Kiovan luolaluostarin pääkirkon kaksitoista kreikkalaista rakentajaa ja kaunistajaa

Kiovan luolaluostarin perustajien pyhittäjien Antonin ja Feodosin luo tuli 1000-luvun lopussa Konstantinopolista neljä varakasta rakennusmestaria. He kysyivät, minne munkit halusivat rakennuttaa kirkon. ”Paikalle, jonka Herra osoittaa”, pyhittäjät vastasivat. Silloin rakennusmestarit ihmettelivät: ”Onpa kummallista, että te tiedätte kuolinhetkenne, mutta ette vielä ole valinneet paikkaa kirkkoanne varten, vaikka maksoitte meille jo osan palkasta kultana.” Pyhittäjät pyysivät kreikkalaisia selittämään, mitä he tarkoittivat. Silloin nämä kertoivat: ”Eräänä aamuna auringon noustessa meidän kunkin luokse tuli hurskaan näköisiä miehiä, jotka kehottivat meitä tulemaan Blahernan kirkkoon. Saavuimme kaikki sinne yhtä aikaa. Äkkiä näimme Valtiattaren sotajoukon ympäröimänä ja kumarsimme häntä. Hän sanoi haluavansa rakentaa itselleen kirkon Kiovaan Venäjälle, antoi meille kultaa ja käski lähteä rakentamaan kirkkoa. Hän kehotti meitä menemään Antonin ja Feodosin luo. Vielä hän sanoi, että Antoni siirtyy ajasta ikuisuuteen siunattuaan rakennustyöt ja että Feodosi seuraa häntä vuoden kuluttua. Lähettäessään meidät matkaan Valtiatar antoi meille seitsemän marttyyrin pyhäinjäännökset sijoitettavaksi kirkon perustukseen.” Vielä rakentajat vakuuttivat, että itse pyhittäjät Antoni ja Feodosi olivat ojentaneet heille Valtiattaren antaman kullan. Tämän kertomuksen kuultuaan Antoni totesi, että kyseessä oli Jumalan tahto ja että kullan antajina olivat olleet enkelit.

Pyhittäjäisät viettivät kolme päivää rukoillen ja odottaen, että Herra ilmaisisi kirkon paikan. Noiden päivien aikana Herra osoitti paikan useilla ihmeellisillä tunnusmerkeillä. Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen kirkon peruskivi laskettiin vuonna 1073. Pian sen jälkeen pyhittäjä Antoni kuoli rauhallisesti niin kuin Jumalanäiti oli ilmoittanut. Pyhittäjä Feodosi jatkoi kirkon rakennuttamista ja nukkui pois, kun seinät olivat kohonneet perustuksen päälle. Rakennustyöt saatettiin päätökseen seuraavan igumenin Stefanin (27.4.) aikana.

Kymmenen vuoden kuluttua luolaluostarin igumeni Nikonin (23.3.) luo tuli Konstantinopolista ikonimaalareita, jotka sanoivat: ”Osoita meille ne miehet, jotka sopivat kanssamme kirkon kaunistamisesta ja maalaamisesta. Haluamme selvittää asian heidän kanssaan, sillä he puhuivat pienestä kirkosta, mutta tämä kirkko on hyvin suuri. Muussa tapauksessa palautamme saamamme kullan ja palaamme takaisin Konstantinopoliin.” Hämmästyneenä igumeni Nikon tiedusteli miesten ulkonäköä ja nimeä ja sai kuulla, että he olivat olleet Antoni ja Feodosi. ”Lapseni, en voi viedä teitä heidän luokseen, sillä he siirtyivät Jumalan luo jo kymmenen vuotta sitten. Nyt he rukoilevat varmasti meidän ja koko luostarin puolesta suojellen kaikkia täällä kilvoittelevia.” Ikonimaalarit säikähtivät ja pyysivät saada nähdä pyhittäjiä esittävän ikonin, josta he heti tunnistivat Antonin ja Feodosin.

Ikonimaalareiden mukana tulleet kreikkalaiset kauppiaat lahjoittivat luostarille värit, jotka he olivat tuoneet myytäväksi. Maalarit tarttuivat työhön, ja Herra itse auttoi heitä ihmeellisin tunnusteoin. Saatuaan työn valmiiksi ikonimaalarit jäivät kilvoittelemaan luostariin.

Kiovan luolaluostarin pääkirkon kreikkalaiset rakennusmestarit ja ikonimaalarit on haudattu vieri viereen samaan luolaan pyhittäjä Iisakin kanssa, jonka muistoa vietetään samana päivänä. Kirkko räjäytettiin toisen maailmansodan aikana vuonna 1941,1 mutta 2000-luvun alussa se rakennettiin uudelleen entiseen loistoonsa.


1 Kiovan luolaluostarin pääkirkon räjäyttäjistä ei nykytietämyksen mukaan ole täyttä varmuutta. Neuvostoajan virallisen näkemyksen mukaan tuhotyön tekivät saksalaiset miehittäjät, mutta nykytutkimus ei sulje pois neuvostojoukkojen osuutta asiaan.