1. hetki: 3) Matt. 3:1–11

₁Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaassa: ₂»Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!» ₃Juuri häntä tarkoittaa profeetta Jesajan sana:

– Ääni huutaa autiomaassa:
»Raivatkaa Herralle tie,
tasoittakaa hänelle polut!»

₄Johanneksella oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja. ₅Hänen luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista, joka puolelta Juudeaa ja kaikkialta Jordanin ympäristöstä. ₆He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordanissa.

₇Mutta kun Johannes näki, että hänen kasteelleen oli tulossa myös monia fariseuksia ja saddukeuksia* , hän sanoi heille:

»Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? ₈Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy! ₉Älkää luulko, että voitte ajatella: ’Olemmehan me Abrahamin lapsia.’ Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. ₁₀Kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.

₁₁»Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.

9. hetki: 2) Tit. 2:11–14, 3:4–7

11 Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, 12 ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, 13 kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. 14 Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää. 3:4 Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, 5 hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. 6 Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, 7 jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.

6. hetki: 2) Room. 6:3–11

3 Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. 4 Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. 5 Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. 6 Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. 7 Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. 8 Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. 9 Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. 10 Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. 11 Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.

3. hetki: 2) Ap. t. 19:1–8

1 Apolloksen ollessa Korintissa Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia 2 ja kysyi heiltä: ”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” ”Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä”, nämä vastasivat. 3 ”Millä kasteella teidät sitten on kastettu?” kysyi Paavali. He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.” 4 Silloin Paavali sanoi: ”Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen.” 5 Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, 6 ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat. 7 Heitä oli arviolta kaksitoista miestä. 8 Kolmen kuukauden ajan Paavali sitten kävi synagogassa, keskusteli siellä ja puhui rohkeasti ja vetoavasti Jumalan valtakunnasta.

1. hetki: 2) Ap. t. 13:25–33

25 Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.’ 26 ”Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta. 27 Jerusalemilaiset ja heidän hallitusmiehensä eivät tajunneet, kuka Jeesus oli. He tuomitsivat hänet, mutta näin he panivat täytäntöön profeettojen sanat, joita joka sapattina luetaan. 28 Mitään syytä kuolemantuomioon he eivät voineet esittää, mutta silti he vaativat Pilatusta teloittamaan hänet. 29 Kun he olivat toteuttaneet kaiken, mitä hänestä oli kirjoitettu, he ottivat hänet ristinpuulta ja panivat hautaan. 30 Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. 31 Hän ilmestyi sitten usean päivän aikana niille, jotka yhdessä hänen kanssaan olivat tulleet Galileasta Jerusalemiin. Nämä ovat nyt hänen todistajiaan, he todistavat hänestä Israelin kansalle. 32 ”Me julistamme teille ilosanoman: Minkä Jumala lupasi meidän isillemme, 33 sen hän on täyttänyt meille, heidän lapsilleen.

9. hetki: 1) Jes. 49:8–15

₈Näin sanoo Herra:

– Armon hetkellä minä vastaan sinulle,

pelastuksen päivänä minä autan sinua.

Minä olen luonut sinut

toteuttamaan sen liiton,

jonka tein tämän kansan kanssa,

jotta saattaisit ennalleen maan,

jotta uudelleen jakaisit autioituneet perintömaat,

₉jotta sanoisit vangituille: »Lähtekää»,

ja pimeydessä viruville: »Tulkaa valoon!»

Tallatuilta teiltäkin he löytävät ravintonsa,

paljas kalliorinne on heille laidunmaa.

₁₀Eivät he näe nälkää, ei heidän tule jano,

ei heitä ahdista helle eikä auringon polte,

sillä heitä ohjaa heidän armahtajansa,

joka vie heidät lähteiden ääreen.

₁₁Vuorille minä teen kulkuväylät,

minun valtatieni kulkevat korkealla.

₁₂Katso, he tulevat kaukaa:

nuo pohjoisesta, nuo meren suunnalta

ja nuo Assuanin maasta.

₁₃Riemuitkaa, taivaat! Iloitse, maa!

Ratketkaa riemuun, te vuoret!

Herra lohduttaa kansaansa,

hän hoivaa köyhiä lapsiaan.

₁₄Siion sanoo:

»Herra on minut hylännyt,

Jumalani on minut unohtanut!»

₁₅– Unohtaako äiti rintalapsensa,

unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää?

Vaikka hän unohtaisikin,

minä en sinua unohda.

6. hetki: 1) Jes. 12:3–6

₃Te saatte riemuiten ammentaa vettä

pelastuksen lähteistä.

₄Sinä päivänä te sanotte:

»Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimensä kunniaa!

Kertokaa kansoille hänen suuret tekonsa,

julistakaa, että hänen nimensä on ylhäinen.

₅Laulakaa ylistystä Herralle,

valtaisat ovat hänen tekonsa!

Levitköön tieto niistä yli maanpiirin.

₆Huutakaa ja riemuitkaa, te Siionin asukkaat!

Suuri on Israelin Pyhä,

hän, joka on teidän keskellänne.»

3. hetki: 1) Jes. 1:16–20

₁₆Peseytykää, puhdistautukaa,

tehkää loppu pahoista töistänne,

ne ovat aina silmissäni.

Lakatkaa tekemästä pahaa.

₁₇Opetelkaa tekemään hyvää,

tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta,

puolustakaa sorrettua,

hankkikaa orvolle oikeus,

ajakaa lesken asiaa.

₁₈– Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on,

sanoo Herra.

– Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset,

ne tulevat valkeiksi kuin lumi.

Vaikka ne ovat purppuranpunaiset,

ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.

₁₉Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua,

te saatte syödä maan hyvyyttä,

₂₀mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut,

miekka syö teidät.

Herran suu on puhunut.

1. hetki: 1) Jes. 35:1–10

₁Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee,

aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan!

Kuin lilja kukkikoon maa,

₂se riemuitkoon,

huutakoon ääneen!

Sen osaksi tulee Libanonin kunnia,

Karmelin ja Saaronin ihanuus.

Kaikki saavat katsella Herran kunniaa,

meidän Jumalamme ihanuutta.

₃Voimistakaa uupuneet kädet,

vahvistakaa horjuvat polvet,

₄sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät:

»Olkaa lujat, älkää pelätkö.

Tässä on teidän Jumalanne!

Kosto lähestyy,

tilinteon hetki.

Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.»

₅Silloin aukenevat sokeiden silmät

ja kuurojen korvat avautuvat,

₆rampa hyppii silloin kuin kauris,

mykän kieli laulaa riemuaan.

Lähteitä puhkeaa autiomaahan,

vuolaina virtaavat purot arolla.

₇Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi,

janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi.

Siellä, missä hyeenat lepäilivät,

kasvaa silloin rantakaislaa ja papyrusta.

₈Ja sinne syntyy tie, valtatie,

sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi.

Epäpyhä ei saa sille astua:

Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin.

Siellä ei tyhmäkään eksy.

₉Leijona ei nouse sille tielle,

ei yksikään raateleva peto,

ei yksikään.

Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat.

₁₀Herran vapaiksi ostamat palaavat

ja saapuvat riemuiten Siioniin.

He kantavat päänsä päällä ikuista iloa.

Ilo ja riemu astuvat portista,

huoli ja huokaus pakenevat kauas.

Mark. 3:13–19 (apostolit)

Apostolit:

13 Sitten Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. 14 Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja 15 valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: 16 Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, 17 Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges – se merkitsee: ukkosenjylinän pojat – 18 sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus 19 ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet.