Kirkkokalenteri

Kun Rooman ensimmäinen keisari Augustus (30 eKr.–14 jKr.) oli alistanut valtaansa koko Välimeren seudun, hän päätti järjestää Rooman valtakunnassa väestönlaskun. Tietämättään hän osallistui Jumalan suunnitelman toteutumiseen. Se, että kaikki alueen kansat erilaisine kielineen ja kulttuureineen tulivat yhden vallan alaisuuteen, valmisti tietä evankeliumin leviämiselle, jotta jumalallinen lupaus ”saat kansat perinnöksesi” (Ps. 2:8) voisi toteutua. Tässä mielessä Rooman väestönlaskua voi pitää profeetallisena ennuskuvana elämänkirjasta, jossa pelastuvien nimet ovat ja joka avataan aikojen lopussa (Ilm. 21:27).

Keisarin asetusta väestönlaskun suorittamisesta alettiin toteuttaa Palestiinassa, kun Quirinius¹ oli Syyrian maaherrana. Joosef ja Maria lähtivät Galilean Nasaretista kohti Betlehemiä. Näin profetia, jonka mukaan Messiaan oli määrä syntyä Betlehemissä, kävi mahdolliseksi toteutua. Väkeä oli kuitenkin liikkeellä niin paljon, ettei Joosefille ja Marialle ollut tilaa majatalossa. He vetäytyivät karjasuojan perällä olleeseen luolaan. Marian tuntiessa synnyttämisensä hetken koittavan Joosef asetti hänet oljille ja lähti etsimään lapsenpäästäjää. Marian seuraksi jäi härkä ja aasi.²

Matkalla Joosef tunsi, kuinka koko luonto muuttui yhtäkkiä hiljaiseksi ikään kuin se olisi joutunut ihmetyksen valtaan. Linnut näyttivät olevan ilmassa liikkumatta, ihmisten ja eläinten askeleet pysähtyivät, vesi ei virrannut. Koko syntymästä kuolemaan johtava, turhuudelta tuntuva liike vaimeni, sillä tuolloin Ikuinen astui aikaan. Ennen ikuisuutta ollut Jumala tuli vastasyntyneeksi lapseksi. Aika ja historia astuivat uuteen aikakauteen.

Ja samalla asiat jatkoivat taas tavanomaista kulkuaan. Joosef löysi lapsenpäästäjän ja kertoi tälle Marian tilanteesta. Mutta kun he pääsivät takaisin karjasuojalle, luolaa ympäröi tiheä pilvi aivan kuin Siinain vuorta silloin kun Jumala ilmestyi Moosekselle (2. Moos 19:16). Nainen lankesi maahan ja huudahti: ”Siunattu on minun sieluni tänä päivänä, sillä minun silmäni ovat nähneet ihmeen: Israelille on syntynyt Vapahtaja.” Pilvi hälveni ja antoi sijaa säteilevälle valolle, jonka himmettyä he pääsivät astumaan luolaan. Silloin he saivat nähdä kaikkeinpyhimmän Valtiattaren, joka oli jo synnyttänyt ja istui seimen vierellä. Lapsen hän oli käärinyt kapaloihin ja asettanut seimeen. Joosef lähestyi lasta ajatellen hänen alkuperäänsä, jonka enkeli oli ilmoittanut hänelle. Joosef ihaili mykistyneenä Messiasta, jota hänen esi-isänsä olivat odottaneet ja edeltä kuvanneet sukupolvesta toiseen. Nyt tuo Israelin Pelastaja oli hänen silmiensä edessä. Mikä voisi olla ihmeellisempää kuin tämä näky? Kuinka sanat voisivat kuvata sen?

