✚ mäti sallittu
Lasaruksen lauantai
P. Hilarion Uusi, † 754.
Pt. Stefanos Tunnustaja, † 815.
Hepr. 12:28–13:8;
Joh. 11:1–45.
Nimipäivä: Ilari, Lari; Stefan, Tahvo, Tapani, Teppo.
Epistola 28.3.
Avaa kaikkiPäivän epistola
28 Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, 29 sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli. 13:1 Pysyköön veljesrakkautenne elävänä. 2 Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. 3 Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun. 4 Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö aviovuodettanne, sillä Jumala tuomitsee siveettömät ja avionrikkojat. 5 Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: — Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. 6 Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: — Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä? 7 Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. 8 Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.
Evankeliumi 28.3.
Avaa kaikkiPäivän evankeliumi
Siihen aikaan 1 muuan Lasarus-niminen mies oli sairaana. Hän asui Betaniassa, samassa kylässä kuin Maria ja tämän sisar Martta. 2 Maria oli se, joka voiteli Herran jalat tuoksuöljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan, ja sairas Lasarus oli hänen veljensä. 3 Lasaruksen sisaret lähettivät Jeesukselle sanan: ”Herra, rakas ystäväsi on sairaana.” 4 Sen kuultuaan Jeesus sanoi: ”Ei tämä tauti ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi: se tuo julki Jumalan Pojan kirkkauden.” 5 Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan sekä Lasarusta. 6 Kuultuaan Lasaruksen sairastavan hän viipyi vielä kaksi päivää siellä, missä silloin oli, 7 mutta sanoi sitten opetuslapsilleen: ”Nyt lähdemme takaisin Juudeaan.” 8 Opetuslapset vastustelivat: ”Rabbi, oletko sinä taas menossa sinne? Vastahan juutalaiset yrittivät kivittää sinut.” 9 Jeesus sanoi heille: ”Päivässä on kaksitoista tuntia. Se, joka on liikkeellä päiväsaikaan, ei kompastu, sillä hän näkee tämän maailman valon. 10 Mutta se, joka liikkuu yöllä, kompastelee — eihän hänessä itsessään ole valoa.” 11 Tämän sanottuaan Jeesus jatkoi: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet.” 12 Opetuslapset sanoivat: ”Herra, jos hän nukkuu, hän paranee.” 13 Jeesus tarkoitti sitä, että Lasarus oli kuollut, mutta opetuslapset luulivat hänen puhuvan tavallisesta nukkumisesta. 14 Siksi Jeesus sanoi suoraan: ”Lasarus on kuollut. 15 Teidän tähtenne olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne. Nyt lähdemme hänen luokseen.” 16 Silloin Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos*, sanoi toisille opetuslapsille: ”Mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä.” 17 Kun Jeesus tuli perille, hänelle kerrottiin, että Lasarus oli jo neljättä päivää haudassa. 18 Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista stadionmitan* päässä, 19 ja monia juutalaisia oli tullut lohduttamaan Marttaa ja Mariaa veljen kuoleman johdosta. 20 Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän lähti tätä vastaan. Maria oli silloin sisällä talossa. 21 Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. 22 Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” 23 Jeesus sanoi: ”Veljesi nousee kuolleista.” 24 Martta vastasi: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.” 25 Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, 26 eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” 27 ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.” 28 Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” 29 Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. 30 Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut. 31 Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään. 32 Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” 33 Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, 34 ja hän kysyi: ”Missä hänen hautansa on?” ”Herra, tule katsomaan”, he vastasivat. 35 Jeesus itki. 36 Juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” 37 Mutta jotkut heistä sanoivat: ”Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?” 38 Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. 39 ”Ottakaa kivi pois”, käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.” 40 Jeesus vastasi: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?” 41 Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. 42 Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” 43 Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” 44 Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.” 45 Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen. *) 16: Sekä Tuomas-nimen kantamuoto, aramean te’oma, että kreikan didymos tarkoittavat kaksosta. 18: Noin kolmen kilometrin. Stadion on kreikkalainen pituusmitta, 192 metriä.
Päivän synaksario 28.3.
