✚ öljytön paasto
Suuri torstai
Pt. Titus Ihmeidentekijä, † 700-l.
M. Polykarpos Aleksandrialainen, † 200-l.
Nimipäivä: Tiitus.
Parimia 2.4.
Avaa kaikki10 Herra sanoi Moosekselle: ”Mene kansan luo ja käske kaikkien puhdistautua ja pyhittäytyä tänään ja huomenna sekä pestä viittansa. 11 Heidän on oltava valmiina ylihuomiseen mennessä, sillä ylihuomenna Herra astuu kaiken kansan nähden alas Siinainvuorelle. 12 Määrää vuoren ympärille raja ja varoita kansaa nousemasta vuorelle tai edes koskemasta sen juureen. Jokaista, joka koskettaa vuorta, rangaistakoon kuolemalla, 13 mutta häneen ei saa koskea käsin, vaan hänet on joko kivitettävä, keihästettävä tai ammuttava jousella. Syyllinen ei saa jäädä eloon, olkoon sitten ihminen tai karjaeläin. Vasta kun oinaansarvea on soitettu, kansa saa nousta vuorelle.” 14 Mooses laskeutui vuorelta kansan luo. Hän pyhitti ja puhdisti israelilaiset, ja he pesivät myös viittansa. 15 Sitten Mooses sanoi kansalle: ”Olkaa valmiina ylihuomiseksi. Kukaan älköön koskeko naiseen.” 16 Kolmantena päivänä aamun tultua alkoi jyristä ja salamoida. Vuoren yllä lepäsi raskas pilvi ja kuului voimakasta torventoitotusta, ja kansa vapisi pelosta leirissään. 17 Mooses vei israelilaiset ulos leiristä Jumalaa vastaan, ja he jäivät vuoren juurelle. 18 Siinainvuori oli kauttaaltaan savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa. Vuori savusi kuin tulinen uuni ja vavahteli ankarasti. 19 Torven ääni kasvoi kasvamistaan, Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylisten.
1 Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui: 2 — Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan? 3 Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat. 4 Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat! 5 Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli? 6 Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, 7 kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan? 8 Kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta? 9 Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren, myrskypilvillä sen kapaloin. 10 Minä laadin sille lait ja rajat ja asetin portit ja salvat sen tielle, 11 sanoin: ”Tähän asti, ei edemmäs! Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja.” 12 Oletko sinä kutsunut esiin aamun, edes yhden kerran? Oletko käskenyt aamuruskon paikalleen, 13 niin että se tarttuu kiinni maan liepeisiin ja ravistaa pois kaikki jumalattomat? 14 Aamuruskon syttyessä maa muuttuu kuin savi, johon painetaan sinetti: kaikki tulee näkyviin kuin uudelleen vaatetettuna. 15 Ne, jotka ovat luopuneet Jumalasta, jäävät vaille valoa. Röyhkeän käsivarsi murskataan. 16 Oletko käynyt meren lähteillä, oletko tutkinut syvyyden pohjan? 17 Nousivatko eteesi tuonelan portit, saitko nähdä kuoleman varjon ovet? 18 Oletko tutkinut maan sen ääriä myöten? Jos olet tämän kaiken tehnyt, kerro toki! 19 Tunnetko sinä tien valon kotipaikalle, tunnetko paikan, jossa pimeys asuu? 20 Sinäkö tuot valon maan ylle, sinäkö opastat sen takaisin majaansa? 21 Totta kai, sinähän tiedät kaiken, sinä synnyit jo ennen niitä, niin suuri on päiviesi luku! 22 Oletko käynyt paikassa, jossa minä säilytän lunta, oletko nähnyt rakeiden varastot? 23 Olen täyttänyt ne ahdingon aikoja varten, sodan päiviä, taistelun päivää varten. 42:1 Silloin Job sanoi Herralle: 2 — Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa. 3 Sinä kysyit: ”Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?” Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä — ne ovat minulle liian ihmeellisiä. 4 Sinä sanoit: ”Kuuntele nyt, kun minä puhun. Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.” 5 Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.
4 Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta. Aamu aamulta hän herättää minut, herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin. 5 Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistänyt tehtävääni. 6 Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä. 7 Herra, minun Jumalani, auttaa minua, siksi en pelkää häväistystä. Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi. Minä tiedän, etten jää häpeääni, 8 sillä hän on lähellä, hän osoittaa syyttömyyteni — kuka voisi minua syyttää! Asettukaamme siis käymään oikeutta. Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan? Astukoon hän esiin! 9 Herra, minun Jumalani, on minun auttajani. Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi? Nuo kaikki häviävät kuin vaate, jonka koi syö. 10 Se teistä, joka pelkää Jumalaa, kuulkoon Herran palvelijan sanaa. Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan. 11 Mutta te, jotka sytytätte liekkejä loimuamaan, te, jotka ammutte palavia nuolia, syöksykää itse roihuaviin liekkeihinne, tuhoutukaa tulinuoliin, jotka itse sytytitte! Minun kädestäni tämä on lähtöisin: tuskan paikassa te joudutte virumaan.
