Sokeana syntyneen sunnuntai
✱ P. profeetan ja edelläkävijän Johannes Kastajan
kunniallisen pään kolmas löytäminen, n. v. 850.
5. sävelmä
Ap. Joh. 20:11–18 (VIII).
Lit. Sunnuntai: Ap. t. 16:16–34;
Joh. 9:1–38.
Edelläkävijä: 2. Kor. 4:6–15;
Matt. 11:2–15.
Nimipäivä: Hannes, Hannu, Hans, Iivo, Jani, Janne, Johannes, Joni, Jonne, Jonni, Jouni, Juha, Juhana, Juhani, Juho, Jukka, Jussi.
Parimia 25.5.
Avaa kaikki1 — Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. 2 Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä. 3 Ääni huutaa: — Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! 9 Nouse korkealle vuorelle, Siion, ilosanoman tuoja! Korota äänesi, Jerusalem, ilosanoman saattaja! Korota äänesi, älä pelkää! Julista Juudan kaupungeille: — Teidän Jumalanne tulee! 41:17 Köyhät ja kurjat etsivät vettä, mutta sitä ei ole, heidän kielensä on janosta kuivettunut. Minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää. 18 Paljaille kukkuloille minä puhkaisen jokia, notkelmiin lähteitä. Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi ja kuivan hietikon lähteiden maaksi. 45:8 Vihmokoon taivas, virratkoon oikeus ylhäältä pilvistä, avautukoon maa ja kasvakoon pelastuksen hedelmää ja versokoon vanhurskaus! Minä, Herra, olen tämän luonut. 48:20 Lähtekää Babyloniasta, rientäkää kotiin kaldealaisten maasta! Kertokaa tästä riemuiten, kuuluttakaa, viekää viesti maan ääriin asti. Sanokaa: ”Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin vapaaksi!” 21 Eivät he janoa kärsineet, kun hän vei heidät autiomaahan: veden hän sai vuotamaan kalliosta heille, hän halkaisi kallion, ja vedet virtasivat. 54:1 Riemuitse, hedelmätön, sinä joka et koskaan synnyttänyt! Huuda riemusta, iloitse, sinä joka et ole synnytyskipuja kokenut! Nyt sinulla, hylätyllä, on enemmän lapsia kuin konsanaan aviovaimolla, sanoo Herra.
1 — Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot. 2 Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon hehku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä. 5 Näin sanoo Herra Sebaot: — Minä tulen, minä saavun tuomitsemaan teitä, minä vaadin pian tilille taikojen tekijät ja avionrikkojat. Minä vaadin tilille ne, jotka eivät pelkää minua vaan tekevät väärän valan, jotka kieltäytyvät maksamasta päiväpalkkalaiselle hänen palkkaansa, jotka sortavat leskiä ja orpoja ja maassa asuvia muukalaisia. 6 — Minä, Herra, en muutu, ettekä tekään, Jaakobin jälkeläiset, ole entisestänne muuttuneet. 7 Isienne ajoista asti te olette poikenneet käskyistäni ettekä ole noudattaneet niitä. Kääntykää minun puoleeni, niin minäkin käännyn teidän puoleenne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te kysytte: ”Mitä väärää me sitten olemme tehneet?” 12 — Silloin kaikki kansat ylistävät teidän onneanne, sillä maanne on oleva ihana maa, sanoo Herra Sebaot. 17– Sinä päivänä, jonka minä määrään, he jälleen ovat minun oma kansani, sanoo Herra Sebaot. – Ja minä olen hyvä heitä kohtaan, niin kuin isä on hyvä pojalleen, joka tottelee häntä. 18Te näette jälleen eron vanhurskaan ja jumalattoman välillä. Te näette, kuka on palvellut Jumalaa ja kuka ei ole häntä palvellut. 22Pitäkää mielessänne palvelijani Mooseksen laki, jonka annoin hänelle Horebilla: käskyt ja säädökset, jotka annoin koko Israelille. 23Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. 24Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.
