Itämaan tietäjät, kallisarvoisten lahjojen tuojat

Niihin aikoihin idästä saapui Jerusalemiin persialaisia maageja eli tietäjiä loisteliaan saattojoukon kanssa[1] kunnioittamaan vastasyntynyttä Kuningasta. He tulivat juutalais-raamatullisen tradition ulkopuolelta, sillä he olivat pakanallisen uskonnon pappeja ja auringon ja tähtien palvojia. He olivat vanhurskaita ja viisaita miehiä, jotka tarkkailivat taivaan merkkejä oppiakseen tuntemaan Jumalan johdatuksen ja kaitselmuksen. He tutkivat luonnon salaisuuksia päästäkseen perille totuudesta. Pyrkiessään kohti hyvää oman viisaustraditionsa pohjalta he löysivät taivaalle nousseen tähden, joka loisti matalalla niin kirkasta valoa, että sen saattoi nähdä päivälläkin. He tulkitsivat sen merkitsevän suuren kuninkaan syntymää. Tähti toteutti muinaisen ennustuksen, jonka oli lausunut mesopotamialainen näkijä Balaam, kun Moabin kuningas Balak oli pyytänyt tältä apua: ”Minä näen tämän, mutta se ei tapahdu vielä, minä katselen tätä, mutta se ei ole lähellä. Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista.” (4. Moos. 24:17) Tietäjät tunsivat tämän tai muita samanlaisia ennustuksia. He päättelivät, että nyt oli koittamassa se hetki, jolloin syntyy kaikki kansat alistava Kuningas, Israelin Messias, ja lähtivät matkaan.

Tietäjät saivat kunnian olla pakanakansojen ensihedelmiä. Tullessaan kumartamaan syntynyttä Kristusta he olivat samalla esikuva kansoista, jotka kääntyisivät Hänen puoleensa. Ikoneissa heidät kuvataan usein parrattomaksi nuorukaiseksi, tummahipiäiseksi keski-ikäiseksi ja harmaapartaiseksi vanhukseksi. Läntisen tradition mukaan vanhuksen nimi oli Melkior, tumman Baltasar ja nuorimmaisen Gaspar. Näin heissä kuvastuu se koko maailman kansojen kirjo, joka tulee Kristuksen kasvojen eteen. (Vrt. Jes. 60:6)

Kuinka tietäjät saattoivat löytää seimelle asti tähden avulla? Ortodoksisessa traditiossa tähti on tulkittu enkeliksi, joka otti tähden muodon mukautuakseen tietäjien ymmärrykseen, olivathan he tottuneet tutkimaan tähtiä löytääkseen viitteitä Jumalan tuntemiseen. Tähdet näyttivät yleensä liikkuvan idästä länteen, mutta tämä tähti kulki heidän edellään Pohjois-Persiasta kohti Jerusalemia ja loisti kirkkaasti keskellä päivää. Näin ollen tähti on hengellisen maailman symboli. Jumala puhui tähtientutkijoille tähden kautta, niin kuin Hän puhui kalastaja Pietarille kalansaaliin kautta.

Voidaan myös ajatella, että tietäjät löysivät Jerusalemiin asti ”tavallisen” tähden avulla, mutta sen jälkeen heitä johdatti enkeli tähden hahmossa. Jerusalemin tienoilla he näet kadottivat tähden joksikin aikaa näkyvistään. Epätietoisina oikeasta suunnasta he menivät Juudean kuninkaan Herodes Suuren (37–4 eKr.) palatsiin. Herodes oli julma ja turmeltunut mies, joka ei empinyt hankkiutua eroon niistä, joiden otaksui uhkaavan valtaansa. Kuullessaan tietäjien puhuvan syntyneestä Kuninkaasta, hän kokosi välittömästi kirjanoppineet ja lain tulkitsijat selvittääkseen, millaista kuningasta profeettojen kirjoitusten perusteella odotettiin ja missä tämä syntyisi. Juutalaiset laintuntijat vakuuttivat hänelle, että Messias, Israelin Vapahtaja syntyisi Betlehemissä, kuningas Daavidin kaupungissa. Herodes kutsui tietäjät salaa luokseen ja pyysi heitä menemään Betlehemiin etsimään lasta ja ilmoittamaan hänelle, kun löytäisivät Hänet, jotta kuningaskin voisi tulla ”kumartamaan lasta”.

Tähti johti tietäjät Betlehemiin ja asettui lopulta sen paikan ylle, jossa syntynyt Messias lepäsi. Tähti-enkeli näytti tietä tietäjille samalla tavalla kuin tulipatsas oli näyttänyt tietä Israelin kansalle erämaassa. (2. Moos. 13:21) Se asettui niin alas, että tietäjät näkivät sen valossa Vapahtajan luolan. Nämä ihmeelliset tapahtumat, jotka ylittivät astrologian mahdollisuudet, saivat tietäjät kumartamaan tähtien sijaan Vanhurskauden aurinkoa (Mal. 4:2), joka oli tullut maailmaan antamaan ihmiskunnalle Jumalan todellisen tuntemisen valon. Tietäjät astuivat ilon ja pyhän pelon täyttäminä vaatimattomaan luolaan niin kuin kuningasten Kuninkaan palatsiin. Nuo rikkaat ja ylhäiset kaukaiset matkalaiset heittäytyivät maahan seimen eteen kuin se olisi ollut kuninkaan valtaistuin ja kunnioittivat syntynyttä pienokaista. Sydämensä aarrearkut avaten he ihailivat ja ylistivät näkemäänsä. Sitten he antoivat Kristukselle kaikkein arvokkaimpia lahjoja. Melkior ojensi kultaa, Gaspar suitsuketta ja Baltasar mirhaa. Kullalla he kunnioittivat Häntä kuninkaana, suitsuke oli sopivaa Jumalalle ja mirha – tuoksuöljy, jota käytettiin hautaamisessa – kuolemattomalle, joka olisi kuoleva meidän pelastuksemme tähden. Samalla lahjat symboloivat uskoa, toivoa ja rakkautta, joita jokainen uskova voi tuoda lahjanaan Kristukselle. Gregorios Suuren mukaan kulta symboloi viisautta, suitsuke rukousta ja mirha lihan kuolettamista.

Kun tietäjät menivät lepäämään, heitä varoitettiin unessa Herodeksen suunnitelmasta. Niin he palasivat omaan maahansa toista tietä. Tällä he opettavat symbolisesti kaikille Kristuksen yhteyteen päässeille, että taivaallista kotimaataan kohti vaeltavien ei tule enää palata niille poluille, jotka he ovat jo kerran jättäneet etsiessään jotain parempaa.

Kunnia olkoon Herrallemme ja Vapahtajallemme Jeesukselle Kristukselle nyt ja aina ja iankaikkisesti. Aamen.


[1] Tietäjistä on kirkon historiassa esitetty monenlaisia teorioita. Läntisen tradition mukaan tietäjiä oli kolme, varhaisen syyrialaisen perimätiedon mukaan kaksitoista ja heidän nimensä ovat tuon ajan persialaisia nimiä. Joidenkin mukaan he tulivat Jerusalemiin jo Kristuksen syntymäpäivänä, toisten mukaan 13 päivän kuluttua tai jopa pari vuotta myöhemmin. On myös esitetty, että he olivat profeetta Danielin perustaman pappi-hallintovirkamies -tradition viimeisiä edustajia.

25
12