4 Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, 5 että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. 6 Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa 7 osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. 8 Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. 9 Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. 10 Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
23. helluntain jälkeinen sunnuntai
M. Nestor Tessalonikalainen, † n. 306.
P. Andrei, Smolenskin ruhtinas, † n. 1390.
Valamon luostarin johtajan, skeemaigumeni (1933–1947)
Haritonin (Dunajev 1872–1947) kuolinpäivä
Kesäaika päättyy
6. sävelmä
Nimipäivä: Andreas, Antero, Antti, Atte; Nestori
Epistola 27.10.
Avaa kaikki10 Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. 11 Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. 12 Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. 13 Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. 14 Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan 15 ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. 16 Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. 17 Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.
Evankeliumi 27.10.
Avaa kaikki[Jeesus sanoi:] 12 ”Mutta jo ennen tätä teidän kimppuunne käydään ja teitä vainotaan. Teitä viedään tuomiolle synagogiin, teitä teljetään vankilaan, te joudutte kuninkaiden ja maaherrojen eteen minun nimeni tähden. 13 Näin te saatte tilaisuuden todistaa minusta. 14 Painakaa vain mieleenne, että teidän ei tule etukäteen miettiä, miten itseänne puolustatte. 15 Minä annan teille viisauden puhua niin, ettei yksikään vastustajanne kykene kiistämään eikä kumoamaan sanojanne. 16 ”Jopa teidän vanhempanne, veljenne, sukulaisenne ja ystävänne luovuttavat teidät viranomaisille, ja muutamia teistä surmataan. 17 Kaikki vihaavat teitä minun nimeni tähden. 18 Mutta edes hiuskarva päästänne ei mene hukkaan. 19 Pysykää lujina, niin voitatte omaksenne elämän.
Siihen aikaan 26 he laskivat maihin Gerasan alueella, joka on vastapäätä Galileaa. 27 Kun Jeesus nousi rannalle Gerasan alueella, häntä vastaan tuli kaupungista mies, jota vaivasivat pahat henget. Mies oli jo kauan kulkenut vaatteitta, eikä hän asunut ihmisasumuksessa vaan oleskeli hautaluolissa. 28 Jeesuksen nähdessään hän parkaisi, heittäytyi hänen eteensä ja huusi kovalla äänellä: ”Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan poika? Minä pyydän: älä kiduta minua!” 29 Jeesus näet oli käskenyt saastaisen hengen lähteä miehestä. Se oli jo pitkän aikaa pitänyt miestä otteessaan. Hänet oli köytetty ja kahlehdittu, että hän pysyisi aloillaan, mutta kerran toisensa jälkeen hän oli katkonut siteensä ja pahan hengen ajamana paennut ihmisten ilmoilta. 30 ”Mikä sinun nimesi on?” kysyi Jeesus. Mies vastasi: ”Legioona*”, sillä häneen oli mennyt monta pahaa henkeä. 31 Ne pyysivät, että Jeesus ei käskisi niiden syöksyä kadotuksen kuiluun. 32 Läheisellä vuorella oli iso sikalauma laitumella. Pahat henget pyysivät Jeesukselta lupaa mennä sikoihin, ja hän salli sen. 33 Silloin henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui. 34 Kun sikopaimenet näkivät tämän, he lähtivät pakoon ja kertoivat kaiken kaupungissa ja kylissä. 35 Monet lähtivät katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta pahat henget olivat lähteneet. Mies istui Jeesuksen jalkojen juuressa vaatteet yllään ja täydessä järjessään. Tämä sai heidät pelon valtaan. 36 Paikalla olleet kertoivat heille, millä tavoin pahojen henkien vaivaama oli parantunut. 37 Silloin kaikki Gerasan seudun ihmiset pyysivät Jeesusta poistumaan sieltä, sillä he olivat hyvin peloissaan. Jeesus nousikin veneeseen ja lähti paluumatkalle. 38 Mies, josta pahat henget olivat lähteneet, pyysi, että saisi jäädä hänen seuraansa, mutta Jeesus lähetti hänet luotaan sanoen: 39 ”Palaa kotiisi ja kerro tästä suuresta teosta, jonka Jumala on sinulle tehnyt.” Mies lähti, kulki ympäri kaupunkia ja julisti, mitä Jeesus oli tehnyt hänelle.
*) Legioona oli suurin roomalainen joukko-osasto, vahvuudeltaan 6000 miestä.
