestauspäivä).
Paaston tarkoituksena on aina valmistaa uskovia edessä olevaan juhlaan. Sen aikana arvioidaan oman elämän suuntaa ja asetetaan asioita harkitumpaan arvojärjestykseen. Tarkasteluun otetaan suhde itseen, toisiin ihmisiin ja Jumalaan. Paastoaikoina on tapana on osallistua myös katumuksen sakramenttiin.
Ruoasta pidättäytyminen on vain yksi kristillisen paaston ulottuvuus. Sen tarkoitus on toimia apuvälineenä, joka auttaa hengellisessä paastoamisessa eli kilvoituksessa synnin ja pahuuden karttamiseksi ja rakkauden, nöyryyden ja kärsivällisyyden hyveissä kasvamiseksi.
Paastoajat vaikuttavat myös hääjärjestelyihin. Ortodoksinen kirkko ei vihi jäseniään avioliittoon joulupaaston loppupuoliskolla eikä suuren paaston, suuren viikon tai Jumalanäidin paaston (1.–14.8.) aikana.