1. hetkessä
18 Herra, sinä itse ilmoitit minulle vihollisteni aikeet, ja nyt minä ne tiedän! 19 Minä olin kuin kesy karitsa, jota viedään teurastettavaksi. En tiennyt, että he tekivät suunnitelmia minua vastaan ja puhuivat keskenään: ”Tuhotkaamme puu hedelmineen! Raivatkaamme hänet pois elävien maasta, niin ettei häntä enää muisteta!” 20 Mutta sinä, Herra Sebaot, tutkit ihmisten sydämen ja ajatukset ja tuomitset oikein. Anna minun nähdä, että sinä kostat heille. Sinulle minä olen uskonut asiani. 21 Näin sanoo Herra: ”Anatotin miehet tavoittelevat henkeäsi ja sanovat: ’Älä kulje enää Herran profeettana, muuten me tapamme sinut.’ 22 Mutta minä, Herra Sebaot, vastaan: Minä kostan heille! Heidän nuorukaisensa kaatuvat miekkaan, heidän poikansa ja tyttärensä kuolevat nälkään. 23 Yhtäkään heistä ei jää jäljelle sinä vuonna, jolloin minä rankaisen Anatotia ja annan onnettomuuden kohdata sitä.” 12:1 — Herra, sinä olet oikeudenmukainen, kuinka minä voisin syyttää sinua mistään? Silti kysyn: Onko oikein, että jumalattomat menestyvät, että kaikki luopiot saavat elää rauhassa? 2 Sinä olet heidät istuttanut, he ovat juurtuneet, he kasvavat ja kantavat hedelmää. Suullaan he puhuvat sinusta, mutta heidän sydämensä on sinusta kaukana. 3 Herra, sinä näet ja tunnet minut, sinä tutkit sydämeni, sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen. Erottele heidät laumasta kuin teuraslampaat, määrää heidät tuhon päivää varten. 4 Kuinka kauan täytyy maan riutua, laidunten ruohon kuivettua? Villieläimet ja linnutkin katoavat ihmisten pahuuden tähden. Mutta he sanovat: ”Kuka sen voi tietää, miten meille käy!” 5 — Jos sinä läkähdyt jo jalkamiesten matkassa, kuinka voisit juosta kilpaa hevosten kanssa? Vaikka tunnetkin olosi turvalliseksi asutuilla seuduilla, kuinka selviät Jordanin tiheiköissä?9 Eikö maani ole kuin hyeenan luola, jonka ympärillä haaskalinnut parveilevat? ”Kootkaa tänne kaikki villieläimet! Tuokaa ne aterialle!” 10 Paimenten laumat ovat tuhonneet viinitarhani, tallanneet peltoni. Minun ihanan maani he ovat tehneet autiomaaksi. 11 Hävitettynä se suree minun edessäni, se on lohduttoman autio. Koko maa on tyhjä, kukaan ei siitä välitä. 14 Näin sanoo Herra: ”Totisesti, minä tempaan kaikki kelvottomat naapurikansat pois maastaan! Ne ovat kajonneet siihen maahan, jonka minä olen antanut kansalleni Israelille pysyväksi perinnöksi. Myös Juudan heimon minä tempaan maastaan. 15 Mutta sen jälkeen kun olen temmannut ne pois, minä armahdan niitä. Minä annan jokaisen kansan palata omaan maahansa ja omalle perintömaalleen.
Epistola 2.4.
Avaa kaikki
23 Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, 24 kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” 25 Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.” 26 Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. 27 Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. 28 Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. 29 Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion. 30 Sen vuoksihan teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat jo nukkuneet pois. 31 Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi. 32 Rangaistessaan Herra kuitenkin kurittaa meitä, jotta meitä ei yhdessä maailman kanssa lopullisesti tuomittaisi.
Evankeliumi 2.4.