Avaa kaikkiPyhittäjä Hesykhios syntyi 300-luvun lopulla Jerusalemissa ja pysytteli koko elämänsä Pyhässä kaupungissa ja sen ympäristössä. Hän tutki ahkerasti pyhää Raamattua ja viipyi usein pyhillä paikoilla. Näin sana juurtui hänen sydämeensä, ja hän oppi tuntemaan Jumalan harvinaisen syvällisellä tavalla. Jerusalemia ympäröivän erämaan luostareissa hän omaksui erakkojen hyveitä.
Noin vuonna 412 Jerusalemin patriarkka velvoitti Hesykhioksen ottamaan vastaan papiksi vihkimyksen ja pysymään Jerusalemissa. Pappismunkki Hesykhioksen tuli käyttää viisautensa aarteita Ylösnousemuksen kirkon eli Pyhän haudan kirkon hyväksi. Myöhemmin Hesykhioksesta tuli patriarkka Juvenaliksen tärkeä avustaja opillisissa ja raamatuntulkintaa koskevissa asioissa. Pyhän Kyrillos Aleksandrialaisen rinnalla Hesykhios edusti ortodoksista opetusta Kristuksen ihmisyydestä ja jumaluudesta aikana, jolloin kirkko sanoutui irti nestoriolaisesta opintulkinnasta. Kyrillos Skythopolislainen mainitsee kirjoittamassaan pyhän Euthymioksen elämäkerrassa Hesykhioksen olleen kirkon teologi ja opettaja, ”jonka valo valaisee koko maailman”.
Hesykhios Jerusalemilaisen kerrotaan selittäneen kommentaareissaan koko pyhän Raamatun, mutta vain pieni osa on säilynyt. Tärkeimmät ovat hänen kommentaarinsa Psalmien kirjaan sekä 3. Mooseksen kirjan kommentaari, joka on säilynyt latinaksi. Jobin kirjan kommentaari on säilynyt armeniaksi. Lisäksi tunnetaan lyhyitä huomautuksia Jesajan ja pienten profeettojen kirjoihin. Tunnetaan myös joukko erittäin hienoja homilioita muun muassa Jumalanäidin kunniaksi.
Vanhan Testamentin kohdalla Hesykhios korosti eettistä ja hengellistä tulkintaa. Hesykhios oli poikkeuksellisen hyvä puhuja, joka piti suurenmoisia Raamattuun pohjautuvia saarnoja pyhien ihmisten ja liturgisen vuoden eri tapahtumien kunniaksi.
Kaikkien kunnioittama pyhittäjä Hesykhios vaipui rauhallisesti kuolonuneen 400-luvun puolivälissä, mahdollisesti pian Khalkedonin neljännen yleisen kirkolliskokouksen (451) jälkeen. Filokalian I osassa olevaa opetuspuhetta ”Henkisestä raittiudesta ja rukouksesta” on pidetty Hesykhios Jerusalemilaisen kirjoittamana, mutta sittemmin sen kirjoittajaksi on osoitettu toinen Hesykhios, joka toimi igumenina Siinain Palavan Pensaan luostarissa 600-luvulla.
Pyhä Hilarion eli 700-luvulla. Hänestä tuli jo nuorena munkki ja hän eli monia vuosia erakkona. Pyhän elämän vuoksi hänet vihittiin pappeuteen ja myöhemmin hänestä tuli Peleketen luostarin igumeni. Luostari sijaitsi lähellä Dardanellien salmea (nyk. Turkin luoteiskulma) ja se oli omistettu pyhälle Johannes Teologille.
Pyhä Hilarion sai Jumalalta armolahjan tehdä ihmeitä. Hän muun muassa paransi sairaita. Hänen rukoustensa kautta kuivuus loppui ja epäonnisten kalamiesten verkot täyttyivät kaloista. Lisäksi hänellä oli selvännäkemisen armolahja. Pyhä Hilarion myös kirjoitti hengellisiä teoksia, joissa oli eettisiä ohjeita hengellistä elämää varten. Esimerkiksi 1400-luvun venäläinen pyhä Joosef Volokolamskilainen (9.9.) tunsi Hilarion Uuden kirjoitukset.
