Päivän epistola

24 Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme. 25 Hänen tarkoituksenaan ei myöskään ole antaa uhriaan toistuvasti, niin kuin tavallinen ylipappi kerran vuodessa vie kaikkeinpyhimpään verta, joka ei ole hänen omaansa. 26 Muutoinhan Kristuksen olisi pitänyt kärsiä kuolema monet kerrat maailman luomisesta lähtien. Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan. 27 Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle. 28 Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.

1 Kun näistä tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa, Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” 2 Ja Jumala sanoi: ”Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.” 3 Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä. 4 Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä. 5 Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne.” 6 Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi hän itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he jatkoivat yhdessä matkaa. 7 Iisak sanoi isälleen Abrahamille: ”Isä!” Ja Abraham sanoi: ”Niin, poikani?” Iisak sanoi: ”Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?” 8 Abraham vastasi: ”Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.” Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa. 9 Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abraha- mille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle. 10 Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, 11 Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” 12 Herran enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi.” 13 Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. 14 Abraham antoi sille paikalle nimeksi ”Herra katsoo”. Niinpä vielä tänäkin päivänä puhutaan ”Herrankatsomavuoresta”. 15 Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta: 16 ”Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, 17 että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit. 18 Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen.”

11 Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, hän, joka on Israelin luonut: — Tekö vaatisitte minut tilille lapsistani, tekö antaisitte minulle neuvoja ja ohjeita omien kätteni töistä? 12 Minä tein maan ja loin ihmisen sitä asumaan. Minä levitin käsilläni auki taivaan ja käskyilläni ohjasin sen joukkoja. 13 Minä herätin tuon miehen toteuttamaan oikeutta. Minä tasoitan hänen tiensä, ja hän rakentaa minun kaupunkini. Vankeuteen viedyn kansani hän päästää rauhassa lähtemään maksua tai lahjuksia vaatimatta. Näin sanoo Herra Sebaot. Salaako Jumala itsensä? 14 Näin sanoo Herra: — Egyptin vaivalla hankkimat varat ja Nubian kauppavoitot tulevat sinun omaksesi. Sebalaiset, nuo kookkaat miehet, saapuvat luoksesi ja jäävät alamaisiksesi. Sinun perässäsi he kulkevat, kahleissa astuvat, sinun eteesi kumartuvat, sinua rukoilevat: ”Vain sinun keskuudessasi, Israel, on Jumala, muuta jumalaa ei ole.” 15 Totisesti, sinä olet salannut itsesi, Jumala, sinä Israelin Jumala, Pelastaja! 16 Häpeään joutuvat nuo kaikki, pilkan kohteiksi, halveksittuina kulkevat kuvien tekijät, 17 mutta Herra pelastaa Israelin, pelastaa ainiaaksi. Te ette joudu häpeään ettekä pilkan kohteiksi, ette ikinä.

17 Oikeamielisten tie kiertää pahan kaukaa, henkensä turvaa, joka tietään tarkkaa. 18 Pöyhkeys vie perikatoon, ylpeys käy lankeemuksen edellä. 19 Parempi elää hiljaa köyhien parissa kuin jakaa saalista röyhkeiden kanssa. 20 Joka harkiten toimii, saa kaikkea hyvää, onni on sen, joka turvaa Herraan. 21 Harkitseva ihminen saa viisaan maineen, taitava puhe taivuttaa mielet. 22 Viisaus on viisaalle elämän lähde, tyhmyys tyhmälle rangaistus. 23 Viisas sydän antaa suuhun sanat, jotka vievät perille opetuksen. 24 Ystävän sanat ovat nuorta hunajaa: makeat mielelle, virvoittavat ruumiille. 25 Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie. 26 Nälkä miehen työhön ajaa, oma suu on häntä hoputtamassa. 27 Heittiö penkoo esiin pahaa, hänen huulillaan on kuin polttava tuli. 28 Juonittelija rakentaa riitaa, panettelija erottaa ystävykset. 29 Kelvoton mies vetää ystävänsä mukaan, johdattaa hänetkin turmion tielle. 30 Joka kyräten katsoo, hankkii pahaa, joka huulensa tiukkaa, on jo päätöksen tehnyt. 31 Harmaat hapset ovat kunniaseppele, palkinto sille, joka oikein elää. 32 Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi, maltti enemmän kuin kaupungin valtaus. 33 Helmassa arpaa ravistellaan, tuloksen ratkaisee Herra.

