Kirkkokalenteri

Pyhittäjä Savvati (27.9.) tuli asumattomalle Solovetskin saarelle yhdessä pyhittäjä Herman Solovetskilaisen (30.7.) kanssa vuonna 1429. Hermanin palattua mantereelle Savvati jatkoi kilvoituselämää yksin. Kun hän tunsi kuolemansa lähestyvän, hän purjehti rannikolle ja tapasi Uikujoen (ven. reka Vyg) suussa igumeni Natanaelin, joka antoi hänelle synninpäästön ja pyhän ehtoollisen. Sen jälkeen Savvati nukkui rauhassa kuolonuneen ja Natanael hautasi hänet Uikujoen varrelle.

Vuoden kuluttua pyhittäjä Herman palasi Solovetskin saarille mukanaan munkki Zosima (17.4.). Yhdessä he perustivat Solovetskin luostarin. He siirrättivät pyhittäjä Savvatin maalliset jäännökset hänen kilvoituspaikalleen Solovetskin saarelle ja hautasivat ne Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen kirkon alttaripäätyyn. Pyhittäjä Zosiman siirryttyä Herran luo veljestö hautasi hänet Kristuksen kirkastumisen kirkon alttaripäätyyn.

Elokuun 8. päivänä 1566 Zosima ja Savvati Solovetskilaisten pyhäinjäännökset siirrettiin juhlallisesti uuteen Kristuksen kirkastumisen kirkkoon, jossa oli heille pyhitetty sivualttari. Siirron alkuunpanijana ja innoittajana oli Moskovan vastavalittu metropoliitta Filip (9.1.), joka oli ennen metropoliitaksi valitsemistaan kilvoitellut Solovetskissa lähes 30 vuotta.

Samana päivänä muistellaan myös pyhittäjien Zosima, Savvati ja Herman Solovetskilaisten pyhäinjäännösten palauttamista Kirkolle neuvostovallan jälkeen ja niiden juhlallista siirtämistä takaisin Solovetskin luostariin vuonna 1992.

Pyhä Ekvtime (Eufimi) oli Pyhän Johannes Edelläkävijän luostarin igumeni Davit-Garedzin autiomaassa Georgiassa. Luostarin kronikassa hänet muistetaan työteliäänä miehenä. Historioitsijoiden mukaan Ekvtime oli filosofi ja teologi ja erinomainen saarnaaja. Hän omisti elämänsä luostarin kehittämiselle Khašmissa. Hän kunnosti ja kaunisti luostaria sekä laajensi sitä ympäröinyttä maatilaa. Hän rakennutti uudelleen lähellä olevan Khašmin kylän, jonka dagestanilaiset ryöstäjät olivat hävittäneet maan tasalle, ja perusti sinne myllyn ja viinitarhan.

Isä Ekvtimen ohjauksessa käännettiin monia teologisia teoksia georgiaksi ja harvinaisia kirjoja kopioitiin uudelleen. Ekvtime opetti myös oppilailleen filosofiaa ja teologiaa. Ninotsmindan piispa Saban toimeksiannosta Ekvtime laati akatistoshymnin pyhälle apostolienvertaiselle Georgian valistajalle Ninalle (14.1.).

Vuonna 1797 ruttoepidemia levisi Tbilisissä ja asukkaat pakenivat kaupungista. Munkit ja erakot jättivät keljojensa rauhan ja suojelusenkelien lailla ryhtyivät pitämään huolta sairaista ja kärsivistä. Ekvtime johti ja innoitti tätäkin laupeudentyötä. Hän nukkui pois rauhassa vuonna 1804.

Pyhittäjä Grigori oli Kiovan luolaluostarin ikonimaalarimunkki Alipin kilvoitustoveri. Hänen on sanottu maalanneen useita ihmeitätekeviä ikoneita. Liturgisissa teksteissä häntä kutsutaan ”bysanttilaiseksi”. Mahdollisesti hän oli yksi niistä ikonimaalareista, jotka tulivat Konstantinopolista Kiovaan maalaamaan luolaluostarin pääkirkon ikoneita (ks. 14.2.).

Pyhittäjä Emilianos loisti hyveissä pyhän Tarasioksen (25.2.) perustaman luostarin munkkina. Hänet vihittiin joskus vuoden 788 jälkeen Kyzikoksen32 piispaksi. Hänet tunnettiin jumalallisen armon uskollisena palvelijana, joka oli lempeä ja laupias. Kun keisari Leo V kutsui hänet ottamaan osaa keskusteluun pyhistä ikoneista, Emilianos vastusti harhaoppista hallitsijaa ja selitti, että maallisten viranomaisten ei pitäisi puuttua dogmaattisiin kysymyksiin, vaan ne pitäisi käsitellä ainoastaan kirkossa. Hänen rohkea uskon tunnustamisensa palkittiin karkotuksella. Kärsittyään viisi vuotta kaikenlaisia koetuksia Emilianos nukkui pois rauhassa. Joissakin lähteissä tosin annetaan ymmärtää hänen kuolleen keisarin kätyrien salamurhaamana.