Avaa kaikkiAamupalveluksessa
1 Happamattoman leivän juhla, jota kutsutaan myös pääsiäiseksi, oli jo lähellä. 2 Ylipapit ja lainopettajat miettivät miettimistään, millä keinoin saisivat Jeesuksen raivatuksi tieltä, sillä he pelkäsivät kansaa. 3 Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi hän oli yksi kahdestatoista opetuslapsesta. 4 Hän lähti ylipappien ja temppelivartioston päällikköjen luo ja keskusteli heidän kanssaan siitä, miten toimittaisi Jeesuksen heidän käsiinsä. 5 He ilahtuivat ja tarjosivat hänelle rahaa. 6 Juudas suostui tarjoukseen ja etsi nyt sopivaa tilaisuutta saattaakseen Jeesuksen heidän käsiinsä kaikessa hiljaisuudessa. 7 Sitten tuli se happamattoman leivän päivä, jona pääsiäislammas oli teurastettava. 8 Jeesus lähetti Pietarin ja Johanneksen kaupunkiin ja sanoi heille: ”Menkää valmistamaan meille pääsiäisateria.” 9 He kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sen?” 10 Hän sanoi: ”Kun tulette kaupunkiin, teitä vastaan tulee vesiruukkua kantava mies. Seuratkaa häntä. Menkää siihen taloon, johon hän menee, 11 ja sanokaa talon isännälle: ’Opettaja kysyy sinulta, missä on huone, jossa hän voi syödä pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa.’ 12 Isäntä osoittaa teille yläkerrasta suuren huoneen, jossa on kaikki järjestettynä. Valmistakaa sinne ateria.” 13 He lähtivät matkaan, ja kaikki kävi niin kuin Jeesus oli heille sanonut. He valmistivat pääsiäisaterian. 14 Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. 15 Hän sanoi heille: ”Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. 16 Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.” 17 Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. 18 Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.” 19 Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” 20 Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. 21 Mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani. 22 Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa!” 23 Opetuslapset alkoivat kysellä toisiltaan, kuka heistä se saattaisi olla. 24 Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana. 25 Silloin Jeesus sanoi heille: ”Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi.* 26 Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. 27 Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee. 28 ”Koko ajan, kaikissa koettelemuksissani, te olette pysyneet minun kanssani. 29 Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. 30 Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa. 31 ”Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. 32 Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.” 33 Pietari sanoi hänelle: ”Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin.” 34 Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut.” 35 Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kun lähetin teidät matkaan ilman kukkaroa, laukkua ja jalkineita, niin puuttuiko teiltä mitään?” ”Ei mitään”, he vastasivat. 36 Silloin Jeesus sanoi: ”Nyt on toisin. Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan. 37 Sillä tietäkää, että tämän kirjoituksen täytyy käydä minussa toteen: ’Hänet luettiin rikollisten joukkoon.’ Kaikki, mitä minusta on lausuttu, saa nyt täyttymyksensä.” 38 Opetuslapset sanoivat: ”Herra, tässä on kaksi miekkaa.” ”Riittää”, hän vastasi. 39 Jeesus lähti kaupungista ja meni tapansa mukaan Öljymäelle. Opetuslapset seurasivat häntä. *) ”Hyväntekijä” kuului tuon ajan hallitsijoiden itsestään käyttämiin kunnianimityksiin.
Herra sanoi opetuslapsilleen: 2 ”Kahden päivän kuluttua, niin kuin tiedätte, on pääsiäinen. Silloin Ihmisen Poika luovutetaan ristiinnaulittavaksi.” 3 Samaan aikaan kokoontuivat ylin papisto ja kansan vanhimmat ylipappi Kaifaksen palatsiin 4 neuvottelemaan, millaisella juonella he saisivat Jeesuksen käsiinsä tappaakseen hänet. 5 ”Ei kuitenkaan kesken juhlan”, he sanoivat, ”ettei kansa ala mellakoida.” 6 Kun Jeesus oli Betaniassa spitaalia sairastaneen Simonin talossa, 7 tuli hänen luokseen nainen, jolla oli alabasteripullossa hyvin kallista tuoksuöljyä. Jeesuksen aterioidessa nainen vuodatti öljyn hänen päähänsä. 8 Mutta kun opetuslapset näkivät sen, he sanoivat paheksuen: ”Millaista haaskausta! 9 Olisihan sen voinut myydä hyvään hintaan ja antaa rahat köyhille.” 10 Jeesus huomasi tämän ja sanoi heille: ”Miksi te pahoitatte naisen mielen? Hän teki minulle hyvän teon. 11 Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole. 12 Kun hän voiteli minut, se tapahtui hautaamistani varten. 13 Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki.” 14 Silloin yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Juudas Iskariot, meni ylipappien luo 15 ja sanoi: ”Paljonko maksatte minulle, jos toimitan hänet teidän käsiinne?” He sopivat hänen kanssaan kolmestakymmenestä hopearahasta. 16 Siitä lähtien hän etsi tilaisuutta kavaltaakseen Jeesuksen. 17 Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?” 18 Jeesus sanoi: ”Menkää kaupunkiin.” Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: ”Opettaja sanoo: ’Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.'” 19 Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian. 20 Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Joh. 13:3 Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. 4 Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. 5 Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla. 6 Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” 7 Jeesus vastasi: ”Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.” 8 Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi: ”Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” 9 Silloin Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.” 10 Tähän Jeesus vastasi: ”Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.” 11 Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita. 12 Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö te, mitä teille tein? 13 Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. 14 Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. 15 Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. 16 Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. 