Kaikkivaltias Jumala ja kaiken Luoja oli tullut alhaiseksi ja heikoksi, osaksi luomakuntaa, mitättömäksi kodittomaksi kulkijaksi jumaluuttaan silti menettämättä. Jumalan Sana otti itselleen lihan ja pukeutui meidän ihmisyyteemme kuin kuninkaalliseen viittaan. Hän, joka istuu järkähtämättömänä taivaallisella valtaistuimellaan taivaallisten joukkojen ympäröimänä ja alati ylistämänä – Hän oli nyt hämärässä, ahtaassa luolassa kaikkien hyljeksimänä ja ylenkatsomana. Hän, joka on jumalallista luontoa, nöyryytti ja tyhjensi itsensä, otti palvelijan hahmon ja syntyi ihmisten kaltaiseksi. (Fil. 2:7) Hän, jota ei voi koskettaa, antoi kääriä itsensä kapaloihin vapauttaakseen meidät synneistämme ja peittääkseen jumalallisella kirkkaudella kaikki häpeään joutuneet. Jumalan ainoa Poika, joka on Isän sylissä kaikesta ikuisuudesta saakka, tuli Ihmisen pojaksi ja neitseen pojaksi lakkaamatta olemasta Jumala. Hänestä tuli ”esikoinen suuressa veljesjoukossa” (Room. 8:29) antaakseen siten ihmisille Jumalan lasten arvon. Hänet laskettiin seimeen härän ja aasin katseltavaksi, ja näin täyttyi profetia: ”Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen”.³ Hän, joka ravitsee huolenpidollaan kaiken elävän, asetettiin järjettömien eläinten syömäkaukaloon, jotta hän parantaisi ihmiskunnan sen järjettömyydestä ja sovittaisi kaikki kaukana olevat uhraamalla itsensä kaikkien ravinnoksi todellisena elämän leipänä. (Joh. 6:51)

Tapahtunutta mietiskellessään kirkon isät ovat nähneet seimen symboloivan ehtoollismaljaa, joka pitää sisällään Hänet, joka on tänä päivänä tullut lihaksi antaakseen itsensä maailman elämän edestä. Neitsyt on Hänen valtaistuimensa ja uhrialttarinsa, luola temppelinsä. Enkelit, Joosef ja paimenet ovat Hänen diakonejaan ja avustajiaan, ja Herra itse on tämän jumalallisen liturgian ylimmäinen pappi.

Betlehemin luolan ihme on Israelin profeettojen saamien ilmestysten täyttymys, johon ihmiskuntaa oli valmistettu vuosisadasta toiseen Daavidista, Abrahamista, Nooasta ja aina Aadamista alkaen. Aikakausien lopulla Jumala lähetti ainoan Poikansa, jonka kautta kaikki aikakaudet on luotu. Hän paljasti maailmalle pelastuksemme suuren salaisuuden, joka oli kiedottu hiljaisuuteen ja säilytetty kätkettynä Jumalassa, Pyhän Kolminaisuuden persoonien sanoinkuvaamattomassa neuvonpidossa maailman luomisesta saakka.⁴ Tämä on päivä, jonka näkemistä varten aurinko, taivaankaari, maa ja kaikki elävät olennot luotiin.

Sanan lihaksituleminen ja asuminen meidän keskellämme on ihmisymmärryksen ylittävä salaisuus, jota edes enkelien käsityskyky ei kykene luotaamaan. Hän, joka on luonnoltaan Jumala, ottaa ylleen meidän ihmisyytemme ja omaksuu sen Neitseen kohdussa pukeutuen siihen ikään kuin vaatteeseen, jotta me voisimme osallistua Hänen jumaluuteensa. Hän on Jumala ja ihminen, yksi persoona Jeesus Kristus, ja Hänet ”tunnetaan kahdessa luonnossa, jotka ovat yhdistyneet Hänessä sekoittumatta, jakaantumatta ja erkanematta”.⁵ Tänään Jumala tulee ihmiseksi, jotta ihminen voisi tulla jumalaksi.

