Suuri vedenpyhitys:

₁Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. ₂Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. ₃Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ₄ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus.

Suuri vedenpyhitys:

₃Te saatte riemuiten ammentaa vettä

pelastuksen lähteistä.

₄Sinä päivänä te sanotte:

»Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimensä kunniaa!

Kertokaa kansoille hänen suuret tekonsa,

julistakaa, että hänen nimensä on ylhäinen.

₅Laulakaa ylistystä Herralle,

valtaisat ovat hänen tekonsa!

Levitköön tieto niistä yli maanpiirin.

₆Huutakaa ja riemuitkaa, te Siionin asukkaat!

Suuri on Israelin Pyhä,

hän, joka on teidän keskellänne.»

Suuri vedenpyhitys:

₁Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee,

aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan!

Kuin lilja kukkikoon maa,

₂se riemuitkoon,

huutakoon ääneen!

Sen osaksi tulee Libanonin kunnia,

Karmelin ja Saaronin ihanuus.

Kaikki saavat katsella Herran kunniaa,

meidän Jumalamme ihanuutta.

₃Voimistakaa uupuneet kädet,

vahvistakaa horjuvat polvet,

₄sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät:

»Olkaa lujat, älkää pelätkö.

Tässä on teidän Jumalanne!

Kosto lähestyy,

tilinteon hetki.

Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.»

₅Silloin aukenevat sokeiden silmät

ja kuurojen korvat avautuvat,

₆rampa hyppii silloin kuin kauris,

mykän kieli laulaa riemuaan.

Lähteitä puhkeaa autiomaahan,

vuolaina virtaavat purot arolla.

₇Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi,

janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi.

Siellä, missä hyeenat lepäilivät,

kasvaa silloin rantakaislaa ja papyrusta.

₈Ja sinne syntyy tie, valtatie,

sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi.

Epäpyhä ei saa sille astua:

Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin.

Siellä ei tyhmäkään eksy.

₉Leijona ei nouse sille tielle,

ei yksikään raateleva peto,

ei yksikään.

Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat.

₁₀Herran vapaiksi ostamat palaavat

ja saapuvat riemuiten Siioniin.

He kantavat päänsä päällä ikuista iloa.

Ilo ja riemu astuvat portista,

huoli ja huokaus pakenevat kauas.

Ehtoopalveluksessa parimioiden jälkeen

₁Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. ₂Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. ₃Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ₄ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus.

₈Näin sanoo Herra:

– Armon hetkellä minä vastaan sinulle,

pelastuksen päivänä minä autan sinua.

Minä olen luonut sinut

toteuttamaan sen liiton,

jonka tein tämän kansan kanssa,

jotta saattaisit ennalleen maan,

jotta uudelleen jakaisit autioituneet perintömaat,

₉jotta sanoisit vangituille: »Lähtekää»,

ja pimeydessä viruville: »Tulkaa valoon!»

Tallatuilta teiltäkin he löytävät ravintonsa,

paljas kalliorinne on heille laidunmaa.

₁₀Eivät he näe nälkää, ei heidän tule jano,

ei heitä ahdista helle eikä auringon polte,

sillä heitä ohjaa heidän armahtajansa,

joka vie heidät lähteiden ääreen.

₁₁Vuorille minä teen kulkuväylät,

minun valtatieni kulkevat korkealla.

₁₂Katso, he tulevat kaukaa:

nuo pohjoisesta, nuo meren suunnalta

ja nuo Assuanin maasta.

₁₃Riemuitkaa, taivaat! Iloitse, maa!

Ratketkaa riemuun, te vuoret!

Herra lohduttaa kansaansa,

hän hoivaa köyhiä lapsiaan.

₁₄Siion sanoo:

»Herra on minut hylännyt,

Jumalani on minut unohtanut!»

₁₅– Unohtaako äiti rintalapsensa,

unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää?

Vaikka hän unohtaisikin,

minä en sinua unohda.

₁₉Jerikon miehet sanoivat Elisalle: »Niin kuin sinä, herramme, itse voit huomata, tämä kaupunki sijaitsee hyvässä paikassa, mutta vesi on huonoa, ja siksi ihmiset ja karja kärsivät hedelmättömyydestä.» ₂₀Elisa sanoi silloin: »Tuokaa minulle uusi vati ja pankaa siihen suolaa.» Vati tuotiin hänelle. ₂₁Hän meni kaupungista lähteelle, josta seudun vedet saivat alkunsa, heitti suolan lähteeseen ja sanoi: »Näin sanoo Herra: ’Minä teen terveeksi tämän veden. Enää se ei tuota kuolemaa eikä hedelmättömyyttä.’» ₂₂Ja kävi niin kuin Elisa sanoi. Vesi puhdistui, ja puhtaana se on pysynyt tähän päivään asti.

₃₀Silloin Elia sanoi kansalle: »Tulkaa tänne luokseni.» Kaikki kerääntyivät hänen lähelleen. Elia korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. ₃₁Hän otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobista polveutuvia heimoja, hänestä, jolle oli tullut tämä Herran sana: »Sinun nimesi on oleva Israel.» ₃₂Hän rakensi kivistä Herralle alttarin ja kaivoi sen ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä. ₃₃Sitten hän latoi puut alttarille, paloitteli sonnin ja pani palat puiden päälle. ₃₄Hän sanoi: »Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja valuttakaa vesi polttouhrin ja puiden päälle.» Sitten hän sanoi: »Tehkää sama uudelleen.» Näin tehtiin. Hän sanoi: »Tehkää se kolmannen kerran.» Se tehtiin kolmannen kerran. ₃₅Vesi valui alttarin ympärille ja täytti ojankin.

₃₆Ruokauhrin aikaan profeetta Elia astui kansan eteen ja sanoi: »Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. ₃₇Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!»

₃₈Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. ₃₉Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: »Herra on Jumala! Herra on Jumala!»

₃₆Gideon sanoi Jumalalle: »Osoita minulle, että todella teet minusta Israelin pelastajan, kuten olet luvannut. ₃₇Minä tuon vastakerittyä villaa puimatantereelle. Jos huomisaamuna villassa on kastetta mutta maan pinta on kuiva, minä tiedän, että sinä teet minusta Israelin pelastajan, kuten olet luvannut.» ₃₈Kun Gideon varhain seuraavana aamuna puristi villoja, hän sai niistä puserretuksi kastetta kokonaisen maljallisen. ₃₉Silloin Gideon sanoi Jumalalle: »Ethän vihastu minuun, jos vielä tämän kerran puhun sinulle. Anna minun tehdä villoilla vielä yksi koe. Tällä kertaa pysykööt villat kuivina, vaikka maa niiden ympärillä on kasteesta märkä.» ₄₀Ja Jumala teki sinä yönä niin. Villat olivat kuivia, vaikka maa oli kauttaaltaan kasteesta märkä.

₁Heti seuraavana aamuna Laban suuteli lapsia ja tyttäriään ja siunasi ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti pois ja palasi kotiseudulleen.

₂Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. ₃Heidät nähdessään Jaakob sanoi: »Tässä on Jumalan etuvartio.» Niin paikka sai nimekseen Mahanaim.

₄Jaakob lähetti sananviejiä edellään veljensä Esaun luo Seirin tienoille Edomin maahan ₅ja käski heidän sanoa Esaulle: »Herrani, näin sanoo palvelijasi Jaakob: ’Olen asunut Labanin luona ja joutunut viipymään siellä näin kauan. ₆Minulle on kertynyt härkiä ja aaseja, lampaita ja vuohia, orjia ja orjattaria, ja lähetän nyt sinulle tämän viestin pyytäen, että ottaisit minut suosiollisesti vastaan.’»

₇Palattuaan Jaakobin luo sananviejät kertoivat: »Kohtasimme veljesi Esaun, ja hän on nyt tulossa sinua vastaan mukanaan neljäsataa miestä.» ₈Jaakob pelästyi ja hätääntyi kovin. Hän jakoi väen, joka hänellä oli mukanaan, samoin lampaat ja vuohet, nautakarjan ja kamelit kahdeksi joukoksi, ₉sillä hän ajatteli: »Jos Esau käy toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon.»

₁₀Jaakob sanoi: »Isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä joka sanoit minulle: ’Palaa maahasi ja synnyinseudullesi, niin minä annan sinun menestyä’!

₁₆Peseytykää, puhdistautukaa,

tehkää loppu pahoista töistänne,

ne ovat aina silmissäni.

Lakatkaa tekemästä pahaa.

₁₇Opetelkaa tekemään hyvää,

tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta,

puolustakaa sorrettua,

hankkikaa orvolle oikeus,

ajakaa lesken asiaa.

₁₈– Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on,

sanoo Herra.

– Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset,

ne tulevat valkeiksi kuin lumi.

Vaikka ne ovat purppuranpunaiset,

ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.

₁₉Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua,

te saatte syödä maan hyvyyttä,

₂₀mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut,

miekka syö teidät.

Herran suu on puhunut.