✚ öljytön paasto
Eugenioksen portin apostolien ja marttyyrien
pyhäinjäännösten löytyminen, n. 607–610.
Pt. Leontios, † 500-l.
Nimipäivä: Leonti
Parimia 22.2.
Avaa kaikkiEhtoopalveluksessa:
1 Tämä on luettelo Aadamin jälkeläisistä. Luodessaan ihmisen Jumala teki hänet kaltaisekseen. 2 Hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ja hän siunasi heidät ja antoi heille nimeksi ihminen silloin kun heidät luotiin. 3 Kun Aadam oli elänyt 130 vuotta, hänelle syntyi poika, joka oli hänen näköisensä, hänen kaltaisensa, ja hän antoi pojalle nimen Set. 4 Setin syntymän jälkeen Aadam eli vielä 800 vuotta, ja hänelle syntyi sinä aikana lisää poikia ja tyttäriä. 5 Aadam eli kaikkiaan 930 vuotta, ja sitten hän kuoli. 6 Kun Set oli elänyt 105 vuotta, hänelle syntyi Enos. 7 Enosin syntymän jälkeen Set eli vielä 807 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. 8 Set eli kaikkiaan 912 vuotta ja kuoli sitten. 9 Kun Enos oli elänyt 90 vuotta, hänelle syntyi Kenan. 10 Kenanin syntymän jälkeen Enos eli vielä 815 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. 11 Enos eli kaikkiaan 905 vuotta ja kuoli sitten. 12 Kun Kenan oli elänyt 70 vuotta, hänelle syntyi Mahalalel. 13 Mahalalelin syntymän jälkeen Kenan eli vielä 840 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. 14 Kenan eli kaikkiaan 910 vuotta ja kuoli sitten. 15 Kun Mahalalel oli elänyt 65 vuotta, hänelle syntyi Jered. 16 Jeredin syntymän jälkeen Mahalalel eli vielä 830 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. 17 Mahalalel eli kaikkiaan 895 vuotta ja kuoli sitten. 18 Kun Jered oli elänyt 162 vuotta, hänelle syntyi Henok. 19 Henokin syntymän jälkeen Jered eli vielä 800 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. 20 Jered eli kaikkiaan 962 vuotta ja kuoli sitten. 21 Kun Henok oli elänyt 65 vuotta, hänelle syntyi Metuselah. 22 Metuselahin syntymän jälkeen Henok eli vielä 300 vuotta vaeltaen aina Jumalan tahdon mukaisesti, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä. 23 Henok eli kaikkiaan 365 vuotta. 24 Hän vaelsi kuuliaisena Jumalalle. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.
1 Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. 2 Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät. 3 He huusivat toinen toiselleen: — Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan. 4 Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. 5 Ja minä sanoin: — Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin. 6 Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. 7 Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi: — Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu. 8 Minä kuulin Herran äänen sanovan: — Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi? Niin minä vastasin: — Tässä olen, lähetä minut! 9 Hän sanoi: — Mene ja sano tälle kansalle: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö. 10 Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se silmillään näkisi, ei korvillaan kuulisi eikä sydämellään ymmärtäisi — ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi. 11 Minä kysyin: — Kuinka pitkäksi aikaa, Herra? Hän vastasi: — Siksi kunnes kaupungit ovat autioina, asukkaita vailla ja talot tyhjillään, kunnes tyhjillä pelloilla vallitsee autius. 12 Herra vie ihmiset kauas, ja tyhjänä leviää hylätty maa.
3 Tee näin, poikani, jotta pelastuisit: Mene ja vetoa häneen, ahdista häntä pyynnöilläsi, 4 älä suo silmillesi unta äläkä luomillesi lepoa. 5 Pelasta itsesi niin kuin pakeneva gaselli, kuin lintu, joka väistää pyyntimiehen paulan. 6 Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi. 7 Ei sillä ole ketään käskijää, ei herraa eikä hallitsijaa, 8 ja silti se kerää kesällä ruokansa ja täyttää varastonsa korjuun aikaan. 9 Kuinka kauan sinä, laiskuri, makaat, milloin havahdut unestasi? 10 Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki, 11 niin köyhyys käy päällesi kuin rosvo, puute niin kuin röyhkeä kulkuri. 12 Kelvoton se ihminen, läpeensä paha, joka kaikkialla kieroilee, 13 joka iskee silmää, tönäisee jalkaa, antaa sormillaan salaisen merkin. 14 Kavalasti hän punoo juoniaan, ehtimiseen hän on riitoja rakentamassa. 15 Siksi hän saa äkillisen lopun: hetkessä hän musertuu, eikä apua tule. 16 Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää hän ei edessään siedä: 17 ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä, 18 sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia, jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille, 19 väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan. 20 Poikani, pidä mielessäsi isäsi käskyt, älä väheksy äitisi opetusta.
