Kristuksen tähden – herätkää ja tuomitkaa tämä pahuus!

”Kristuksen tähden: herätkää ja tuomitkaa tämä pahuus!”

Arkkipiispa Leo vetoaa 3.4.2022 Venäjän ortodoksisen kirkon johtoon Ukrainasta kantautuneiden uutisten järkyttämänä.

Venäjä on viimeisen kuukauden aikana toistuvasti osoittanut, että se ei pyri välttämään siviiliuhreja Ukrainan sodassa. Olemme seuranneet voimattomina uutisvirtaa, joka on tuonut eteemme kuvia murskaksi pommitetuista asuintaloista, sairaaloista ja kirkoista.

Tänään olemme joutuneet uutisten välityksellä näkemään ja kuulemaan jotain sellaista, mitä on vaikeaa ymmärtää todeksi. Venäjän toimet Butšassa ja muissa ukrainalaiskylissä eivät edusta enää sodan kauheuksia, vaan äärimmäistä inhimillistä pahuutta. Kuten kansainvälinen yhteisö on todennut, ne ovat sotarikoksia, joista Venäjä tulee aikanaan saamaan tuomion.

– Venäjän ortodoksisen kirkon johto on tähän asti seissyt valtiojohdon rinnalla siunaamassa tätä sotaa ja esittämässä sen jopa oikeutettuna, ”pyhänä” sotana, toteaa arkkipiispa Leo ja jatkaa:

– Nyt kirkon on korkea aika huomata, että se on kulkenut harhaan. Vetoan suoraan Moskovan patriarkka Kirilliin: muistakaa Jumalan edessä piispana ja patriarkkana antamanne lupaukset ja se, että niistä on kerran tehtävä tiliä Kaikkivaltiaan edessä. Kristuksen tähden: herätkää ja tuomitkaa tämä pahuus! Käyttäkää vaikutusvaltaanne rauhan edistämiseksi ja tehkää kaikkenne, että tämä sota päättyisi. Siihen rukoilen teille Jumalalta nöyryyttä ja viisautta.

Pyhän kirjan polttaminen ei kuulu sananvapauden piiriin

Pyhän kirjan polttaminen ei kuulu sananvapauden piiriin

Ruotsissa oikeus myönsi vastikään luvan performanssiin, jossa Tukholman keskusmoskeijan edustalla revittiin ja poltettiin islamin pyhä kirja Koraani. Tapahtuman järjestäjä ei nähnyt toimintaansa ongelmallisena, vaan totesi: ”Sen, mikä on toisille pyhää, ei välttämättä tarvitse olla pyhää toisille” (HS 28.6.2023).

Kansainvälinen yhteisö ei ole tuominnut tekoa yksimielisesti, sillä sen on katsottu kuuluvan sanavapauden piiriin.

Maassamme vähemmistössä elävän itäisen kristillisen kirkon johtajana en voi hyväksyä tällaista tulkintaa sananvapaudesta.

Kun uskonnollisen yhteisön pyhä kirja poltetaan, roihussa palaa muutakin kuin symboli tai sanoja paperilla. Siinä kajotaan tunteettomasti ihmisen identiteetin ydinosiin ja henkilökohtaiseeen toivoon. Samalla tuhoutuvat myös keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen lähtökohdat.

Suomessa olemme toistaiseksi pystyneet parempaan ja meitä suojelee laki uskonrauhan rikkomisesta. Ylpeyteen ei kuitenkaan ole syytä: meilläkin on äskettäin nähty, kuinka rasistisia kommentteja puolustellaan sananvapaudella.

Toisin kuin monet luulevat, ihmisten välistä ykseyttä ja yhteisöllisyyttä ei luo samanlaisuus, vaan keskinäinen kunnioitus. Kärjistäisin sanomalla, että vain kunnioittamalla toista voimme säilyttää itsekunnioituksemme ja ansaita myös toisen kunnioituksen.

Ortodoksisella kristillisyydellä ja islamilla on yhteisiä juuria Lähi-idässä, jossa uskonnon ja kulttuurien rajat on levitetty yhteiskuntien maaperälle itämaisen maton tavoin. Jaamme yhteisen näkemyksen pyhiin kirjoihin perustuvasta Jumalan ykseydestä sekä rukouksen ja paaston tärkeyden korostamisesta.

Sokea silkkitoukka ei näe työnsä hedelmää, kauniisti kuvioitua mattoa ja sen rikasta väripalettia. Mutta meidän, jotka näemme on kiitollisuudella arvostettava sitä.

Helsingissä 28.7.2023
Leo
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa