Jumalansynnyttäjän juhla

Kristuksen syntymäjuhlan jälkeisenä päivänä kirkko viettää Hänen äitinsä pyhän Neitsyt Marian juhlaa. Ihmiskunnan pelastukseksi luolassa syntyneen Poikansa vierellä Maria osoittautuu uudeksi Eevaksi, uudistuneen ihmissuvun ensimmäiseksi ja ylevimmäksi edustajaksi, jonka Jumala on sukupolvien saatosta valinnut ja valmistanut täyttääkseen lihaksitulemisensa suuren salaisuuden.

Jumala näki hyväksi ilmestyä ihmisten keskuuteen ymmärryksen ylittävällä tavalla. Jumalan ainoa Poika, joka syntyy ikuisuudessa Isästä Hänestä kuitenkaan erkaantumatta, sikiää Neitseen kohdussa Pyhästä Hengestä ilman ihmisen myötävaikutusta. Hän nöyrtyy vapaaehtoisesti lain määräyksien alaisuuteen niin syntymänsä kuin varttumisensa osalta, mutta samalla Hän uudistaa lain. Hylkäämättä jumalallista luontoaan ja jättämättä Isän syliä Hän ottaa itselleen ihmisluonnon ja tulee Neitsyen ainoaksi pojaksi punoen ruumiinsa purppuraisen viitan hänen kohdussaan.

Pojalla on siis kaksi syntymää, ensimmäinen jumalallinen ja ikuinen, toinen inhimillinen ja ajan alaisuudessa – mutta Poika on yksi ja sama, ihmiseksi tullut Jumalan Sana. Mariasta syntyi yksi persoona, jumalihminen, jumalallisen luontonsa puolesta äiditön ja ihmisluontonsa puolesta isätön. Jumalallisen ja inhimillisen luonnon ominaisuudet ovat nivoutuneet Hänessä niin läheisesti yhteen, että ne vaihtelevat selittämättömällä tavalla keskenään sekaantumatta. Niin kuin rauta tuleen työnnettäessä antaa tulelle lujuuttaan samalla kun tulen kuumuus ja valo siirtyvät rautaan, niin myös Kristuksessa jumaluus alistuu vapaaehtoisesti lihan heikkouteen ja ihmisyys puetaan Jumalan kirkkauteen.

Näin siis me voimme ylistää pyhintä Valtiatartamme Jumalansynnyttäjäksi (Theotokos). Seimessä makaava pienokainen ei ole vain ihminen odottamassa ennaltamäärättyä jumalallista armoa, ei vain Jumalan valitsema pyhä tai profeetta eikä edes Jumalankantaja, vaan Hän on todellinen Logos, Pyhän Kolminaisuuden toinen persoona. Hän on omaksunut ihmisluonnon voidakseen uudistaa ja uudelleen luoda itsessään ihmisyyden ja siinä tervehdyttää synnin himmentämän ja turmeleman Jumalan kuvan.

Jumalanäiti on tullut kerubeja, serafeja ja kaikkia taivaan joukkoja kunniakkaammaksi, sillä hän on toisen Aadamin hengellinen paratiisi, Jumalan temppeli ja maan taivaaseen yhdistävä silta. Hän on portaat, joita pitkin Jumala tulee alas maan päälle ja ihminen nousee taivaaseen. Sulkiessaan sisäänsä Kristuksen Marian kohtu tuli Jumalan valtaistuimeksi, hänen kupeensa taivaita avarammiksi. Hänen ansiostaan ihminen nousee enkeleitä ylemmäksi ja Jumalan kirkkaus saa loistaa hänen ruumiissaan.

Tällaisen salaisuuden edessä ihmisen hengen on parasta kumartaa uskossa ja hiljaisuudessa. Sillä missä Jumala tahtoo, siellä voitetaan luonnon järjestys. Vaikeneva Joosef sai valaistua luolan pimeydessä loistaneesta valkeudesta. Hänen laillaan mekin voimme hengessämme mietiskellä kaikkeinpyhintä Valtiatarta, kun hän olemukseltaan rauhaisana ja säteilevänä valvoo lapsen vierellä käärittyään Hänet kapaloihin ja asetettuaan Hänet seimeen. Mariassa ei ole jälkeäkään synnyttämisen tuskista eikä uupumuksesta. Hän on neitsyt sielultaan ja ruumiiltaan, ja siksi hän hedelmöittyi ilman nautintoa ja synnytti ilman kipua. Hän on neitsyt ennen synnyttämistä, neitsyt synnyttäessään ja neitsyt Vapahtajan syntymän jälkeen. Näin hän saattaa naisten tietoon, millainen on ensimmäisen äidin Eevan saamasta kirouksesta vapautumisen ilo (1. Moos. 3:16).

Samalla koko ihmisluonnolle avautuu uusi elämänmuoto. Jumala valitsi neitsyyden syntyäkseen lihallisesti tähän maailmaan, ja niin Hän tahtoo myös ilmestyä ja kasvaa hengellisesti kaikkien niiden kristittyjen sydämissä, jotka seuraavat Jumalanäidin neitseellisyyden esimerkkiä.

Toinen joulupäivä on ilmeisesti vanhin Jumalansynnyttäjän juhla. Sen alku juontuu 400-luvulle. Eilen kirkko kantoi yhdessä enkelien ja tietäjien kanssa ylistystä ihmiseksi tulleelle Jumalalle, tänään on sopivaa kunnioittaa erityisesti Hänen äitiään. Samalla tavalla kirkko alkoi monien muidenkin juhlien kohdalla viettää tapahtumien taustalla olleiden henkilöiden muistoa seuraavana päivänä. Esimerkiksi Jumalanäidin syntymäjuhlan jälkeisenä päivänä (9.9.) juhlitaan hänen vanhempiaan Joakimia ja Annaa; Kristuksen temppeliintuomisen juhlan jälkeen (3.2.) vietetään vanhurskaan Simeonin ja naisprofeetta Hannan muistopäivää.