Päivän synaksario 22.2.
Avaa kaikkiPatriarkka Tuomas I:n (607–610) kaudella Konstantinopolin Eugenioksen portin alueelta löytyi tuntemattomien marttyyrien reliikkejä. Kun patriarkka asetti ne kunnioitettavaksi, niiden välityksellä tapahtui paranemisia. Myöhemmin Nikolaos-niminen kirkonmies, jonka päätyö oli kirjojen kopioiminen, sai ilmestyksen avulla tietää, että osa reliikeistä kuului apostoli Paavalin oppilaille Andronikokselle ja Junialle. Nämä mainitaan Roomalaiskirjeen lopussa (16:7), ja heillä on myös oma muistopäivänsä 17. toukokuuta. Myöhemmin keisari Andronikos I (1183–1185) rakennutti paikalle kauniin kirkon, jossa reliikkejä kunnioitettiin.
Pyhittäjä Athanasios syntyi Konstantinopolissa 700-luvun puolivälissä hurskaaseen ja varakkaaseen perheeseen. Jo lapsesta lähtien hän halusi ryhtyä munkiksi ja meni hyvin nuorena Nikomedeian lahden rannalla sijaitsevaan Paavali-Pietarin (Paulopetrion) luostariin. Kun ikonien kunnioittajia alettiin vainota, hän toimi luostarin igumenina. Yhdessä muiden luostarien johtajien kanssa hän allekirjoitti ystävänsä pyhittäjä Teodoros Studionilaisen (11.11.) laatiman kirjelmän, joka oli osoitettu Rooman paavi Paschaliukselle (817–824).
Athanasios kuului rohkeimpiin pyhien ikonien puolustajiin ja joutui kärsimään paljon vakaumuksensa tähden. Hänet ruoskittiin kahteen otteeseen, hänet ajettiin maanpakoon ja hän joutui vankilaan. Vankeudesta hän kirjoitti ankaria nuhtelukirjeitä vainoissa periksi antaneille ja toisaalta rohkaisi yhdessä Teodoros Studionilaisen kanssa ikonien puolustajia kestämään loppuun asti.
Kun keisari Mikael II nousi valtaistuimelle vuonna 820, ikonien kunnioitus palautettiin ja vainot lakkasivat. Näin Athanasioskin sai elää elämänsä viimeiset kuusi vuotta rauhassa. Kun hän siirtyi Herran luo vuonna 826, Teodoros Studionilainen sai hänestä aiheen opetuspuheeseen, jonka hän piti munkeilleen. Puheessa ylistetään Athanasioksen urhollisuutta ja kestävyyttä vainoissa samoin kuin hänen uskollisuuttaan ja horjumattomuuttaan luostarihyveissä.
Bar Addai (kr. Baradatos) kilvoitteli erakkona 400-luvulla Antiokian ympäristössä. Hän antoi muurata keljansa umpeen ja eli yksin Jumalan kanssa. Hän kaipasi kuitenkin vielä tätäkin kovempia kilvoituksia, joten hän rakensi erään jyrkänteen huipulle puusta pienen häkin. Siinä ei mahtunut edes suoristamaan itseään ja lisäksi se oli niin harva, ettei se suojannut auringolta eikä sateelta. Näin Bar Addai yhdisti keljaansa sulkeutuneiden ja ulkosalla kilvoittelevien erakkojen elämäntavat. Hänen rakkautensa Jumalaan oli niin palava, ettei hän lainkaan kaivannut maallista lohtua.
420-luvulla Antiokian arkkipiispa Teodotos onnistui suostuttelemaan Bar Addain jättämään häkkinsä. Sen jälkeen pyhittäjä otti tavakseen seistä kädet ojennettuina loputtomissa rukouksissa. Hän piti yllään itse tekemäänsä viittaa, joka oli varsin erikoinen. Se oli valmistettu eläinten nahoista ja oli täysin umpinainen: ainoastaan nenän ja suun kohdalle oli jätetty pieni aukko hengittämistä varten.