17 Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat. Matt. 26:21 Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” 22 Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” 23 Jeesus vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. 24 Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” 25 Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus. 26 Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” 27 Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. 28 Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. 29 Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” 30 Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. 31 Silloin Jeesus sanoi heille: ”Tänä yönä te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: ’Minä lyön paimenen maahan, ja lauman lampaat joutuvat hajalle.’ 32 Mutta kuolleista noustuani menen teidän edellänne Galileaan.” 33 Pietari keskeytti hänet ja sanoi: ”Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en koskaan luovu.” 34 Jeesus vastasi: ”Totisesti: tänä yönä, ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” 35 Pietari sanoi: ”Vaikka minun pitäisi kuolla kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä.” Samaa vakuuttivat muutkin opetuslapset. 36 Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: ”Jääkää te tähän siksi aikaa kun minä käyn tuolla rukoilemassa.” 37 Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa. Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan. 38 Hän sanoi heille: ”Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani.” 39 Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” Luuk. 22:43 Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä. 44 Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin. Matt. 26:40 Hän palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Silloin hän sanoi Pietarille: ”Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani? 41 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.” 42 Hän meni taas etäämmäksi ja rukoili toistamiseen: ”Isä, ellei tämä malja voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin toteutukoon sinun tahtosi.” 43 Palatessaan hän tapasi taas opetuslapset nukkumasta, sillä uni oli alkanut painaa heidän silmiään. 44 Hän jätti heidät siihen, meni taas kauemmaksi ja rukoili kolmannen kerran samoin sanoin. 45 Sitten hän tuli opetuslasten luo ja sanoi heille: ”Yhäkö te nukutte ja lepäätte? Hetki on tullut. Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. 46 Nouskaa, nyt me lähdemme! Minun kavaltajani on jo lähellä.” 47 Jeesuksen vielä puhuessa tuli Juudas, yksi kahdestatoista opetuslapsesta, ja hänen kanssaan miekoin ja seipäin aseistautunut suuri miesjoukko, jonka ylipapit ja kansan vanhimmat olivat lähettäneet. 48 Jeesuksen kavaltaja oli sopinut miesten kanssa merkistä: ”Se on se mies, jota minä suutelen. Ottakaa hänet kiinni.” 49 Hän meni suoraa päätä Jeesuksen luo, sanoi: ”Terve, rabbi!”, ja suuteli häntä. 50 Jeesus sanoi hänelle: ”Ystävä, tätä varten sinä olet tullut.” Silloin miehet astuivat lähemmäs, kävivät käsiksi Jeesukseen ja vangitsivat hänet. 51 Yksi Jeesuksen seuralaisista ryhtyi vastarintaan, veti miekkansa esiin ja iski ylipapin palvelijaa niin että tältä irtosi korva. 52 Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu. 53 Luuletko, etten voisi pyytää apua Isältäni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa* enkeleitä ja enemmänkin. 54 Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, joiden mukaan näin täytyy tapahtua?” 55 Jeesus sanoi sitten miesjoukolle: ”Tehän olette lähteneet kuin rosvon kimppuun! Miekat ja seipäät käsissä te tulette minua vangitsemaan. Minä olen joka päivä istunut temppelissä opettamassa, ettekä te ole ottaneet minua kiinni. 56 Mutta kaikki tämä on tapahtunut, jotta profeettojen kirjoitukset kävisivät toteen.” Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat. 57 Vangitsijat veivät Jeesuksen ylipappi Kaifaksen luo, minne lainopettajat ja kansan vanhimmat olivat kokoontuneet. 58 Pietari seurasi häntä jonkin matkan päässä ylipapin pihaan saakka. Siellä hän istuutui palvelusväen joukkoon nähdäkseen, kuinka kaikki päättyisi. 59 Ylipapit ja koko neuvosto etsivät Jeesusta vastaan väärää todistusta, jonka perusteella saisivat hänet surmatuksi. 60 Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, vaikka monta väärää todistajaa esiintyi. Viimein astui esiin kaksi miestä, 61 jotka väittivät Jeesuksen sanoneen: ”Minä voin hajottaa Jumalan temppelin ja rakentaa sen uudelleen kolmessa päivässä.” 62 Silloin ylipappi nousi paikaltaan ja kysyi: ”Etkö lainkaan vastaa heidän syytöksiinsä?” 63 Mutta Jeesus pysyi vaiti. Silloin ylipappi sanoi hänelle: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan nimessä: sano meille, oletko sinä Messias, Jumalan Poika.” 64 ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus. ”Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.” 65 Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Hän herjaa Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi. 66 Mitä mieltä olette?” He vastasivat: ”Hän on ansainnut kuoleman.” 67 He sylkivät nyt Jeesusta kasvoihin ja löivät häntä. Muutamat läimäyttivät häntä poskelle 68 ja ilkkuivat: ”Profetoi, Messias, sano kuka sinua löi!” 69 Pietari istui ulkona pihalla. Hänen luokseen tuli palvelustyttö ja sanoi: ”Sinäkin olit tuon galilealaisen Jeesuksen seurassa.” 70 Mutta hän kielsi sen kaikkien kuullen ja sanoi: ”En ymmärrä mistä puhut.” 71 Hän siirtyi sieltä portille päin, mutta muuan toinen tyttö näki hänet ja sanoi paikalla oleville: ”Tämä mies oli nasaretilaisen Jeesuksen seurassa.” 72 Taas hän kielsi sen valalla vannoen ja vakuutti: ”Minä en tunne sitä miestä.” 73 Mutta hetken kuluttua hänen luokseen tuli muita, jotka siellä seisoskelivat, ja he sanoivat: ”Sinä olet varmasti samaa joukkoa, senhän kuulee jo puheestasi.” 74 Silloin Pietari alkoi sadatella ja vannoi: ”Minä en tunne sitä miestä.” Samassa kukko lauloi. 75 Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: ”Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun. 27:1 Varhain aamulla kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat ja sopivat keskenään Jeesuksen surmaamisesta. 2 Jeesus pantiin köysiin, vietiin pois ja luovutettiin Pilatukselle, maaherralle.