Vuonna 754 sotapäällikkö Lakhanodrakon saapui Peleketen luostariin. Hän etsi ikonien kunnioittajia. Hän pidätytti 42 munkkia, jotka lähetettiin Edessan alueelle ja murhattiin. Jäljelle jääneitä munkkeja kidutettiin monin eri tavoin. Pyhä Hilarion kuoli tässä vainossa ikonien kunnioittamisen vuoksi ja Jumala antoi hänelle marttyyrien voittoseppeleen. Noin kymmenen vuotta pyhän Hilarionin kuoleman jälkeen, vuonna 763 tai 764, Peleketen luostari tuhoutui tulipalossa. Pyhä Hilarion jatkoi kuitenkin ihmisten auttamista, sillä hänen haudallaan on tapahtunut lukuisia ihmeitä.
Jevstrati oli syntyperäinen kiovalainen, joka eli 1000-luvulla. Hän oli rikas mies, joka antautui vapaaehtoiseen köyhyyteen ja siirtyi munkiksi Kiovan luolaluostariin. Jevstrati oli nöyrä ja sävyisä ja noudatti niin ankaraa paastoa, että sai lisänimen Paastoaja. Hän saattoi Vapahtajan esimerkin mukaan paastota yhtäjaksoisesti 40 päivää.
Vuonna 1096 aasialainen polovtsien eli kumaanien paimentolaiskansa hyökkäsi Kiovaan. He mursivat luolaluostarin portit, ryöstivät keljat, häpäisivät kirkot, surmasivat muutamia munkkeja ja ottivat toisia vangiksi. Myös pyhittäjä Jevstrati joutui vangiksi. Yhdessä viidenkymmenen muun kristityn kanssa hänet vietiin Hersonesiin (Korsuniin) ja myytiin orjaksi paikalliselle juutalaiselle. Tämä yritti pakottaa heidät luopumaan kristinuskosta pitämällä heitä nälässä. Vangit päättivät kuitenkin mieluummin kuolla kuin kieltää Kristuksen. Yksi toisensa jälkeen he kuolivat, kuka kolmen, kuka seitsemän, kuka kymmenen päivän kuluttua.
Lopulta elossa oli vain paaston karaisema Jevstrati, joka oli ollut syömättä neljätoista päivää. Harmistunut juutalainen päätti kostaa hänelle. Pääsiäisenä hän ristiinnaulitsi Jevstratin ja herjasi samalla karkeasti Kristusta. Jevstrati puolestaan kiitti Herraa, että oli tullut otolliseksi kärsimään samalla tavalla kuin Hän. ”Uskon”, hän sanoi, ”että Herra kerran sanoo minulle niin kuin Hän sanoi ryövärille: Tänään olet minun kanssani paratiisissa (Luuk. 23:43).” Raivostunut juutalainen tempaisi keihään ja lävisti sillä Jevstratin. Näin pyhä marttyyri Jevstrati pääsi taivasten valtakuntaan kuoleman voittajan Kristuksen luo ja sai laulaa voittoveisua yhdessä taivaallisten sotavoimien kanssa.
Marttyyri Jevstratin ruumis heitettiin mereen, minkä jälkeen merellä tapahtui lukuisia ihmeitä. Ne saivat monet juutalaiset uskomaan Kristukseen ja ottamaan kasteen. Myöhemmin marttyyrin pyhäinjäännökset löydettiin ihmeellisesti eräästä luolasta ja siirrettiin Kiovan luolaluostariin.
Pyhittäjä Stefanos aloitti luostarielämän jo nuorena. Hyveellisen elämänsä tähden hänet valittiin Vähän-Aasian Bityniassa sijaitsevan Triglian luostarin igumeniksi. Ikonien kunnioitusta vastustaneen keisari Leo Armenialaisen hallitusaikana (813–820) keisarin lähettiläät pidättivät hänet. Stefanosta yritettiin pakottaa luopumaan pyhien ikonien kunnioittamisesta ja allekirjoittamaan sitä vastustava epäortodoksinen julistus. Stefanos ei suostunut tähän, vaan kutsui pidättäjiään harhaoppisiksi. Sen tähden häntä kidutettiin ja hänet heitettiin vankilaan. Lopulta hänet tuomittiin karkotettavaksi. Karkotuspaikassaan pyhä Stefanos antoi rohkeasti kilvoitelleen sielunsa Herran käsiin.