Jumalan päämäärä ja tarkoitus, jota varten Hän saattoi koko luomakunnan olemattomuudesta olemiseen, oli Pyhän Kolminaisuuden toisen persoonan tuleminen alas meidän luoksemme. Hän tuli ottamaan itselleen meidän ihmisyytemme, jonka synti oli vääristänyt ja vanhentanut. Hän tuli parantamaan meidän haavamme oman kärsimyksensä kautta, puhdistamaan meissä olevan kuvansa, uudistamaan meidät itsessään, pelastamaan meidät kuoleman syövereistä ja tuomaan meidät ylös taivaan korkeuksiin, kaikkien taivaallisten voimien yläpuolelle, jotta me saisimme nousta valtaistuimelle yhdessä Hänen kanssaan.⁶

Vapahtaja Jeesus Kristus, Immanuel, ”Jumala kanssamme”, on tänään syntynyt pieneksi lapsukaiseksi, jota enkelit katsovat peläten. Todellinen valo, joka valaisee jokaisen maailmaan tulevan ihmisen, on sarastanut vaatimattoman karjasuojan pimeydessä. Kuoleman ja turmeluksen aika on päättymässä. Salomo ei enää sano: ”Ei ole mitään uutta auringon alla”, sillä tämä pienokainen on toinen Aadam, jossa on tullut ilmi uusi luomus, uusi ihminen.⁷ Tästä lähtien ihmiskunta on kutsuttu kuolemattomuuteen Kristuksen seuraamisen, Hänen käskyjensä noudattamisen ja Hänen kanssaan kärsimisen kautta.

Kun Sana tuli lihaksi, Hän otti ylleen meidän sairautemme, ja vaikka Hän ei ollutkaan osallinen meidän rikkomuksiimme, Hän sääli meidän heikkouttamme. Lihaan synnyttyään Hänellä oli ruumis ja sielu ja Hän oli meidän langenneen maailmamme olosuhteiden alainen: Hän näki nälkää, tunsi janoa, kasvoi, nukkui, oppi tietoa – mutta tekemättä syntiä. Hän yksin on synnitön. Hän otti itselleen ruumiin, jonka osa on vaipua hautaan, ja verhosi sen kirkkaudella ja valolla tekemällä sen osalliseksi omasta kuolemattomuudestaan. Sana tuli asumaan synnin ja kuoleman alaiseen ruumiiseen, jotta liha voisi tulla Sanaksi.⁸ Jumaluuden koko täyteys asuu Hänessä ruumiillisesti, ja siksi ne, jotka seuraavat Häntä uskossa, osallistuvat tähän täyteyteen koko olemuksessaan: hengessään, sielussaan ja ruumissaan.

Viettäessämme tänään Sanan lihaksitulemisen, Jumalan ihmisten luokse tulemisen juhlaa me julistamme pelastuksemme salaisuutta: Kristus on syntynyt, ja ihmisestä tulee Hänen kirkkautensa perillinen. Kun katsomme pientä lapsukaista Betlehemin luolan seimessä, näemme koko luomakunnan salaisuuden täyttymyksen.

Pelastushistoriassa joulu ja pääsiäinen, juhlien juhla, nivoutuvat yhteen ja muodostavat yhden suuren kokonaisuuden. Betlehemin luola kuvaa ennalta hautaa, kapalot ilmentävät hautaliinoja. Jouluna Kristus ilmestyy maailmaan jättäen äitinsä neitseellisen kohdun koskemattomaksi, pääsiäisenä Hän voittaa kuoleman ja astuu ulos haudasta sen sinettejä murtamatta. Betlehemissä enkeli lähetettiin paimenten luokse, Jerusalemissa säteilevä enkeli ilmoittaa ylösnousemuksen mirhantuojanaisille. Aina ja kaikkialla toimii yksi ja sama Kristus, joka on tullut meidän kaltaiseksemme aina kuolemaan saakka. Sillä Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Jeesus Kristus (1. Tim. 2:5).