*) Legioona oli suurin roomalainen joukko-osasto, vahvuudeltaan 6000 miestä.
Päivän synaksario 2.4.
Avaa kaikkiPyhä Polykarpos eli Aleksandriassa keisari Maximianuksen hallituskaudella (286–305). Hän oli kristitty ja hänen uskonsa Kristukseen oli horjumaton. Nähdessään muiden kristittyjen kärsivän vainoissa Polykarpos halusi itsekin kärsiä Kristuksen puolesta. Niinpä hän meni pakanoista koostuvan oikeuden eteen ja alkoi nuhdella heitä. “Eikö teillä ole lainkaan inhimillisiä tunteita?” Polykarpos kysyi heiltä. “Kristityt ovat aivan tavallisia ihmisiä, samanlaisia kuin tekin. Silti te hakkaatte heidät palasiksi kuin puut, jos he ilmaisevat yhteisen uskonsa”, Polykarpos huudahti. Puheensa päätteeksi hän ilmoitti rohkeasti olevansa itsekin Kristuksen palvelija. Polykarpoksen sanoista raivostunut tuomari käski ottaa hänet kiinni ja kiduttaa häntä raa’asti. Lopulta pakanat mestasivat Polykarpoksen. Näin pyhä Polykarpos sai kaipaamansa marttyyrien kruunun.
Pyhät Amfianos1 ja Edesios olivat veljeksiä. He syntyivät 200-luvun jälkimmäisellä puoliskolla varakkaaseen perheeseen, joka asui Lyykian Gagaessa. Veljesten vanhemmat antoivat lapsilleen parhaimman mahdollisen koulutuksen. Vartuttuaan Amfianos meni opiskelemaan retoriikkaa, filosofiaa sekä lakia Berytokseen (nyk. Beirut).
Opiskeluvuosinaan Berytoksessa Amfianos kääntyi kristityksi. Opintojensa päätyttyä nuori kristitty palasi kotiseudulleen. Oltuaan jonkin aikaa lapsuuskodissaan Amfianos kuitenkin huomasi, että hänen oli mahdotonta elää epäjumalia palvovien vanhempiensa kanssa. Häntä ei myöskään kiinnostanut se maallinen elämä, jota hänelle tarjottiin.
Niinpä 18-vuotias Amfianos pakeni synnyinseudultaan. Hän päätyi Palestiinan Kesareaan. Siellä hän kohtasi pyhän pappi Pamfiloksen (16.2.), joka kärsi myöhemmin marttyyrikuoleman. Amfianos liittyi Pamfiloksen oppilaiden seuraan ja opiskeli ohjaajansa alaisuudessa pyhien kirjoitusten merkitystä sekä hyveellistä elämää.
Vuoden 306 tienoilla puhkesi uusi kristittyjen vaino, jonka takana olivat keisari Maximianus II Daian määräykset. Suurin osa kristityistä oli erittäin peloissaan. Amfianos oli kuitenkin poikkeus. Kirkkohistorioitsija Eusebius kertoo hänen urheudestaan.2 Kertomatta kenellekään, minne oli menossa, Amfianos käveli kuvernöörin palatsille. Hän saapui paikalle juuri kun kuvernööri oli uhraamassa epäjumalille. Rohkea nuorukainen alkoi nuhdella kuvernööriä, joka käski saman tien pidätyttää hänet. Amfianos hakattiin ja heitettiin vankilaan.