7 Mutta oikeamielinen pääsee lepoon, vaikka kuolisikin ennen aikojaan. 16 Oikeamielisen kuolema on jumalattomien tuomio, nuoruus, joka varhain valmiiksi kypsyy, tuomitsee väärämielisten pitkän iän. 17 He näkevät viisaan ihmisen kuoleman mutta eivät ymmärrä, mitä Herra on hänestä päättänyt ja miksi Herra on vienyt hänet turvaan. 19 Heistä itsestään tulee kunniattomia raatoja, ikuisia pilkan kohteita kuolleiden joukossa. Herra mykistää heidät, hän syöksee heidät päistikkaa maahan, tempaa heidät vakailta jalansijoiltaan ja jättää heidät kuihtumaan ja kuolemaan. Heidän osanaan on piina, eikä kukaan enää muista heitä. 20 Vavisten he tulevat, kun heidän syntinsä lasketaan yhteen, ja heidän rikkomuksensa nousevat syyttämään heitä ja osoittavat heidät syyllisiksi. 5:1 Silloin oikeamielinen vähääkään pelkäämättä kohtaa ne, jotka ahdistivat häntä ja halveksivat hänen ponnistuksiaan. 2 Hänet nähdessään nuo jumalattomat pelästyvät, kauhun vallassa he kummastelevat hänen odottamatonta pelastumistaan. 3 He haukkovat henkeä järkytyksissään ja sanovat katuvina toisilleen: 4 ”Häntä me ennen pidimme pilkkanamme, häntä me herjasimme − me hullut! Me pidimme hänen elämäänsä mielettömänä ja hänen kuolemaansa kunniattomana. 5 Kuinka hänet nyt luetaan Jumalan poikiin, kuinka hän on päässyt pyhien joukkoon? 6 Kävikin siis niin, että me eksyimme oikealta tieltä! Oikeamielisyyden valo ei meille loistanut, aurinko ei meille noussut. 7 Me tarvoimme turmion ja laittomuuden ohdakkeissa, vaelsimme tiettömiä autiomaita. Herran tietä me emme tunteneet.
Epistola 25.5.
Avaa kaikkiEdelläkävijä:
6 Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. 7 Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. 8 Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, 9 vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. 10 Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. 11 Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. 12 Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. 13 Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: ”Minä uskon, ja siksi puhun.” Niin mekin puhumme, koska uskomme. 14 Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne. 15 Tämä kaikki tapahtuu teidän takianne, jotta yhä enenevä armo synnyttäisi yhä useammissa runsasta kiitollisuutta Jumalan kunniaksi.
16 Kun taas olimme menossa rukouspaikalle, kohtasimme orjatytön, jossa oli tietäjähenki ja joka ennustamalla hankki isäntäväelleen hyvät rahat. 17 Tyttö lähti Paavalin ja meidän muiden perään ja huusi: ”Nämä miehet ovat Korkeimman Jumalan palvelijoita ja osoittavat teille pelastuksen tien!” 18 Näin hän teki useana päivänä, kunnes Paavali menetti kärsivällisyytensä, kääntyi ja sanoi hengelle: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinua: lähde hänestä!” Siinä samassa henki lähti. 19 Mutta kun tytön isännät huomasivat, ettei heillä enää ollut toivoa tuloista, he ottivat Paavalin ja Silaksen kiinni ja raahasivat heidät torille viranomaisten luo. 20 Kaupungin hallitusmiesten edessä he sanoivat: ”Nämä miehet aiheuttavat levottomuutta kaupungissamme. He ovat juutalaisia 21 ja opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä noudattaa, koska olemme roomalaisia.” 22 Kansakin nousi heitä vastaan. Hallitusmiehet käskivät repiä heiltä vaatteet päältä ja ruoskittivat heidät. 23 Kun heidät oli perin pohjin piesty, heidät teljettiin vankilaan. Vartija sai määräyksen valvoa heitä tarkoin, 24 ja niinpä hän saamansa käskyn mukaisesti vei heidät vankilan perimmäiseen soppeen ja vielä varmuudeksi pani heidät jalkapuuhun. 25 Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä. 26 Yhtäkkiä tuli raju maanjäristys. Vankilan perustukset järkkyivät, kaikki ovet lennähtivät auki, ja kaikkien kahleet irtosivat. 27 Vartija havahtui unestaan, ja kun hän näki vankilan ovet selkoselällään, hän luuli vankien karanneen ja tempasi miekan surmatakseen itsensä. 28 Silloin Paavali huusi kovalla äänellä: ”Älä tee itsellesi mitään! Me olemme kaikki täällä.” 29 Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. 30 Hän vei heidät ulos ja kysyi: ”Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?” 31 He vastasivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” 32 He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle. 33 Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti. 34 Hän vei heidät kotiinsa ja kattoi heille ruokapöydän, ja yhdessä koko talonväkensä kanssa hän riemuitsi, kun nyt uskoi Jumalaan.
Evankeliumi 25.5.
Avaa kaikkiVIII ylösnousemusevankeliumi
Siihen aikaan 11 Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan 12 ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. 13 Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” 14 Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. 15 Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.” 16 Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” — se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. 17 Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.” 18 Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.