Pyhä Myron syntyi 200-luvun puolivälissä hurskaaseen perheeseen Aurakeiassa Knossoksen lähellä Kreetalla. Hän meni nuorena naimisiin ja eli maanviljelyksestä. Hän jakoi köyhille suuren osan sadostaan, mutta mitä enemmän hän antoi pois, sitä suuremmiksi hänen satonsa kasvoivat. Myronin myötätunto köyhiä kohtaan ei tuntenut rajoja. Kerran hän huomasi tusinan miehiä varastamassa hänen viljaansa. Ahneuksissaan he olivat täyttäneet säkkinsä liian täyteen eivätkä jaksaneet nostaa niitä. Myron ei suinkaan ajanut heitä tiehensä vaan auttoi heitä nostamaan säkit selkäänsä ja pyysi, että he eivät kertoisi kenellekään, mitä hän oli tehnyt.

Kun hänen hyveellisyytensä huomattiin, hänet vihittiin papiksi ja keisari Diocletianuksen vainojen päätyttyä Gortynan piispaksi. Lopulta hänestä tuli Kreetan arkkipiispa. Hän hoiti tehtäväänsä pastoraalisella viisaudella, ja hänen rukoustensa kautta tapahtui lukemattomia ihmeitä. Kerran hän pysäytti joen tulvimasta yli äyräidensä. Pyhä Myron palveli kirkkoa monia vuosia uskollisesti, ja vuoden 350 tienoilla hän nukkui pois rauhassa noin sadan vuoden iässä.

Pyhä Anastasios oli bulgarialainen Radovišin kylästä, nykyisen Makedonian Strumicasta (entinen Tiberiopolis). Nuorena hän lähti Tessalonikaan ja työskenteli siellä aseverstaalla. Eräänä päivänä vuonna 1794 hänen työnantajansa alkoi painostaa häntä pukeutumaan turkkilaisiin vaatteisiin ja kuljettamaan joitain tekstiilejä ulos kaupungista maksamatta kristityiltä vaadittua tullia.33 Anastasios vastusteli, mutta lopulta antoi periksi ja suostui tähän vaaralliseen yritykseen. Kun hän yritti poistua kaupungista, portinvartijat käskivät hänen todistaa olevansa muslimi pyytäen häntä lausumaan islamilaisen tervehdyksen ja rukouksen. Anastasios ei säikähtänyt vaaraa vaan halusi mieluummin antautua kuin kieltää Kristuksen. Hänet vietiin ensin veronkeruusta vastaavan virkamiehen luokse, ja tämä lähti kysymään neuvoa islamilaiselta muftilta. Mufti vastasi: ”Sinulla on miekka toisessa kädessäsi ja paperia toisessa kädessäsi, käytä kumpaa haluat.”34

Anastasiosta syytettiin Muhammadin pilkkaamisesta ja vaadittiin kääntymään islamiin. Kidutuksista huolimatta hän tunnusti toistuvasti olevansa kristitty. Taivaasta saamansa voiman vahvistamana hän kesti kaikki kidutukset. Sitten hänet lähetettiin muslimien johtajan puheille, joka yritti houkutella häntä kallisarvoisilla lahjoilla luopumaan kristinuskosta ja lupaili hänelle työpaikkaa. Anastasios ei kallistanut korvaansa lupauksille, jolloin hänet vietiin takaisin vankilaan. Siellä hänen jalkansa puristettiin ruuvipenkkiin, hänen kaulaansa ripustettiin kahleet ja hänen kynsiensä alle työnnettiin bambutikkuja. Anastasios ei antanut periksi, ja niin kuvernööri määräsi hänet hirtettäväksi Uuden portin ulkopuolella. Kidutusten uuvuttama ja verta valuva pyhä marttyyri Anastasios menehtyi jo matkalla hirttopaikalle. Nykyään häntä kunnioitetaan erityisesti synnyinkylänsä Radovišin suojelijana.

Pyhä Triantafyllos oli nuori merimies, joka oli kotoisin Kreikan Zagorasta Voloksen läheltä. Eräänä päivänä vuonna 1680 turkkilaiset ottivat hänet kiinni ja yrittivät pakottaa häntä kieltämään isiensä uskon. Hän oli juuri täyttänyt 16 vuotta, mutta hän osoitti aikuisen miehen rohkeutta ja luonteenlujuutta. Hänet vietiin Konstantinopoliin, missä häntä kidutettiin monin tavoin ja lopulta teloitettiin sillä paikalla, jolla Konstantinopolin kuuluisa ravirata oli aikanaan sijainnut.