Ankarat kilvoitukset kirkastivat Bar Addain mielen niin, että hänet tunnettiin erinomaisen älykkäänä kysymysten ja vastausten esittäjänä. Hän esitti terävämpiä päättelyketjuja kuin Aristoteles konsanaan, mutta pysyi nöyränä eikä ajautunut turhamaisuuteen. Bar Addain maine levisi myös keisari Leon (457–474) korviin. Tämän kerrotaan kirjoittaneen hänelle kirjeen, jossa käsiteltiin Khalkedonin kirkolliskokouksen päätöksiä. Bar Addai ylisti keisarin intoa ja kehotti häntä puolustamaan ortodoksista uskoa. Jonkin aikaa tämän jälkeen pyhittäjä Bar Addai nukkui pois vuoden 460 tienoilla.
Pyhittäjä Leontios oli syntyjään ateenalainen ja eli 500-luvulla. Vanhemmat antoivat hänet jo lapsena isoisän hoiviin. Hän vietti suurimman osan ajastaan Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkossa, joka oli hänen isoisänsä rakennuttama. Siellä pyhät kirjoitukset ja jumalanpalvelustekstit tarttuivat lapsen korvaan, niin että hän oppi ne ulkoa. Kerran eräs riivattu mies hyökkäsi hänen kimppuunsa, mutta hän läimäytti tätä lujasti poskelle, minkä seurauksena mies parani.
Myöhemmin eräs varakas ateenalainen adoptoi Leontioksen ja painosti hänet vihkiytymään papiksi. Pian vihkimyksensä jälkeen Leontios kuitenkin yllättäen jätti sukulaisensa, omaisuutensa ja lupaavan pappisuransa ja omistautui luostarielämälle. Hänestä tuli tunnetun attikalaisen kilvoittelijan Nikolaoksen kuuliainen oppilas. Hän vihkiytyi munkiksi ja vietti vuoden hengellisen isänsä läheisyydessä saaden opetusta luostarikilvoituksen periaatteissa. Sen jälkeen hän hyvästeli Nikolaoksen ja lähti toisen munkin kanssa pyhiinvaellukselle Jerusalemiin. Siunatessaan Leontiosta matkalle Nikolaos sanoi: ”Tiedä, poikani, että Pyhä Henki on valinnut sinut Attalian kaupungin paimeneksi.”
Merimatkalla Pyhään maahan myrsky tyyntyi Leontioksen rukoiltua. Palestiinaan saavuttuaan nuoret munkit kävivät kumartamassa pyhiä paikkoja. Sitten he menivät pyhittäjä Teodosios Suuren luostariin. Siellä he saivat ohjaajakseen hyveissä korkealle kohonneen vanhus Barnabaksen. Kerran kun Leontios oli Barnabaksen kanssa Öljymäellä, hän näki profeetta Jesajan tavoin Herran istuvan kunnianistuimella kymmenien tuhansien enkeleiden ympäröimänä. Koko tämä valtava enkelikuoro lauloi: ”Pelasta, Herra, Sinun kansasi ja siunaa Sinun perintöäsi.” Betlehemissä hän näki monta kertaa kirkkaan tähden loistavan Kristuksen syntymäluolan yllä. Näiden näkyjen jälkeen hän sai voiman tehdä ihmeitä ja karkottaa pahoja henkiä.
Paimentolaisheimojen hyökkäykset saivat Leontioksen poistumaan Pyhältä maalta yhdessä hengellisen isänsä ja kolmen muun munkin kanssa. Vaivalloisen matkan jälkeen he saapuivat lopulta Pisidian Attaliaan. Sikäläisen kansan siveellinen taso oli alhainen ja ihmiset elivät kuin eläimet ilman Jumalan pelkoa. Mutta kun Leontios alkoi saarnata heille katumusta vahvistaen sanansa hämmästyttävillä ihmeillä, heissä tapahtui suuri muutos. Ennen pitkää Leontios sai kastetuksi kaikki, jotka eivät vielä olleet kristittyjä.
Saatuaan lähetystehtävänsä päätökseen pyhittäjä Leontios vetäytyi Kontabakionin vuorelle kaupungin lähistölle. Erämaassa hän eli alttiina talven kylmyydelle ja kesän kuumuudelle, mutta veti puoleensa kaikkia Jumalan etsijöitä. Hänelle kertyi niin paljon oppilaita, että hän joutui rakennuttamaan paikalle seitsemän kirkkoa, suuret määrät keljoja ja tilavia vierastaloja. Niin kuin hänen ensimmäinen ohjaajansa Nikolaos oli ennustanut, hänestä tuli Herramme Jeesuksen Kristuksen elävä ikoni koko seutukunnalle. Rukouksillaan hän pelasti Attalian tulvalta, torjui hyökkääjiä, varjeli laivoja haaksirikolta, paransi sairaita.