Kaikki olennot taivaassa ja maan päällä kumartavat tänä päivänä Jeesusta Herrana ja Jumalana ja iloitsevat riemuiten tultuaan sovitetuiksi Jumalan kanssa Hänen Poikansa kautta Hänen ruumiissaan, pyhässä kirkossa. Tämä on kaikki kaikissa täyttävän Jumalan täyteyttä.

Niihin aikoihin idästä saapui Jerusalemiin persialaisia maageja eli tietäjiä loisteliaan saattojoukon kanssa¹ kunnioittamaan vastasyntynyttä Kuningasta. He tulivat juutalais-raamatullisen tradition ulkopuolelta, sillä he olivat pakanallisen uskonnon pappeja ja auringon ja tähtien palvojia. He olivat vanhurskaita ja viisaita miehiä, jotka tarkkailivat taivaan merkkejä oppiakseen tuntemaan Jumalan johdatuksen ja kaitselmuksen. He tutkivat luonnon salaisuuksia päästäkseen perille totuudesta. Pyrkiessään kohti hyvää oman viisaustraditionsa pohjalta he löysivät taivaalle nousseen tähden, joka loisti matalalla niin kirkasta valoa, että sen saattoi nähdä päivälläkin. He tulkitsivat sen merkitsevän suuren kuninkaan syntymää. Tähti toteutti muinaisen ennustuksen, jonka oli lausunut mesopotamialainen näkijä Balaam, kun Moabin kuningas Balak oli pyytänyt tältä apua: ”Minä näen tämän, mutta se ei tapahdu vielä, minä katselen tätä, mutta se ei ole lähellä. Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista.” (4. Moos. 24:17) Tietäjät tunsivat tämän tai muita samanlaisia ennustuksia. He päättelivät, että nyt oli koittamassa se hetki, jolloin syntyy kaikki kansat alistava Kuningas, Israelin Messias, ja lähtivät matkaan.

Tietäjät saivat kunnian olla pakanakansojen ensihedelmiä. Tullessaan kumartamaan syntynyttä Kristusta he olivat samalla esikuva kansoista, jotka kääntyisivät Hänen puoleensa. Ikoneissa heidät kuvataan usein parrattomaksi nuorukaiseksi, tummahipiäiseksi keski-ikäiseksi ja harmaapartaiseksi vanhukseksi. Läntisen tradition mukaan vanhuksen nimi oli Melkior, tumman Baltasar ja nuorimmaisen Gaspar. Näin heissä kuvastuu se koko maailman kansojen kirjo, joka tulee Kristuksen kasvojen eteen. (Vrt. Jes. 60:6)

Kuinka tietäjät saattoivat löytää seimelle asti tähden avulla? Ortodoksisessa traditiossa tähti on tulkittu enkeliksi, joka otti tähden muodon mukautuakseen tietäjien ymmärrykseen, olivathan he tottuneet tutkimaan tähtiä löytääkseen viitteitä Jumalan tuntemiseen. Tähdet näyttivät yleensä liikkuvan idästä länteen, mutta tämä tähti kulki heidän edellään Pohjois-Persiasta kohti Jerusalemia ja loisti kirkkaasti keskellä päivää. Näin ollen tähti on hengellisen maailman symboli. Jumala puhui tähtientutkijoille tähden kautta, niin kuin Hän puhui kalastaja Pietarille kalansaaliin kautta.