Ylösnousemusevankeliumi I, aamupalveluksessa:
Siihen aikaan 16 kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. 17 Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. 18 Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. 19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Päivän synaksario 27.10.
Avaa kaikkiPyhittäjä Dimitri syntyi 1200-luvun alussa talonpoikaisperheen poikana Basarabovin kylässä Tonavan eteläpuolella alueella, joka tuolloin kuului Bulgarian valtakuntaan. Pienestä pitäen hän kilvoitteli paastoten ja rukoillen. Viedessään kerran lehmiä laitumelle hän astui heinikossa piilossa olleeseen linnunpesään murskaten pienet poikaset. Hänen katumuksensa tämän tähden oli niin suuri, että hän päätti kulkea avojaloin kolme kesää ja talvea.
Myöhemmin Dimitri meni luostariin ja opittuaan kuuliaisuutta asettui asumaan luolaan Lomjoen varrelle. Siellä hän tuntemattomana ihmisille vuodatti rukouksensa ja kyyneleensä Jumalan eteen. Hän sai etukäteen tiedon kuolemastaan ja asettui hetken koittaessa makuulle kahden kivipaaden väliin ja antoi sielunsa rauhassa Herralle.
Vuosien myötä muisto pyhästä kilvoittelijasta painui unohduksiin. Kolmensadan vuoden kuluttua joen tulviessa vesi nousi luolaan. Virta liikutti kivipaasia ja vei mukanaan pyhän maatumattoman ruumiin, joka peittyi lopulta hiekkaan. Sata vuotta myöhemmin pyhä Dimitri ilmestyi unessa halvaantuneelle pikkutytölle ja kehotti tätä pyytämään vanhempia viemään hänet joen rannalle, jotta hän parantuisi. Tieto ilmestyksestä levisi nopeasti. Hiippakunnan papisto ja suuri kansanjoukko saattoi perhettä paikalle, jossa seudun asukkaat olivat aiemmin nähneet ihmeellisen valon. He alkoivat kaivaa, ja pian pyhän ruumis löydettiin turmeltumattomana ja Pyhän Hengen armoa loistavana, ja pieni tyttönen parantui välittömästi. Pyhäinjäännökset kannettiin juhlallisesti Basarabovin kylään, missä tapahtui lisää ihmeellisiä parantumisia. Ihmisiä tuli ympäri maata kunnioittamaan reliikkejä. Tämä tapahtui vuonna 1685. Unkarin Valakian1 ruhtinas rakennutti kylään kirkon, jossa pyhä Dimitri teki vuosien mittaan monia ihmeitä.
Vuonna 1774 Venäjän ja Turkin sodan aikana Venäjän armeija leiriytyi kylän lähistölle, ja kenraali Saltykov määräsi pyhäinjäännökset vietäväksi Venäjälle estääkseen niitä joutumasta turkkilaisten häväistäviksi. Kun pyhäinjäännösten saattojoukko saapui Bukarestiin, eräs hurskas kristitty ja kenraalin ystävä pyysi, ettei tämä riistäisi Romanian kansalta sen pyhän maanmiehen reliikkejä. Kenraali antoi myöten ja otti vain pyhän kilvoittelijan toisen käden, minkä hän lähetti Kiovan luolaluostariin. Pyhän Dimitrin ruumis sijoitettiin Bukarestin katedraaliin, missä häntä on siitä lähtien kunnioitettu monien ihmeiden johdosta pääkaupungin ja koko Romanian suojelijana. Joka vuosi lokakuun 27. päivänä ihmiset kokoontuvat Bukarestiin kolmipäiväiseen pyhän Dimitrin juhlaan, eivätkä hänen kallisarvoiset reliikkinsä lakkaa levittämästä hyvää tuoksua. Venäjän kirkossa pyhän Dimitrin juhlaa vietetään 26. lokakuuta.
1 Tarkoittaa ns. ”Vanhaa Romaniaa” Bukarestin itä- ja koillispuolella. Alueen nimi romaniaksi on Ugrovlahia, nykytermein Tara Romaneasca. Sydänkeskiajalla alue kuului Unkarin alaisuuteen.
Nestor Kronikoitsija on kuvannut suurenmoisesti Venäjän ensimmäisten ruhtinaiden tekoja, ensimmäisten munkkien kilvoituksia ja ensimmäisten marttyyrien kärsimyksiä, mutta itse hän olisi voinut jäädä varsin tuntemattomaksi jälkipolville, jollei Jumala hyvyydessään olisi jättänyt kristityille hänen maatumattomia pyhäinjäännöksiään.