Pyhittäjä Leontios nukkui rauhassa kuolonuneen. Hänen haudastaan alkoi vuotaa mirhaa, joka paransi sairaita. Näin Jumala hyvyydessään salli hänen jatkavan siunauksellista toimintaansa vielä lähtönsäkin jälkeen.
Pyhän Leontioksen elämä vaipui sittemmin unohduksiin ja tuli uudelleen tunnetuksi vasta hiljattain. Elämäkerta on säilynyt ainoastaan käsikirjoituksena, joka on kirjoitettu turkin kielellä mutta kreikkalaisin kirjaimin.
Pyhittäjäisät Thalassios ja Limnaios elivät 400-luvun alkupuolella. Thalassios oli luonteeltaan sävyisä ja vaatimaton. Hän perusti luostarin Antiokian lähialueiden vuorille, Tillima-nimisen kylän tuntumaan. Limnaios tuli jo nuorena hänen oppilaakseen.
Limnaios tahtoi hallita kielensä ja otti itselleen säännöksi täydellisen vaikenemisen. Hyveissä edistyttyään hän lähti pyhän Maronin (14.2.) oppilaaksi. Hänellä oli seuranaan muun muassa pyhä Jaakob (26.11.). Limnaios ja Jaakob vetäytyivät kumpikin taholleen vuonna 402 ja ryhtyivät kilvoittelemaan vuorilla avoimen taivaan alla ilman minkäänlaisia asuinrakennelmia. Limnaios kasasi Targallan kylän lähistölle vuorenrinteeseen kapeaan kohtaan pelkistä kivistä seinämän, jonka takana hän saattoi pysytellä kaikessa rauhassa. Siinä oli pieni aukko, josta hän puhui vierailijoiden kanssa ja antoi heille siunauksensa. Hän päästi sisäpuolelle ainoastaan Kyrroksen piispan Teodoretoksen, joka kirjoitti myöhemmin hänen elämäkertansa.
Limnaios paransi sairaita ja vapautti riivattuja Jeesuksen Kristuksen nimessä aivan apostolien tapaan. Hän itse kärsi kuitenkin pitkään erittäin tuskallisista vatsakivuista. Jobin tavoin hän oli kärsivällinen, istui maassa ja hoiti vaivojaan rukouksella ja ristinmerkillä. Kerran hän astui yön pimeydessä kantapäällään käärmeen päälle; käärme puri häntä ensin jalkapohjaan, ja kun hän yritti irrottaa käärmettä, se puri häntä oikeaan käteen. Näin jatkui, kunnes käärme oli purrut häntä kymmenkunta kertaa. Limnaios ei lähtenyt hakemaan apua vaan turvautui ainoastaan ristinmerkkiin ja rukoukseen.
Toisten kärsimystä kohtaan Limnaios ei ollut välinpitämätön. Kun alueella oli sokeita kerjäläisiä, joilla ei ollut paikkaa minne mennä, Limnaios rakensi heille asuinpaikkansa molemmin puolin kaksi taloa ja opetti heidät laulamaan ylistystä Jumalalle. Limnaioksen luokse vaeltaneet vieraat toivat heille ruokatarpeita. Näin syntyi eräänlainen luostariyhteisö, jonka keskellä Limnaios oli johtamassa lakkaamatonta ylistystä. Pyhä Limnaios nukkui pois 400-luvun puolivälissä.
Maximianus syntyi Italian Polassa vuonna 498. Hän palveli kotipaikkansa kirkossa diakonina. Hän tuli tunnetuksi huomattavan aarteen löytäjänä ja sai jopa esitellä löytönsä keisari Justinianokselle. Tässä yhteydessä hän saavutti keisarin luottamuksen.
Kun Ravennan piispa kuoli vuonna 545, ravennalaiset valitsivat seuraajan ja pyysivät keisaria vahvistamaan valinnan. Justinianos ei suostunut esitykseen vaan pyysi paavi Vigiliusta (537–555) vihkimään tehtävään Maximianuksen, josta tuli vuonna 546 Ravennan 28. piispa.
Alku oli erittäin vaikea. Kansa oli tyytymätön siihen, että heidän oma ehdokkaansa oli ohitettu. Maximianus suututti myös paavin ja keisarin kieltäytymällä allekirjoittamasta keisari Justinianoksen ediktin ”Kolme lukua”, jossa tuomittiin eräitä Teodoros Mopsuestialaisen, Teodoretos Kyrroslaisen ja Hiba Edessalaisen kirjoituksia. Maximianus joutui lähtemään joksikin aikaa pois kaupungista. Gotin areiolainen piispa otti hänet ystävällisesti vastaan.