Voidaan myös ajatella, että tietäjät löysivät Jerusalemiin asti ”tavallisen” tähden avulla, mutta sen jälkeen heitä johdatti enkeli tähden hahmossa. Jerusalemin tienoilla he näet kadottivat tähden joksikin aikaa näkyvistään. Epätietoisina oikeasta suunnasta he menivät Juudean kuninkaan Herodes Suuren (37–4 eKr.) palatsiin. Herodes oli julma ja turmeltunut mies, joka ei empinyt hankkiutua eroon niistä, joiden otaksui uhkaavan valtaansa. Kuullessaan tietäjien puhuvan syntyneestä Kuninkaasta, hän kokosi välittömästi kirjanoppineet ja lain tulkitsijat selvittääkseen, millaista kuningasta profeettojen kirjoitusten perusteella odotettiin ja missä tämä syntyisi. Juutalaiset laintuntijat vakuuttivat hänelle, että Messias, Israelin Vapahtaja syntyisi Betlehemissä, kuningas Daavidin kaupungissa. Herodes kutsui tietäjät salaa luokseen ja pyysi heitä menemään Betlehemiin etsimään lasta ja ilmoittamaan hänelle, kun löytäisivät Hänet, jotta kuningaskin voisi tulla ”kumartamaan lasta”.

Tähti johti tietäjät Betlehemiin ja asettui lopulta sen paikan ylle, jossa syntynyt Messias lepäsi. Tähti-enkeli näytti tietä tietäjille samalla tavalla kuin tulipatsas oli näyttänyt tietä Israelin kansalle erämaassa. (2. Moos. 13:21) Se asettui niin alas, että tietäjät näkivät sen valossa Vapahtajan luolan. Nämä ihmeelliset tapahtumat, jotka ylittivät astrologian mahdollisuudet, saivat tietäjät kumartamaan tähtien sijaan Vanhurskauden aurinkoa (Mal. 4:2), joka oli tullut maailmaan antamaan ihmiskunnalle Jumalan todellisen tuntemisen valon. Tietäjät astuivat ilon ja pyhän pelon täyttäminä vaatimattomaan luolaan niin kuin kuningasten Kuninkaan palatsiin. Nuo rikkaat ja ylhäiset kaukaiset matkalaiset heittäytyivät maahan seimen eteen kuin se olisi ollut kuninkaan valtaistuin ja kunnioittivat syntynyttä pienokaista. Sydämensä aarrearkut avaten he ihailivat ja ylistivät näkemäänsä. Sitten he antoivat Kristukselle kaikkein arvokkaimpia lahjoja. Melkior ojensi kultaa, Gaspar suitsuketta ja Baltasar mirhaa. Kullalla he kunnioittivat Häntä kuninkaana, suitsuke oli sopivaa Jumalalle ja mirha – tuoksuöljy, jota käytettiin hautaamisessa – kuolemattomalle, joka olisi kuoleva meidän pelastuksemme tähden. Samalla lahjat symboloivat uskoa, toivoa ja rakkautta, joita jokainen uskova voi tuoda lahjanaan Kristukselle. Gregorios Suuren mukaan kulta symboloi viisautta, suitsuke rukousta ja mirha lihan kuolettamista.

Kun tietäjät menivät lepäämään, heitä varoitettiin unessa Herodeksen suunnitelmasta. Niin he palasivat omaan maahansa toista tietä. Tällä he opettavat symbolisesti kaikille Kristuksen yhteyteen päässeille, että taivaallista kotimaataan kohti vaeltavien ei tule enää palata niille poluille, jotka he ovat jo kerran jättäneet etsiessään jotain parempaa.

Kunnia olkoon Herrallemme ja Vapahtajallemme Jeesukselle Kristukselle nyt ja aina ja iankaikkisesti. Aamen.

¹ Tietäjistä on kirkon historiassa esitetty monenlaisia teorioita. Läntisen tradition mukaan tietäjiä oli kolme, varhaisen syyrialaisen perimätiedon mukaan kaksitoista ja heidän nimensä ovat tuon ajan persialaisia nimiä. Joidenkin mukaan he tulivat Jerusalemiin jo Kristuksen syntymäpäivänä, toisten mukaan 13 päivän kuluttua tai jopa pari vuotta myöhemmin. On myös esitetty, että he olivat profeetta Danielin perustaman pappi-hallintovirkamies -tradition viimeisiä edustajia.