Nestor kertoo tulleensa Kiovan luolaluostariin 17 vuoden ikäisenä luostarin perustajan pyhittäjä Feodosin (3.5.) eläessä. Pyhittäjä Antoni oli tuolloin vetäytynyt luolaan kilvoittelemaan, ja Feodosi johti ja rakensi luostaria. Munkiksi ja diakoniksi Nestor vihittiin Feodosin seuraajan pyhittäjä Stefanin aikana. Luostarissa oli tuolloin paljon suuria kilvoittelijoita, joiden ohjauksessa Nestor edistyi nopeasti hengellisessä elämässä. Kirjoituksissaan hän nimittää itseään kurjaksi ja syntiseksi Nestoriksi, vähäisimmäksi koko veljestössä.
Noin kolmenkymmenen vuoden ikäisenä Nestor ryhtyi kirjoittamaan pyhien Boriksen ja Glebin marttyyrikertomusta sekä pyhittäjä Feodosin elämäkertaa. Kirjallisesta työstä tuli hänen kuuliaisuustehtävänsä veljestön ja koko kirkon hyväksi. Hänen merkittävin teoksensa on vuonna 1113 valmistunut Kertomus menneiltä vuosilta,1 joka kertoo Venäjän kansan ja kirkon vaiheista 800-luvulta Nestorin omaan aikaan asti. Siinä hän välittää jälkipolville tietoja Venäjän ensimmäisistä piispoista, Kiovan luolaluostarin perustajista ja ensimmäisistä kilvoittelijoista. Muinaisvenäläisen kirjallisuuden helmi, Kiovan luolaluostarin Paterikon, pohjautuu paljolti hänen kirjoituksiinsa. Vuonna 1091 Nestor oli johtamassa pyhittäjä Feodosin maatumattomien reliikkien esiin kaivamista ja avaamista, mistä hän myös kertoo kronikassaan.
Pyhittäjä Nestor nukkui kuolonuneen noin 58-vuotiaana vuonna 1114 kilvoiteltuaan luolaluostarissa 41 vuotta.
1 Suom. M-J. Jaakkola: Nestorin kronikka (WSOY 1994).
Smolenskin ruhtinas Andrei jätti ruhtinaskuntansa sukulaisten noustua kapinaan häntä vastaan. Hän ei tarttunut aseeseen eikä ryhtynyt väkivalloin puolustamaan oikeuksiaan vaan poistui vähin äänin perintömailtaan ja saapui köyhänä vaeltajana Perejaslavl-Zalesskiin noin vuonna 1360. Siellä hän palveli ponomarina Pyhän Nikolaoksen kirkossa 30 vuotta salaten kaikilta ylhäisen syntyperänsä. Andrein kuoltua häneltä löydettiin kultaketju ja sormus merkkinä ruhtinaallisesta syntyperästä, raskaat kahleet merkkinä ankarasta kilvoittelusta sekä kirjakäärö, johon hän oli omakätisesti kirjoittanut: ”Minä olen Andrei, Smolenskin ruhtinas, joka veljieni kateuden ja salaliiton tähden jätin ruhtinaskuntani.”
Pian Andrein kuoltua ihmiset alkoivat kunnioittaa häntä pyhänä. Hänestä maalattiin ikoni ja laadittiin jumalanpalvelustekstit, mutta 1500-luvulla hänen muistonsa painui unohduksiin. Pyhittäjä Daniel Perejaslavlilainen (k. 1540) yritti ajaa hänen kanonisointiaan, mutta haudan avaamisen yhteydessä tapahtuneista ihmeistä huolimatta se ei toteutunut, mikä murehdutti syvästi pyhittäjää. Andrein paikallinen kunnioitus kuitenkin elpyi, ja lopulta hänet kanonisoitiin virallisesti vuonna 1749.
Pyhästä Nestorista on kerrottu edellä pyhän suurmarttyyri Demetrios Tessalonikalaisen yhteydessä.
Kristuksen tuominnut Pontius Pilatus vaikuttaa historioitsijoiden mainintojen perusteella varsin ylpeältä, julmalta ja omahyväiseltä. Pilatuksen ja juutalaisten välillä oli alituisesti konflikteja, sillä hän ei kunnioittanut heidän uskontoaan eikä tapojaan.