20 Ja Herra sanoi: ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. 21 Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän.” 22 Miehet lähtivät kulkemaan Sodomaan päin, mutta Herra jäi vielä puhumaan Abrahamin kanssa. 23 Abraham astui lähemmäksi ja kysyi: ”Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? 24 Ehkä kaupungissa on viisikymmentä hurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? Etkö armahtaisi tuota paikkaa niiden viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siellä asuvat? 25 On mahdotonta, että surmaisit syyttömät yhdessä syyllisten kanssa ja että syyttömien kävisi samoin kuin syyllisten. Ethän voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?” 26 Herra sanoi: ”Jos löydän Sodomasta viisikymmentä hurskasta, niin heidän tähtensä minä säästän koko kaupungin.” 27 Abraham vastasi: ”Minä olen rohjennut puhua sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa. 28 Entä jos niistä viidestäkymmenestä puuttuu viisi? Hävittäisitkö viiden vuoksi koko kaupungin?” Herra vastasi: ”En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.” 29 Abraham kysyi vielä: ”Entä jos siellä on neljäkymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden neljänkymmenen takia minä säästän sen.” 30 Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä?” Herra vastasi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.” 31 Mutta Abraham sanoi: ”Saanko vielä puhua sinulle, Herra? Entä jos sieltä löytyy vain kaksikymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden kahdenkymmenen takia jätän sen hävittämättä.” 32 Mutta Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä löytyy kymmenen?” Herra sanoi: ”Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä.” 33 Tämän sanottuaan Herra lähti pois, ja Abraham palasi kotiinsa.

5 Näin sanoo Jumala, Herra, hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki, joka muovasi maan ja kaiken mitä siitä versoo ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen: 6 — Vanhurskaan suunnitelmani mukaan minä, Herra, olen kutsunut sinut. Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua. Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton, jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa kaikkien kansojen valoksi, 7 avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat. 8 Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville. 9 Näettekö: minkä olen ilmoittanut, se on tapahtunut, ja nyt minä ilmoitan uutta. Ennen kuin se taimelle ehtii, minä kerron sen teille. 10 Laulakaa Herralle uusi virsi, maan ääristä alkaen laulakaa hänen ylistystään, te merenkulkijat ja itse meri, kaikki mitä siinä on, saaret ja rannikot, kaikki niiden asukkaat! 11 Antakoot äänensä kuulua aavikko ja sen kaupungit ja leirit, joissa Kedarin heimo asuu! Riemuitkoot Selan rinteiden asukkaat, vuorten laelta he huutakoot iloaan! 12 Antakoot he Herralle kunnian, kertokoot hänen ylistystään kaukaisille rannoille! 13 Herra lähtee liikkeelle soturin tavoin. Kuin taistelija hän kiihdyttää vimmaansa, huutaa ja karjuu sotahuutoa ja uhkaa vihollisiaan: 14 — Kauan minä olen ollut vaiti, olen pysytellyt hiljaa, hillinnyt itseni. Nyt minä huudan kuin synnyttäjä, puuskutan, huohotan ankarasti. 15 Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat, niiden ruohikot kuivaksi maaksi. Minä muutan joet hietikoksi ja kuivaan vesilammikot. 16 Mutta sokeat minä kuljetan tietä, jota he eivät ole kulkeneet, annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi. Nämä ovat minun tekoni, näin olen tehnyt ja näin teen yhä.