Maximianus pyrki kaikin keinoin pitämään kirkon yhtenäisenä ja sopuisana. Hän lohdutti kärsiviä, antoi köyhille lahjoituksia ja vastaanotti kaikki tulijat ystävällisesti. Vähitellen Maximianus saavutti kaikkien luottamuksen ja sai palata kaupunkiinsa.
Maximianuksen kymmenen vuotta piispana olivat kristillisen Ravennan kulta-aikaa. Hän rakennutti ja vihki Pyhän Mikaelin ja Pyhän Vitaliksen basilikat sekä kaunisti lukuisia kirkkoja. Hän tuotti suuren määrän kirjoja, joista valtaosa on tosin sittemmin kadonnut. Hänen johdollaan valmistui koko Raamatun kriittinen laitos, jonka viitteissä hän keskusteli lukutavoista ja niiden valintaperiaatteista. Maximianuksen vaikutus ulottui laajalle alueelle, ja hänestä tuli lopulta ensimmäinen lännen kirkon piispa, joka sai arkkipiispan tittelin; hän toimi useiden metropoliittojen päämiehenä.
Pyhä Maximianus kuoli 22. helmikuuta 556. Hänen reliikkinsä olivat Ravennan Pyhän Andreaksen basilikassa vuoteen 1809 saakka, jolloin Napoleonin hallinto otti kirkon maalliseen käyttöön ja pyhät reliikit siirrettiin kaupungin katedraaliin.
Papias oli piispana Fryygian Hierapoliksessa toisen vuosisadan alussa. Hän oli nuoruudessaan kuullut apostolien oppilaiden opetusta ja tunsi monia, jotka olivat kuulleet apostoli Andreaan, Pietarin, Filippuksen, Tuomaan, Jaakobin, Johanneksen tai Matteuksen puhuvan. Papiaksen ystäväpiiriin kuuluivat niin Ignatios Antiokialainen (20.12.) kuin Polykarpos Smyrnalainenkin (23.2.). Näin hän oli tärkeä apostolisen tradition välittäjä. Papiaalla olikin tapana sanoa, ettei saanut kirjoista yhtä paljon hyötyä kuin elävästä sanasta. Hän on myös välittänyt kuuluisan perimätiedon, jonka mukaan apostoli Matteus kirjoitti evankeliuminsa alun perin aramean kielelle ja ”jokainen käänsi niin hyvin kuin taisi”. Papias itse kirjoitti viisiosaisen teoksen Herran sanojen selitys, josta on kuitenkin säilynyt vain pieniä katkelmia. Pyhän Papiaksen kuolinajasta ja -tavasta ei ole säilynyt tietoa.
Pyhä Telesforos oli Etelä-Italian (Magna Graecia) kreikkalaisia. Hänet valittiin vuonna 125 Rooman piispaksi. Hän onnistui johtamaan kirkkoa yksitoista vuotta aikana, jolloin keisari Hadrianus (117–138) vainosi kristittyjä. Kun kirkossa keskusteltiin pääsiäisen ajankohdasta, Telesforos säilytti lämpimät suhteet Vähän-Aasian piispojen kanssa siitä huolimatta, että oli näiden kanssa eri mieltä. Vuonna 136 pyhä Telesforos kärsi kunniakkaan marttyyrikuoleman, josta pyhä Irenaios on jättänyt todistuksensa.
Merkkien ja lyhenteiden selitykset
(ap) aamupalvelus
ap. apostoli
ap. v. apostolien vertainen
(ep) ehtoopalvelus
kk:t kanssakilvoittelijat
m. marttyyri
nm. neitsytmarttyyri
p. pyhä
pm. pappismarttyyri
pr. profeetta
pt. pyhittäjä
ptm. pyhittäjämarttyyri
sm. suurmarttyyri
t. tunnustaja
um. uusmarttyyri
vs. vuosisata
† kuolinvuosi
✚ paastopäivä
✜ suuri ylistysveisu lauletaan
✱ ehtoopalveluksessa Autuas se mies, parimiat; aamupalveluksessa polyeleo, suuri ylistysveisu lauletaan; tarkemmat merkinnät päivän kohdalla
✲ vigilia toimitetaan
❉ suuri juhla, vigilia toimitetaan
(i) lisätietoa liturgisissa ohjeissa