Kun Pontius Pilatus istui tuomarinistuimellaan Jumalan Poika silmiensä edessä, hän sai vaimoltaan Proclalta sanan: ”Älä tee mitään sille pyhälle miehelle. Olen kärsinyt unessa paljon Hänen tähtensä.” (Matt. 27:19) Pilatus tahtoi kuitenkin tällä kertaa miellyttää kansaa ja välttää vaikeuksia eikä totellut saamaansa varoitusta.
Procla sen sijaan uskoi Jeesukseen unessa näkemänsä näyn perusteella. Kuultuaan Hänen nousseen kuolleista ja ilmestyneen Galileassa Procla lähti etsimään Häntä.1 Procla sai nähdä Kristuksen pyhät kasvot yhdessä Hänen opetuslastensa kanssa. Kristus sanoi heille: ”Mitä nyt? Ettekö usko minuun? Procla, Jumalan isille antamassa vanhassa liitossa sanotaan, että kaikki saavat elää minun kuolemani kautta, jonka te olette nähneet.” Kristus kertoi, kuinka Hän oli murtanut tuonelan portit ja hajottanut kuoleman kahleet, ja kehotti heitä uskomaan Hänen Isäänsä.
Procla palasi itkien Pilatuksen luo ja kertoi näkemästään. Pilatus ymmärsi vähitellen, mitä oli tehnyt. Hänen kohtalostaan on kaksi erilaista perimätietoa. Toisen mukaan hän tuli uskoon ja kärsi marttyyrikuoleman, toisen mukaan hän teki itsemurhan. Etiopialaisen kirkon kalenteri seuraa edellistä perimätietoa ja kunnioittaa Pontius Pilatusta ja Proclaa pyhinä 25.6.
1 Tiedot perustuvat Pontius Pilatuksen kirjeisiin, jotka ovat säilyneet 500-luvun syyrialaisena käsikirjoituksena. Kirjeiden alkuperä on tuntematon ja aitous kyseenalainen.
Pyhä Capitolina oli kotoisin Kappadokian Kesareasta. Hän oli samaa kuuluisaa sukua kuin Kesarean arkkipiispana toiminut Firmianos (28.10.). Capitolinan rakkaus Kristukseen oli niin palava, että hän jakoi omaisuutensa köyhille, vapautti orjansa ja ilmoitti oma-aloitteisesti maaherra Zilikinthiokselle olevansa kristitty, vaikka keisari Diocletianuksen määräämä kristittyjen vaino oli ankarimmillaan. Maaherra tahtoi säästää ylhäisen naisen julkisen kidutuksen häpeältä. Capitolina sanoi kuitenkin, että heidän sukunsa suurin kunnia ovat siihen kuuluvat marttyyrit, saarnaajat ja jumaluusoppineet kuten Firmilianos. Hänet suljettiin tyrmään ja mestattiin seuraavana päivänä.
Kun Capitolinan entinen orjatar Eroteis näki, miten hänen emäntäänsä kohdeltiin, hän hyökkäsi maaherran kimppuun ja heitti tätä kivillä. Hänet pidätettiin ja häntä ruoskittiin, mutta Kristuksen armosta hän kesti kaiken ylväästi. Sitten hänet mestattiin ja niin hänkin sai marttyyriseppeleen. Tämä tapahtui vuonna 304.
Merkkien ja lyhenteiden selitykset
(ap) aamupalvelus
ap. apostoli
ap. v. apostolien vertainen
(ep) ehtoopalvelus
kk:t kanssakilvoittelijat
m. marttyyri
nm. neitsytmarttyyri
p. pyhä
pm. pappismarttyyri
pr. profeetta
pt. pyhittäjä
ptm. pyhittäjämarttyyri
sm. suurmarttyyri
t. tunnustaja
um. uusmarttyyri
vs. vuosisata
† kuolinvuosi
✚ paastopäivä
✜ suuri ylistysveisu lauletaan
✱ ehtoopalveluksessa Autuas se mies, parimiat; aamupalveluksessa polyeleo, suuri ylistysveisu lauletaan; tarkemmat merkinnät päivän kohdalla
✲ vigilia toimitetaan
❉ suuri juhla, vigilia toimitetaan
(i) lisätietoa liturgisissa ohjeissa