Kaikki – myös vilkkaat lapset – ovat lämpimästi tervetulleita kirkon jumalanpalveluksiin. Vain ehtoolliseen ja muihin sakramentteihin osallistuminen edellyttää kirkon jäsenyyttä, mutta niihin ei käytännössä voi osallistua epähuomiossa.
Palvelukseen voi tulla kesken kaiken ja sieltä voi myös poistua silloin kun haluaa. Kirkossa voi istua. Ellei vapaata istumapaikkaa löydy, istumaan voi käydä myös lattialle. Kaikki voivat ostaa ja sytyttää tuohuksia eli kirkkokynttilöitä, tehdä halutessaan ristinmerkin, käydä palveluksen päätteeksi suutelemassa papin käsiristiä ja osallistua pyhitetyllä öljyllä voiteluun, jossa pappi siunaa kirkkokansaa tekemällä heidän otsaansa siveltimellä ristinmerkin. Mikäli kirkossa on pyhitettyä vettä, sitä voivat nauttia kaikki halukkaat.
Opaskoirat ovat tervetulleita kirkkoon ja kirkoissa saa lähtökohtaisesti valokuvata. Kuvatessa tulisi kuitenkin välttää salaman käyttöä ja huolehtia siitä, että kuvaaminen ei häiritse muiden osallistumista palvelukseen.
Kirkkoon voi tulla omana itsenään jännittämättä, vaikka palvelukseen kuuluvat tavat olisivat vieraita. Jos kirkossa vierailee usein, ne tulevat ajan kanssa tutuiksi. Mikäli olo tuntuu silti epävarmalta, kannattaa seurata muun kirkkokansan esimerkkiä tai kysyä rohkeasti, miten tilanteessa toimitaan. Esimerkiksi evankeliumin lukemisen aikana on tapana, että istumassa olleet nousevat lukemisen ajaksi seisomaan.
Pukeutua voi vapaasti jumalanpalvelusta ja muita ihmisiä kunnioittaen. Vanha sääntö on, että polvet ja olkapäät peitetään, mutta jokainen toimikoon oman tilanteensa mukaan. Joidenkin maiden ortodoksien keskuudessa naisten on tapana käyttää huivia tai päähinettä, mutta Suomessa ei tällaista perinnettä ole tavattu noudattaa muualla kuin luostareissa. Miehet papistoa lukuun ottamatta eivät käytä kirkkotilassa päähineitä.
YLEISTÄ PALVELUKSISTA
Ortodoksisella kirkolla on rikas liturginen elämä. Jumalanpalveluksen muoto on pienistä kulttuurieroista huolimatta samanlainen kaikkialla maailmassa. Myös jumalanpalveluksissa käytettyjen tekstien sisältö on sama, vaikka kieli vaihtuisikin.
Suomen ortodoksisessa kirkossa jumalanpalvelukset toimitetaan useimmiten suomeksi, mutta seurakunnissa toimitetaan säännöllisesti palveluksia myös kirkkoslaaviksi. Paikoin palveluksia toimitetaan myös muilla kielillä, esimerkiksi ukrainaksi, ruotsiksi, koltansaameksi, kreikaksi, romaniaksi tai arabiaksi. Samassa palveluksessa voidaan käyttää myös monia eri kieliä.
Jumalanpalvelukset ja niihin osallistuminen ovat ortodoksisen kirkon elämässä keskeisellä sijalla. Seurakunnissa toimitettavien jumalanpalvelusten kokonaismäärä riippuu suurelta osin käytettävissä olevan papiston ja kanttorien määrästä ja siitä, kuinka monia pyhäköitä seurakunnan alueella on. Lähimmässä pyhäkössä ei aina ole tarjolla palveluksia edes joka viikko.
Seurakuntaelämässä yleisimmät jumalanpalvelukset ovat lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna toimitettavat palvelukset. Lauantai-iltana toimitetaan joko ehtoopalvelus tai vigilia, joka koostuu ehtoo- ja aamupalveluksesta sekä ensimmäisestä hetkestä. Sunnuntaisin toimitetaan aamupalvelus, kolmas hetki ja ehtoollisjumalanpalvelus eli liturgia tai – jos lauantaina on toimitettu vigilia – pelkkä kolmas hetki ja liturgia.
Monissa seurakunnissa toimitetaan myös arkisin joitakin ehtoo- tai aamupalveluksia ja liturgia sunnuntain lisäksi lauantaisin tai yhtenä arkiaamuna viikossa.
Kirkkovuoden kierto tuo luonnollisesti poikkeuksia tähän rytmiin. Suurimmat poikkeukset liittyvät kirkkovuoden suurimpaan juhlaan: Kristuksen ylösnousemusjuhlaan eli pääsiäiseen. Sitä edeltävä suuri paasto ja erityisesti pääsiäiseen huipentuva suuri viikko tekevät seurakuntien jumalanpalveluselämästä tavallista vilkkaampaa.