Liturgiassa:
1 Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. 2 Opetuslapset kysyivät häneltä: »Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?» 3 Jeesus vastasi: »Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. 4 Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. 5 Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.» 6 Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin 7 ja sanoi: »Mene Siloan altaalle ja peseydy.» – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.
8 Miehen naapurit ja muutkin, jotka ennen olivat nähneet hänet ja tiesivät hänet kerjäläiseksi, ihmettelivät: »Eikö tämä ole se, joka istui kerjäämässä?» 9 Toiset sanoivat: »Sama mies», toiset taas sanoivat: »Ei ole, samannäköinen vain.» Mutta hän sanoi itse: »Kyllä se olen minä.» 10 He kysyivät häneltä: »Kuinka olet saanut näkösi?» 11 Hän vastasi: »Se mies, jonka nimi on Jeesus, teki tahnaa, siveli sitä silmiini ja sanoi: ’Mene Siloan altaalle ja peseydy.’ Minä menin ja peseydyin, ja silloin sain näköni.» 12 »Missä se mies on?» he kysyivät häneltä, mutta hän vastasi: »En tiedä.» 13 Mies, joka oli ollut sokea, vietiin fariseusten luo. 14 Oli sapatti, kun Jeesus teki tahnan ja avasi miehen silmät. 15 Myös fariseukset kysyivät mieheltä, kuinka hän oli saanut näkönsä, ja mies kertoi: »Hän pani tahnaa silmilleni, sitten kävin pesulla, ja nyt minä näen.» 16 Silloin jotkut fariseuksista sanoivat: »Ei hän voi olla Jumalan mies, koska hän ei noudata sapattikäskyä.» Toiset taas sanoivat: »Voisiko syntinen ihminen tehdä sellaisia ihmeitä?» Tästä syntyi kiistaa, 17 ja siksi he kysyivät taas sokealta: »Mitä mieltä sinä itse olet hänestä? Sinunhan silmäsi hän avasi.» Mies vastasi: »Hän on profeetta.» 18 Juutalaiset eivät uskoneet, että mies oli ollut sokea ja saanut näkönsä, ennen kuin kutsuivat hänen vanhempansa paikalle. 19 He kysyivät vanhemmilta: »Onko tämä teidän poikanne? Väitättekö te hänen syntyneen sokeana? Kuinka sitten on mahdollista, että hän nyt näkee?» 20 Vanhemmat vastasivat: »Hän on meidän poikamme, ja hän on syntynyt sokeana, sen me tiedämme. 21 Mutta sitä emme tiedä, kuinka hän nyt voi nähdä, emmekä sitä, kuka hänen silmänsä on avannut. Kysykää häneltä itseltään, hän on täysi-ikäinen ja voi vastata itse.» 22 He sanoivat näin, koska pelkäsivät juutalaisia. Juutalaiset olivat näet jo päättäneet erottaa synagogasta jokaisen, joka tunnustaisi Jeesuksen Messiaaksi. 23 Tästä syystä vanhemmat sanoivat: »Hän on täysi-ikäinen, kysykää häneltä.» 24 Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin nyt uudestaan kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: »Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.» 25 Mies vastasi: »Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.» 26 He kyselivät: »Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?» 27 Mies vastasi: »Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?» 28 He vastasivat hänelle pilkallisesti: »Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. 29 Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.» 30 »Merkillistä», mies vastasi, »että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. 31 Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. 32 Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. 33 Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.» 34 Silloin fariseukset sanoivat: »Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!» He ajoivat miehen ulos. 35 Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: »Uskotko Ihmisen Poikaan?» 36 »Herra, kuka hän on?» mies kysyi. »Sano, jotta voisin uskoa.» 37 Jeesus sanoi: »Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.» 38 »Minä uskon, Herra», mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.
Edelläkävijä:
Siihen aikaan, 2 kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa 3 kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” 4 Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: 5 Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. 6 Autuas se, joka ei minua torju.” 7 Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: ”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? 8 Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! 9 Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. 10 Hän on se, josta on kirjoitettu: — Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien. 11 ”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. 12 Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. 13 Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, 14 ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. 15 Jolla on korvat, se kuulkoon!
Päivän synaksario 25.5.
Avaa kaikkiPyhä Aldhelm (Adhelm, Aldelmus) syntyi vuoden 640 tienoilla Englannin Wessexissä, jonka kuninkaan sukua hän oli. Lapsena Aldhelm meni muutamien muiden poikien kanssa oppilaaksi kouluun, jota irlantilainen munkki Maeldubh piti Wiltshiren metsässä. Aldhelm osoittautui poikkeuksellisen lahjakkaaksi, ja hän jatkoi opintoja Canterburyssä toisten munkkien johdolla oppien kreikkaa, latinaa ja hepreaa.