Kahden päivän kuluttua Amfianos tuotiin kuulusteltavaksi ja kidutettavaksi. Kaikkiin kyselyihin hän vastasi vain yhdellä lauseella: “Minä olen Kristuksen palvelija.” Niinpä hänen ihonsa nyljettiin ja hänen jalkansa sytytettiin palamaan. Kiduttajiensa hämmästykseksi kärsivä Amfianos ei luopunut uskostaan.
Amfianos heitettiin takaisin tyrmään kolmeksi päiväksi. Tämän jälkeen tuomari käski heittää puolikuolleen marttyyrin mereen. Eusebius kertoo, että samalla hetkellä kun pyhä Amfianos heitettiin veteen, merta ja kaupunkia ravisteli maanjäristys ja kuului jylisevä ääni. Tapahtumista järkyttyneet kaupunkilaiset tulivat ulos kodeistaan huutaen avukseen Jeesuksen Kristuksen nimeä.
Pian pyhän Amfianoksen marttyyrikuoleman jälkeen hänen veljensä Edesioskin meni tunnustamaan viranomaisten edessä uskonsa Kristukseen. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, milloin Edesioksesta oli tullut kristitty. Joidenkin lähteiden mukaan tämä oli kuitenkin tapahtunut jo ennen Amfianoksen kääntymystä Berytoksessa.
Kuultuaan Edesioksen tunnustuksen viranomaiset kiduttivat häntä. Tämän jälkeen he lähettivät hänet pakkotöihin Palestiinan kuparikaivoksiin. Edesios työskenteli kaivoksissa kärsivällisesti ja lopulta hänet vapautettiin. Tämän jälkeen hän matkusti Aleksandriaan, jossa kristittyjä vainosi erityisen julkea kaupunginjohtaja nimeltään Hierokles. Tämä muun muassa lähetti neitsyyteen vihkiytyneitä kristittyjä ilotaloihin.
Kun Edesios kuuli kaupunginjohtajan toimista, hän kiiruhti tämän luo. Hän löi Hieroklesta niin kovaa, että tämä kaatui maahan. Edesios pidätettiin heti. Tämän jälkeen häntä kidutettiin raa’asti. Lopulta Edesios kärsi marttyyrikuoleman samalla tavalla kuin hänen veljensä. Pyhä Edesios heitettiin mereen ja niin hän antoi sielunsa Jumalalle.3
1 Tunnetaan myös nimillä Appia, Amfian, Appian, Apian sekä Afian.
2 Eusebius, De Martyr. Palaest., 4.
3 Joissakin marttyyrikertomuksissa mainitaan kahden veljeksen sijaan ainoastaan Amfianos sekä nuori kristitty neito nimeltään Teodosia, jolla on kuitenkin oma muistopäivänsä 29.5.
Pyhittäjä Gregorios syntyi 1100-luvun loppupuolella ylhäiseen ja hurskaaseen perheeseen Vähän-Aasian Bityniassa. Päätettyään menestyksellisesti maalliset opintonsa hän alkoi etsiä tietä, joka avaisi hänelle pääsyn todelliseen tietoon. Siinä tarkoituksessa hän tahtoi löytää pyhiä miehiä, jotka pystyisivät omalla esimerkillään opettamaan hänelle hyveiden pyhää tiedettä. Hän asettui yhteen aikansa parhaimmista luostareista ja saatuaan munkiksi vihkimyksen ryhtyi innokkaasti taistelemaan himojaan ja paholaisen ehdottamia ajatuksia vastaan. Näin hän oppi, miten nautinnonhimo nujerretaan ankaralla pidättyväisyydellä.
Gregorios perehtyi sekä yhteisiin jumalanpalveluksiin että yksityiseen rukoukseen. Vieraillessaan kokeneiden munkkivanhusten luona hän sai heiltä opetusta siitä, kuinka näkymätöntä taistelua käydään. Hän oppi erottamaan, milloin häiritsevät ajatukset ovat lähtöisin ihmisestä itsestään ja milloin vihollisesta, milloin ne on parempi jättää kokonaan huomiotta, milloin taas niitä vastaan on taisteltava päinvastaisilla ajatuksilla. Tällä tavoin hän oppi varjelemaan mieltään. Hän ei kuitenkaan koskaan pitänyt itseään täysinoppineena vaan pyrki jatkuvasti saamaan uusia hengellisiä lahjoja.
Osa luostarin veljistä kadehti Gregorioksen edistystä. Tuohon aikaan luostarista oli kadonnut joitakin kirkollisia esineitä, ja paholaisen vaikutuksesta kadehtijat alkoivat syyttää Gregoriosta niiden varastamisesta. He olivat jopa valmiita vannomaan väärän valan. Gregorios näki kaiken tämän takana paholaisen juonet. Yrittämättäkään puolustautua hän siirtyi toiseen luostariin, jossa hänen veljensä oli munkkina. Muutaman päivän kuluttua hänen lähtönsä jälkeen löytyi oikea syyllinen, ja näin paholaisen juonet paljastuivat.
