2. Kor. 11:5–21a

Päivän epistola

5 En minä kuitenkaan katso olevani mitenkään huonompi kuin nuo mainiot apostolit. 6 Puhetaitoni on ehkä kehno, mutta tietoni ei, ja tietoni olen kaikin tavoin, kaikissa asioissa saattanut teidän nähtäväksenne. 7 Olenkohan tehnyt suurenkin synnin, kun auttaakseni teitä nousemaan olen alentanut itseni julistamalla teille Jumalan evankeliumia ilman korvausta? 8 Voidakseni auttaa teitä olen riistänyt muita seurakuntia ottamalla niiltä vastaan rahaa. 9 Teidän luonanne en ollut kenellekään rasituksena, vaikka jouduinkin puutteeseen, sillä Makedoniasta tulleet veljet antoivat minulle kaiken mitä tarvitsin. Olen varonut olemasta teille millään tavoin rasitukseksi ja varon vastedeskin. 10 Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, tätä ylpeilemisen aihetta ei minulta Akhaian maakunnassa riistetä! 11 Kuinka niin? Enkö muka rakasta teitä? Sen tietää Jumala. 12 Näin minä toimin nyt ja edelleenkin, jotta en antaisi halukkaille tilaisuutta ylpeilemiseen eivät he ole hiukkaakaan meitä parempia. 13 Semmoiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, he vain tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. 14 Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. 15 Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina. He saavat tekojensa mukaisen lopun. 16 Toistan vielä: älkää pitäkö minua järjettömänä. Mutta vaikka olisinkin hullu, niin antakaa minun olla hullu, jotta minäkin voisin hiukan kerskailla. 17 Mitä nyt puhun, sitä en puhu Herran mielen mukaan. Puhun kuin järjetön, kun nyt kerran kerskailen. 18 Koska niin monet kerskuvat ihmisten tavoin, kerskun minäkin. 19 Mielellännehän te siedätte järjettömiä, te jotka itse olette niin järkeviä. 20 Tehän siedätte sen, että teidät orjuutetaan, teitä riistetään, teidät alistetaan, teitä kohdellaan tylysti ja lyödään kasvoihin. 21 Häpeäkseni totean, että olemme olleet heikkoja.

Luuk. 9:51–57, 10:22–24, 13:22 (ap)

Aamupalveluksessa:

Siihen aikaan, 51 kun Jeesuksen taivaaseenottamisen aika oli lä­henemässä, hän suuntasi kulkunsa Jerusale­mia kohti. 52 Edel­lään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät mat­kaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistele­maan Jeesuksen tuloa. 53 Kyläläiset kuitenkin kieltäy­tyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. 54 Kun hänen opetuslap­sensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: ”Her­ra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät niin kuin Eliakin teki?” 55 Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli ope­tuslapsia ja sanoi: ”Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. 56 Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelasta­maan.”. 56 Yhdessä he jatkoivat matkaa toiseen ky­lään. 57 Kun he tekivät taivalta, Jeesus sanoi niille, jotka häntä seura­sivat: 10:22 ”Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Ei kukaan muu kuin Isä tiedä, kuka Poika on. Eikä sitä, kuka Isä on, tiedä kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoit­taa.” 23 Jeesus kääntyi opetuslastensa puoleen ja sanoi heille erik­seen: ”Autuaat ne silmät, jotka näkevät sen, mitä te näette! 24 Minä sanon teille: monet pro­feetat ja kuninkaat ovat halunneet nähdä sen, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla sen, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.” 13:22 Jeesus vaelsi kohti Jerusalemia. Hän kulki kau­pungista kau­punkiin ja kylästä kylään ja opetti.

Mark. 4:1–9

Päivän evankeliumi

1 Kerran Jeesus taas opetti järven rannalla. Hänen ympärilleen kokoontui niin paljon ihmisiä, että hän siirtyi veneeseen. Hän istui järvellä veneessä, ja väkijoukko oli rannalla. 2 Hän opetti heille vertauksin monia asioita.
Näin hän heitä opetti: 3 »Kuulkaa! Mies lähti kylvämään. 4 Ja kun hän kylvi, kävi niin, että osa siemenistä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. 5 Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, 6 mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta. 7 Osa taas putosi ohdakkeiden sekaan, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan, eikä siitä saatu satoa. 8 Mutta muut jyvät putosivat hyvään maahan. Ne nousivat oraalle, kasvoivat ja antoivat sadon, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata jyvää.» 9 Ja hän sanoi: »Jolla on korvat, se kuulkoon!»

Kol. 1:12–18 (Käsittätehty ikoni)

Käsittätehty ikoni:

12 Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. 13 Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, 14 hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto. 15 Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. 16 Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. 17 Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. 18 Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.

Luuk. 9:51–57, 10:22–24, 13:22 (Käsittätehty ikoni)

Käsittätehty ikoni:

Siihen aikaan, 51 kun Jeesuksen taivaaseenottamisen aika oli lä­henemässä, hän suuntasi kulkunsa Jerusale­mia kohti. 52 Edel­lään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät mat­kaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistele­maan Jeesuksen tuloa. 53 Kyläläiset kuitenkin kieltäy­tyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. 54 Kun hänen opetuslap­sensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: ”Her­ra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät niin kuin Eliakin teki?” 55 Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli ope­tuslapsia ja sanoi: ”Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. 56 Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelasta­maan.”. 56 Yhdessä he jatkoivat matkaa toiseen ky­lään. 57 Kun he tekivät taivalta, Jeesus sanoi niille, jotka häntä seura­sivat: 10:22 ”Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Ei kukaan muu kuin Isä tiedä, kuka Poika on. Eikä sitä, kuka Isä on, tiedä kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoit­taa.” 23 Jeesus kääntyi opetuslastensa puoleen ja sanoi heille erik­seen: ”Autuaat ne silmät, jotka näkevät sen, mitä te näette! 24 Minä sanon teille: monet pro­feetat ja kuninkaat ovat halunneet nähdä sen, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla sen, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.” 13:22 Jeesus vaelsi kohti Jerusalemia. Hän kulki kau­pungista kau­punkiin ja kylästä kylään ja opetti.

Fil. 2:5–11 (lit)

Liturgiassa:

5 Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. 6 Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen 7 vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, 8 hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. 9 Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. 10 Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, 11 ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”

2. Kor. 9:12–10:7

Päivän epistola

12 Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. 13 Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. 14 Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. 15 Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan! 10:1 Minä, Paavali, kehotan teitä vedoten Kristuksen lempeyteen ja hyvyyteen, minä, joka kuulemma teidän edessänne olen nöyrä mutta välimatkan päästä puhun teille rohkeasti. 2 Pyydän, ettei minun teidän luonanne tarvitsisi turvautua tähän rohkeuteen — aikomukseni on näet käydä eräiden kimppuun, jotka katsovat meidän toimivan niin kuin tämän maailman ihmiset. 3 Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin. 4 Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät 5 ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle 6 ja olemme valmiit rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta, heti kun te itse olette tulleet täysin kuuliaisiksi. 7 Ottakaa huomioon selvät tosiasiat! Jos joku varmasti uskoo kuuluvansa Kristukselle, hän ajatelkoon sitä, että samalla tavoin myös me olemme Kristuksen omia.

Mark. 3:20–27

Päivän evankeliumi

20 Jeesus palasi sitten kotiin, ja kansaa kerääntyi taas niin paljon, etteivät hän ja opetuslapset edes päässeet syömään. 21 Kun Jeesuksen omaiset kuulivat kaikesta tästä, he lähtivät sinne ottaakseen hänet huostaansa, sillä he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan.
22 Mutta lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: »Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.» 23 Silloin Jeesus kutsui heidät luokseen ja puhui heille vertauksin: »Miten Saatana voi ajaa ulos Saatanan? 24 Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää, 25 eikä myöskään perhe kestä, jos sitä repivät riidat. 26 Ja jos Saatana nousee itseään vastaan, se ei voi kestää, vaan sen loppu on tullut. 27 Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä. Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat

2. Kor. 10:7–18

Päivän epistola

7 Ottakaa huomioon selvät tosiasiat! Jos joku varmasti uskoo kuuluvansa Kristukselle, hän ajatelkoon sitä, että samalla tavoin myös me olemme Kristuksen omia. 8 Herra on valtuuttanut minut vahvistamaan teitä eikä lannistamaan, ja vaikka ylpeilisin valtuuksistani hieman liikaakin, minun ei tarvitse hävetä. 9 Älkää luulko, että minä kirjeilläni vain pelottelen teitä. 10 Erääthän sanovat: ”Hänen kirjeensä ovat kyllä ankaria ja kiivaita, mutta hänen oma esiintymisensä on avutonta ja puheensa mitätöntä.” 11 Näiden on syytä pitää mielessä, että sitten kun olen taas luonanne, toimin samalla tavoin kuin olen poissa ollessani puhunut kirjeissäni. 12 Meillä ei ole rohkeutta katsoa kuuluvamme sellaisiin, jotka itse suosittelevat itseään, eikä verrata itseämme heihin. He ovat ymmärtämättömiä, kun ottavat mittapuukseen omat saavutuksensa ja vertaavat itseään vain itseensä. 13 Me taas emme ylpeile kohtuuttomasti, vaan sen mittapuun mukaan, jonka Jumala on meille antanut määrätessään, että työkenttämme ulottuu teihinkin asti. 14 Me emme kurkota liian pitkälle, ikään kuin te ette kuuluisikaan meidän toimintapiiriimme olemmehan ensimmäisinä tuoneet Kristuksen evankeliumin teille saakka. 15 Emme ylpeile kohtuuttomasti emmekä toisten vaivannäöstä. Sen sijaan toivomme, että uskonne kasvaessa mekin pääsemme teidän keskuudessanne vielä paljon suurempaan arvoon saamamme tehtävän toteuttajina. 16 Toivomme, että saamme julistaa evankeliumia vielä teitäkin etäämpänä asuville ja että voimme ylpeillä omista emmekä toisten aikaansaannoksista. 17 ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.” 18 Luotettava ei ole se, joka itse suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee.

Mark. 3:28–35

Päivän evankeliumi

28 Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. 29 Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin.» 30 He näet olivat sanoneet, että Jeesuksessa oli saastainen henki.
31 Jeesuksen äiti ja veljet olivat saapuneet paikalle. He jäivät ulos seisomaan ja lähettivät hakemaan häntä. 32 Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana: »Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja kysyvät sinua.» 33 Mutta Jeesus vastasi heille: »Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?» 34 Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: »Tässä ovat minun äitini ja veljeni. 35 Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.»