Aldhelm vihittiin benediktiinimunkiksi Malmesburyn luostarissa. Hänestä tuli opettaja ja sitten myös luostarin johtaja vuoden 675 tienoilla. Hän perusti alueelle seurakuntia, rakennutti kirkkoja ja kehitti koulutusta. Aldhelmin maine veti luostariin opinhaluisia kilvoittelijoita ulkomailta saakka. Aldhelm toimi kuninkaan neuvonantajana ja vieraili Roomassa paavi Sergiuksen kutsusta yhdessä länsisaksien kuninkaan Coedwallan kanssa.
Pyhä Aldhelm oli ensimmäinen, joka käänsi Psalttarin anglosaksien kielelle. Hän laati myös runoutta ja oli musikaalinen. Hänen sanotaan osanneen soittaa kaikkia tuon ajan instrumentteja. Kun Aldhelm näki, että kristityt eivät olleet sisäistäneet kristinuskon opetuksia ja kirkon sakramenttien merkitystä, hän otti luuttunsa, meni kaupungin sillalle ja alkoi laulaa bardin tavoin kansanlauluja ja omia laulujaan, joilla hän ilmaisi evankeliumin opetuksia kansankielellä. Näin hän ”voitti ensin ihmisten korvat, sitten heidän sielunsa”. Aldhelmin muinaisenglanninkieliset teokset eivät ole säilyneet, mutta latinankielisiä runoja ja kirjeitä on säilynyt. Ne osoittavat nerokasta sanoilla leikittelyn taitoa.
Vuonna 705 Aldhelmista tuli ensimmäinen Sherbournen piispa. Hänen piispakautensa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän nukkui pois Somersetin Doultingissa 25.5.709. Hänet haudattiin Malmesburyn luostariin, jota hän oli johtanut ja jossa hän oli opettanut. Hänen reliikkiensä siirroillekin tuli omat juhlapäivänsä: vuonna 986 tapahtunutta siirtoa on muisteltu 5.5. ja vuoden 1078 siirtoa 3.10.
Ortodoksit kunnioittavat suuresti pyhää profeettaa ja Kristuksen edelläkävijää Johannes Kastajaa, joka julisti Jumalan Karitsaa ja pesi Jeesuksen pään Jordanin vedessä – olihan hän Vapahtajan omienkin sanojen mukaan ”suurin naisista syntyneistä” (Matt. 11:11). Toukokuun 25. päivänä muistellaan pyhän Johannes Kastajan kunniallisen pään kolmatta löytymistä. Nuoren naisen aistillisen tanssin takia irti lyödyn pään ensimmäisen ja toisen löytymisen muistopäivä on 24.2. Oikeauskoiset kristityt veivät Johannes Edelläkävijän pyhän pään Konstantinopolista Kappadokian Komanaan ja piilottivat sen hopeamaljassa maan alle odottamaan, että 800-luvun ikonoklasmin tuhoisa aika menisi ohi. Se löytyi uudelleen keisari Mikaelin (842–856) aikana sen jälkeen, kun keisarinna oli palauttanut ikonien kunnioittamisen. Patriarkka Ignatios (847–858 ja 867–877) sai jumalallisen ilmoituksen reliikistä iltarukoustensa aikana ja lähetti delegaation etsimään päätä. Basilios-niminen hurskas pappi löysi reliikin, jonka patriarkka palautti Konstantinopoliin vuoden 850 tienoilla. Pyhän pään äärellä monet paranivat sairauksistaan.
Merkkien ja lyhenteiden selitykset
(ap) aamupalvelus
ap. apostoli
ap. v. apostolien vertainen
(ep) ehtoopalvelus
kk:t kanssakilvoittelijat
m. marttyyri
nm. neitsytmarttyyri
p. pyhä
pm. pappismarttyyri
pr. profeetta
pt. pyhittäjä
ptm. pyhittäjämarttyyri
sm. suurmarttyyri
t. tunnustaja
um. uusmarttyyri
vs. vuosisata
† kuolinvuosi
✚ paastopäivä
✜ suuri ylistysveisu lauletaan
✱ ehtoopalveluksessa Autuas se mies, parimiat; aamupalveluksessa polyeleo, suuri ylistysveisu lauletaan; tarkemmat merkinnät päivän kohdalla
✲ vigilia toimitetaan
❉ suuri juhla, vigilia toimitetaan
(i) lisätietoa liturgisissa ohjeissa