Uudessa luostarissaan Gregorios voitti pian veljien kiintymyksen nöyryydellään ja lempeällä ja rauhallisella olemuksellaan. Kun hän oli kilvoitellut luostarissa jonkin aikaa, hänet vihittiin suureen skeemaan ja hänelle ehdotettiin pappisvihkimystä. Ensin hän kieltäytyi peläten uuden aseman johtavan hänet ylpeyteen, mutta lopulta hän totteli ajatellen, että pappeus on kirkon hänelle osoittama palvelutehtävä.
Elettyään kolme vuotta luostarissa Gregorios siirtyi veljensä kanssa kilvoittelemaan yksinäisyyteen. Hän tahtoi keskittyä rukoukseen mieli vapaana kaikesta huolehtimisesta. Jumalan kunnian katseleminen sytytti hänessä jumalallisen rakkauden leimun, joka kohotti hänet yhä korkeampaan sisäiseen näkemiseen. Tämä loppumaton eteneminen sai hänet etsimään yhä yksinäisempiä paikkoja, missä mikään maallinen ei voisi häiritä hänen riemullista oleskeluaan ikuisuuden iloissa.
Lopulta Gregorios asettui erään kylän lähettyvillä olevalle kukkulalle Nikomedeian lahden pohjoisrannalle. Siellä hän irrottautui kokonaan kaikesta maallisesta. Kuin uusi Mooses hän astui sisimpäänsä unohtaen maailman ja kohdatakseen Jumalan hiljaisuudessa. Gregorios tahtoi syventyä olevaisen takana oleviin periaatteisiin, hän halusi tutkia Jumalan ihmeellistä kaitselmusta ja viisautta. Tällainen tieto on mahdollinen vain niille, jotka ovat täydellisesti puhdistaneet sydämensä kaikista himoista. Tultuaan näin Jumalan ystäväksi Gregorios sai lahjan nähdä tulevaisuuteen ja tulla jumalallisten ihmeiden välittäjäksi myös toisille. Hän kertoi luokseen tuleville tulevista tapahtumista, silloin kun se oli tarpeen heidän sielunsa pelastukseksi. Gregorios lohdutti murheellisia, auttoi köyhiä ja paransi sairaita lukematta koskaan näitä ihmeitä omaksi ansiokseen.
Kerran pahantahtoiset ihmiset lähestyivät Gregoriosta pilaillakseen hänen ennalta näkemisen kykynsä kustannuksella. Hän kuitenkin paljasti heille, keitä he olivat, mitä syntejä he olivat tehneet ja kuinka he olivat tulleet kiusaamaan häntä. Häpeissään he lähtivät pois. Myöhemmin huonomaineinen nainen lähetettiin Gregorioksen luokse viettelemistarkoituksessa. Gregorioksen opetuksia kuunnellessaan nainen kuitenkin kaatui maahan ja alkoi voida pahoin. Hänen lähettäjänsä säikähtivät ja pyysivät Gregoriosta parantamaan hänet. Kaunaa kantamaton pyhä kohotti kätensä taivasta kohti ja paransi naisen rukouksellaan.
Jotkut alueen papit kadehtivat Gregorioksen mainetta. He panettelivat häntä kaikin tavoin Nikomedeian piispalle nostattaakseen tämän häntä vastaan. Piispa menikin ansaan ja vihastuneena lähetti Gregoriokselle sanan, että tämän oli mitä pikimmin tultava hänen luokseen. Askeesin näännyttämä Gregorios nousi hevosen selkään ja lähti ratsain piispan luo. Hän kulki Nikomedeian lahden poikki niin, että vesi ikään kuin kovettui hänen allaan eivätkä edes hevosen kaviot kastuneet. Piispa näki tämän ja lankesi Jumalaa ylistäen pyhän miehen jalkoihin. Gregorioksen syyttäjätkin pyysivät häneltä anteeksi. Paeten ihmiskunniaa Gregorios palasi nopeasti takaisin keljaansa. Hän teki vielä monia muita ihmeitä, kunnes Herra kutsui hänet valtakuntaansa iloitsemaan peittämättömin kasvoin niistä siunauksista, joita hän oli maan päällä katsellut ikään kuin kuvastimesta. Hän pääsi rauhassa lepoon 50 vuoden iässä noin vuonna 1240.