Pyhä Dionysios oli Larissan piispa. Hän perusti Meteoraan Pyhän Nikolaoksen luostarin, joka tunnetaan myös nimellä Anapausas. Pyhä Dionysios nukkui kuolonuneen vuonna 1510.
Pyhä Johannes (georgiaksi Ioane) Saakadze syntyi vuonna 1668 Georgiassa. Hän meni Davit-Garejin erämaahan, ja pian hänet vihittiin pappismunkiksi sekä sen jälkeen Manglisin piispaksi. Vuonna 1724 Ione jätti taakseen Davit-Garejin ja matkusti Dagestanin puolelle, Derbendiin. Hän rakensi paikalle puisen kirkon ja teki lähetystyötä paikallisen muslimiväestön keskuudessa. Hänen apunaan oli 11 muuta hurskasta kristittyä. Pyhän Ioanin nöyryys ja ihmeet tekivät vaikutuksen paikallisiin. Jopa Dagestanin viranomaiset huomasivat väsymättömän lähetystyöntekijän.
Tuohon aikaan Georgian hallitsija ja Venäjän tsaari Pietari Suuri (hallintavuodet 1682–1725) kävivät kirjeenvaihtoa, jonka aiheena oli lähetystyön tärkeys Kaspianmeren rannikolla. He molemmat avustivat Johannesta. Heidän lahjoitustensa avulla pyhä Johannes saattoi rakentaa kaksi kirkkoa, joista toinen oli omistettu Jumalansynnyttäjän syntymiselle ja toinen suurmarttyyritar Katariinalle.
Vuonna 1737 pyhä Johannes lähti Dagestanista. Hän jätti oppilaansa sinne ja suuntasi itse Astrakhaniin. Astrakhan sijaitsee lähellä paikkaa, jossa Volga laskee Kaspianmereen. Sinne Johannes rakensi kirkon, joka oli omistettu pyhälle Johannes Teologille. Vuonna 1746 kirkko muutettiin luostariksi, jonka igumeniksi valittiin Johanneksen oppilas arkkimandriitta German.
Astrakhissa Johannes sai tietää, että monet syntyperäiset georgialaiset kulkivat Ossetiassa sijaitsevan Kizliarin kaupungin läpi, mutta paikalla ei ollut kirkkoa, jossa he olisivat voineet osallistua jumalanpalveluksiin. Niinpä hän päätti taas lähteä matkaan. Hän meni Kizliariin, jonne hän rakensi kirkon. Myöhemmin hän vielä perusti paikkakunnalle pappeuteen valmistavan koulun.
Vuonna 1751 pyhä Johannes antoi sielunsa Herran käsiin. Hän oli kuollessaan 80-vuotias. Hänen kuolinpaikkansa oli Kizliar ja hänet haudattiin kirkkoon, jonka hän oli itse rakennuttanut. Myöhemmin Georgian kuningas Teimuraz II (1744–1761) siirrätti pyhän Johanneksen mirhaa tihkuvat reliikit Tiflisiin. Siellä hänet haudattiin Sionin katedraaliin Jumalansynnyttäjän Manglisilaisen ikonin eteen.
Pyhä Bojan syntyi 800-luvun alkuvuosina. Hänen isoisänsä Krum (802–814) ja isänsä Omurtag (816–831) olivat Bulgarian hallitsijoita. Bojanilla oli veli nimeltään Malamir (Malomir, Vladimir), josta tuli Bulgarian hallitsija Omurtagin kuoleman jälkeen.
Näihin aikoihin bulgaarit eivät vielä olleet kristittyjä. Kristinusko oli kuitenkin jo vähitellen alkanut levitä bulgaarien keskuuteen. Tässä tärkeässä roolissa olivat kristityt sotavangit. Bulgarian kaani Krum oli valloittanut vuonna 813 muutamia Bysantin valtakuntaan kuuluvia kaupunkeja ja ottanut niiden kristittyjä asukkaita vangeiksi.