Yönä, jolloin maailmankaikkeuden suurin mysteeri toteutui, Betlehemin reunamilla Juudean kumpuilevassa erämaassa oli paimenia vartioimassa laumaansa. He olivat köyhää väkeä eikä heitä tai heidän työtään pidetty suuressa arvossa. He valvoivat vuorotellen voidakseen pitää laumaansa silmällä läpi yön. Yhtäkkiä heille ilmestyi enkeli ja Jumalan kirkkauden säteily peitti heidät. Paimenet olivat kauhun vallassa, mutta enkeli ilmoitti heille, että he saisivat nähdä seimessä Messiaan, hyvän paimenen joka oli tullut kokoamaan hajaantuneen laumansa. Kirkkauden Herra oli tullut maan päälle etsimään kadonneita lampaitaan.

Kun enkeli oli kertonut, miten he tunnistaisivat lapsen, häneen liittyi suuri joukko taivaallisia joukkoja, jotka lauloivat Jumalan ylistystä ja kutsuivat niin ihmisiä kuin toisia enkelijoukkoja ylistämään: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa.” (Luuk. 2:14) Siksi koko luomakunta laulaa tänään ylistystä ja riemulaulua yhdessä enkelien kanssa. Korkeimmassa taivaassa, maan päällä ja maan allakin kaikki kumartavat kunnioittaen ja jokainen kieli tunnustaa Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra (Fil. 2:10-11).

Enkelien poistuttua paimenet lähtivät heti rientämään kohti karjasuojaa. He ottivat mukaansa vaatimattomia lahjoja, jotka he antoivat koko sydämestään Herralleen. Pyhä Efraim Syyrialainen kertoo heidän lahjojensa olleen makeaa maitoa, tuoretta lihaa ja suun ylistystä. Maidon he antoivat Marialle, lihan Joosefille, ylistyksen Pojalle. Lisäksi he toivat imettävän lampaan: sen antaessaan he antoivat karitsan pääsiäiskaritsalle, esikoisen esikoiselle, uhrattavan uhrattavalle, ajallisen karitsan todelliselle Karitsalle.¹

Paimenet kertoivat kaiken, mitä olivat nähneet ja kuulleet enkelien sanovan. Maria ihmetteli suuresti heidän sanojaan ja tutkisteli niitä sydämessään. Kirkon hymnografit ovat kirjoittaneet aiheesta lukemattomia veisuja. Pyhä Romanos Melodos kysyy hymnissään: ”Miksi olet täynnä ihmetystä, oi Maria? Miksi olet hämmästynyt siitä mitä sinussa on tapahtunut? – Koska olen synnyttänyt ajattoman Pojan aikaan, mutta saamatta ymmärtää, kuinka syntynyt on minussa siinnyt. En ole miestä tuntenut: kuinka voin Pojan synnyttää? Kuka on koskaan nähnyt syntymää ilman siementä? Kerro minulle, lapseni, kuinka siemen on kylvetty minuun ja kuinka se on kasvanut minussa? Minä katselen Sinua, oi armollinen, ja olen ihmeissäni, kuinka minä avioon käymätön olen voinut kantaa Sinua! Vaikka näen sinut kapaloissa, näen myös neitsyyteni koskemattomana, sillä Sinä olet varjellut sen. Ja Sinä olet suostunut syntymään pieneksi lapseksi, joka on iankaikkinen Jumala.” Hymnografi Joosefin kirjoittamassa veisussa Maria kysyy: ”Mikä on tämä suuri ja outo ihme? Kuinka pitelen sylissäni Sinua, joka ylläpidät koko maailmaa sanallasi? Oi aluton Poikani, Sinun Syntymäsi on kaiken puheen toisella puolen!”

Lähdettyään paimenet kertoivat näkemästään vielä monille muille. Herran ihmeiden julistajina he saivat olla pyhien apostolien edelläkävijöitä.