Pyhittäjä Titus oli munkkina Konstantinopolin alueella 700-luvun lopulla. Kuuliaisuutensa ja muiden hyveidensä avulla hän erottui aikansa munkkien yläpuolelle, ja niin hänet valittiin igumeniksi. Luostarin johtajana Titus oli sävyisä ja piti hyvää huolta munkeistaan antaen sydämessään palaneen ilon ja rakkauden säteillä koko veljestöön. Hän oli kuin evankeliumin mukaisen elämän elävä ikoni. Enkelimäisen puhtaana pyhä Titus oli arvollinen saamaan ihmeidentekemisen lahjan, mistä juontuu hänen lisänimensä ”Ihmeidentekijä”. Kilvoituksensa päätettyään hän nukkui pois rauhassa jättäen pyhän elämänsä muiston perinnöksi.
Pyhä Basileios oli Jerusalemin patriarkkana noin kahdeksantoista vuotta aina kuolemaansa asti vuonna 838. Hänet muistetaan erityisesti siitä, että hän kutsui koolle Jerusalemin kirkolliskokouksen puolustamaan pyhien ikonien kunnioittamista ja lähetti sen jälkeen Bysantin keisari Teofilokselle kirjeen, jossa hän moitti keisaria ikonien kunnioittajien vainoamisesta. Sen olivat allekirjoittaneet hänen kanssaan myös Aleksandrian patriarkka Kristoforos ja Antiokian patriarkka Job.
Pyhä Niketius1 syntyi hurskaiden vanhempien lapsena Burgundissa 500-luvun alkupuolella. Hänen isänsä oli senaattori, ja tämä järjesti pojalleen hyvän koulutuksen. Niketius oli jo lapsena erittäin nöyrä ja rukoili paljon. Nuorena hän sairastui vakavasti. Hänen kasvoihinsa tuli kasvain. Pyhä Martinus Laupias, Toursin piispa (11.11.), ilmestyi kuitenkin nuorukaiselle ja syöpä parani.
Niketius vihittiin papiksi noin kolmekymmentävuotiaana. Hän alkoi innokkaasti ohjata nuoria seuraamaan Kristusta ja innoitti heitä elämään siveellisesti. Papintyönsä ohella Niketius teki raskasta ruumiillista työtä, josta saamansa palkan hän käytti köyhien avustamiseen.
Vuonna 551 Lyonin piispa Sacerdus, joka oli Niketiuksen setä, sairastui vakavasti. Sairastuessaan piispa oli vierailulla kuningas Chidebertin luona Pariisissa. Sacerdus esitti viimeiseksi toiveekseen kuninkaalle, että hänen veljenpoikansa seuraisi häntä Lyonin piispanistuimelle. Kuningas Chidebert suostui piispan pyyntöön, joten Niketius vihittiin Lyonin piispaksi.
Niketius toimi Lyonin piispana kahdenkymmenenkahden vuoden ajan. Hän oli luonteeltaan lempeä, mutta samalla myös luja. Kerran Niketius antoi eräälle diakonille määräyksen olla toimittamatta jumalanpalveluksia. Diakoni ei kuitenkaan totellut piispaa. Nähdessään sitten diakonin palvelemassa liturgiassa Niketius huudahti: “Vaietkoon!” Piispan sanan voimasta diakoni kaatui heti maahan ja alkoi vaikeroida. Onneton diakoni vapautui demonista ja pystyi nousemaan ylös vasta kun pyhä piispa oli rukoillut hänen puolestaan.
Piispana ollessaan Niketius osallistui myös useisiin kirkolliskokouksiin. Niketiuksen erityisansioksi voidaan lukea hänen ponnistelunsa hyvän järjestyksen palauttamiseksi Gallian kirkkoon, minkä hän sai toteutettua vuonna 567 Lyonissa kokoontuneessa kirkolliskokouksessa.
Pyhä Niketius nukkui rauhassa kuolonuneen vuonna 573. Hänen reliikkejään säilytetään Lyonissa kirkossa, joka on nimetty hänen mukaansa. Niketiuksen elämäkerran kirjoitti hänen veljenpoikansa, pyhä Gregorius Toursilainen.
1 Tunnetaan myös nimillä Nizier ja Nizien.
Merkkien ja lyhenteiden selitykset
(ap) aamupalvelus
ap. apostoli
ap. v. apostolien vertainen
(ep) ehtoopalvelus
kk:t kanssakilvoittelijat
m. marttyyri
nm. neitsytmarttyyri
p. pyhä
pm. pappismarttyyri
pr. profeetta
pt. pyhittäjä
ptm. pyhittäjämarttyyri
sm. suurmarttyyri
t. tunnustaja
um. uusmarttyyri
vs. vuosisata
† kuolinvuosi
✚ paastopäivä
✜ suuri ylistysveisu lauletaan
✱ ehtoopalveluksessa Autuas se mies, parimiat; aamupalveluksessa polyeleo, suuri ylistysveisu lauletaan; tarkemmat merkinnät päivän kohdalla
✲ vigilia toimitetaan
❉ suuri juhla, vigilia toimitetaan
(i) lisätietoa liturgisissa ohjeissa