Kun Malamir oli Bulgarian kaanina, Bojan tutustui kristinuskoon erään tällaisen vangin kautta. Kinamon-niminen kreikkalainen kristitty virui pitkään vankilassa. Tämä oli oppinut mies ja kieltäytyi osallistumasta pakanallisiin uhrimenoihin. Bojanin mielenkiinto heräsi ja hän pyysi Malamiria vapauttamaan Kinamonin. Malamir antoikin Kinamonin Bojanin orjaksi. Kinamon kertoi Bojanille kristinuskosta. Hän osoitti nuorelle prinssille pakanuuden erheet ja kertoi, että usko Kristukseen oli oleellinen pelastuksen kannalta. ”Ilman Kristusta ihmisen sisimmällä ei ole valoa eikä sielulla elämää”, hän sanoi. Bojan ymmärsi Kinamonin sanoissa piilevän totuuden ja halusi tulla kristityksi.
Bojan otti vastaan pyhän kasteen. Tämän jälkeen hän omistautui rukoukselle, paastolle ja Jumalan mietiskelylle uudestisyntyneen innolla. Kun hänen veljensä Malamir kuuli Bojanin kääntyneen kristityksi, hän vaati Bojania luopumaan kreikkalaisten uskosta ja palaamaan pakanuuteen. Bojan ei kuitenkaan suostunut luopumaan Kristuksesta, vaan vastasi hänelle: ”Ennemmin kuolen kuin elän pakanana. Kunnioitan Kristusta Pelastajaa ja kuolen Hänen puolestaan.” Malamir tuomitsi veljensä kuolemaan.
Mestauspaikalle mennessään marttyyri Bojan julisti, että usko, jonka puolesta hän menettää henkensä, tulee leviämään koko Bulgariaan ja epäjumalanpalvelus häviää maasta. Profeetallisesti hän ilmoitti, että kaikkialle maahan pystytetään ristejä ja rakennetaan todellisen Jumalan temppeleitä, joissa papit toimittavat jumalanpalveluksia. Sitten hän sanoi veljelleen, ettei tämä saavuttaisi mitään julmuudellaan. ”Kuolema korjaa sinut pian”, pyhä marttyyri päätti puheensa.
Pyhä marttyyri Bojan mestattiin miekalla vuoden 833 tienoilla. Hänen sanansa alkoivat pian käydä toteen. Hänen veljensä Malamir kuoli kolme vuotta myöhemmin ilman perillistä. Malamirin veljestä Presianista tuli Bulgarian hallitsija (836–852). Myöhemmin Presianin poika prinssi Boris teki bulgaareista kristittyjä ja sai itse kasteessa nimen Mikael. Tämän apostolienvertaisen Bulgarian kastajan muistopäivää vietetään 2.5. Näin Bulgarian kääntyminen kristinuskoon, josta pyhä Bojan oli puhunut, tapahtui vain muutamia vuosikymmeniä hänen marttyyrikuolemansa jälkeen.
Merkkien ja lyhenteiden selitykset
(ap) aamupalvelus
ap. apostoli
ap. v. apostolien vertainen
(ep) ehtoopalvelus
kk:t kanssakilvoittelijat
m. marttyyri
nm. neitsytmarttyyri
p. pyhä
pm. pappismarttyyri
pr. profeetta
pt. pyhittäjä
ptm. pyhittäjämarttyyri
sm. suurmarttyyri
t. tunnustaja
um. uusmarttyyri
vs. vuosisata
† kuolinvuosi
✚ paastopäivä
✜ suuri ylistysveisu lauletaan
✱ ehtoopalveluksessa Autuas se mies, parimiat; aamupalveluksessa polyeleo, suuri ylistysveisu lauletaan; tarkemmat merkinnät päivän kohdalla
✲ vigilia toimitetaan
❉ suuri juhla, vigilia toimitetaan
(i) lisätietoa liturgisissa ohjeissa