20 Viisas poika on isänsä ilo, tomppeli halveksii äitiään. 21 Järjetön saa ilonsa hulluudesta, järkevä kulkee tietänsä suoraan. 22 Jos harkinta puuttuu, hanke kaatuu, jos on neuvonantajia, se onnistuu. 23 Mikä ilo, kun löytyy sattuva vastaus, oikea sana oikeaan aikaan! 24 Viisas kulkee ylöspäin elämän tietä, hän välttää tuonelaan viettävän tien. 25 Ylpeältä Herra hävittää talon, mutta lesken maat hän suojelee. 26 Pahantekijän juonia Herra kammoksuu, lempeät sanat ovat hänelle mieleen. 27 Ahneus vie talon tuhoon. Joka lahjukset torjuu, se menestyy. 28 Oikeamielinen malttaa, ennen kuin vastaa, jumalattoman suu syytää pahuutta. 29 Herra on kaukana jumalattomista, mutta vanhurskaiden rukouksen hän kuulee. 30 Ystävällinen katse ilahduttaa mielen, iloinen uutinen virkistää ruumiin. 31 Joka ottaa nuhteet opikseen, saa sijan viisaiden joukossa. 32 Joka torjuu moitteet, pilaa elämänsä, joka nuhteita kuulee, hankkii ymmärrystä. 33 Herran pelko on viisauden koulu, kunnian tie käy nöyryyden kautta. 16:1 Ihminen suunnittelee mielessään, mutta sanat antaa Herra. 2 Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee ajatukset. 3 Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen, niin suunnitelmasi menestyvät. 4 Kaiken on Herra tehnyt tarkoituksiaan varten, jumalattomankin — kohtaamaan kovan päivän. 5 Herra vihaa kaikkia kerskailijoita — totisesti, he eivät rangaistusta vältä! 6 Laupeus ja uskollisuus sovittavat synnin, Herran pelko pitää loitolla pahasta. 7 Joka elää Herran mielen mukaisesti, pääsee sovintoon vihamiestensäkin kanssa. 8 Parempi vähän ja rehellisesti kuin isot voitot vilpillisesti. 9 Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa.

1 Kun Abram oli yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden ikäinen, Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella koko sydämestäsi minun tahtoni mukaisesti, 2 niin minä otan sinut liittoon kanssani ja teen suureksi sinun jälkeläistesi määrän.” 3 Abram heittäytyi kasvoilleen, ja Jumala sanoi hänelle: 4 ”Tällainen on liitto, johon minä sinut otan. Sinusta on tuleva monien kansojen kantaisä. 5 Älköön siis nimesi enää olko Abram, vaan olkoon se Abraham, koska minä teen sinusta kansojen paljouden isän. 6 Minä annan sinulle paljon jälkeläisiä, ja sinusta on polveutuva kansakuntia ja kuninkaita. 7 Minä pidän voimassa liiton sinun ja myös sinun jälkeläistesi kanssa, ikuisen liiton sukupolvesta toiseen, ja minä olen oleva sinun Jumalasi ja sinun jälkeläistesi Jumala. 8 Minä annan sinulle ja jälkeläisillesi pysyväksi perintömaaksi koko Kanaaninmaan, jossa nyt asut muukalaisena, ja minä olen myös sinun jälkeläistesi Jumala.” 9 Jumala puhui edelleen Abrahamille: ”Pysykää uskollisesti tässä liitossa, sinä ja sinun jälkeläisesi sukupolvesta toiseen.

₈Sinä, palvelijani Israel,

Jaakob, sinä jonka olen valinnut,

sinä, ystäväni Abrahamin siemen,

₉sinä, jonka käteen minä tartuin,

jonka minä toin maan ääristä

ja kutsuin kaukaisimmista kolkista,

jolle minä sanoin: »Sinä olet palvelijani,

minä olen sinut valinnut, en sinua väheksynyt»

₁₀– älä pelkää, minä olen sinun kanssasi!

Älä arkana pälyile ympärillesi

– minä olen sinun Jumalasi.

Minä vahvistan sinua, minä autan sinua,

minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.

₁₁Häpeään, pahasti häpeään joutuvat

kaikki, jotka vihaavat sinua.

Ne, jotka sinua syyttävät,

tuhoutuvat, häviävät olemattomiin.

₁₂Hakemallakaan et heitä enää löydä,

niitä, jotka taistelivat sinua vastaan.

Tyhjiin katoavat, olemattomiin

ne, jotka sotivat sinua vastaan.

₁₃Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi,

tartun sinun oikeaan käteesi

ja sanon sinulle: »Älä pelkää,

minä autan sinua.»

₁₄Älä pelkää, Jaakob, sinä maan mato,

sinä Israelin vähäinen väki!

– Minä autan sinua, sanoo Herra,

sinut lunastaa Israelin Pyhä.