Hankasalmi ja Konnevesi osaksi Jyväskylän seurakuntaa 1.1.2025 alkaen

Kirkollishallitus teki 29.8.2024 hiippakunnan piispan esittelystä päätöksen Hankasalmen ja Konneveden kuntien alueiden siirtämisestä Kuopion ortodoksisesta seurakunnasta Jyväskylän ortodoksisen seurakunnan alueeseen 1.1.2025 lukien. Seurakuntien kirkkoherrat allekirjoittivat päätöksen mukaisen sopimuksen seurakuntajaon muuttamisesta 12.12.2024.

Seurakuntajaon muutos tuli vireille toukokuussa 2024, jolloin molempien seurakuntien seurakunnanvaltuustot jättivät siitä yhteisen aloitteen kirkollishallituksen käsiteltäväksi. Aloitteen taustalla oli kuitenkin jo vuonna 2019 silloisen Rautalammin seurakunnan ehdotuksesta seurakuntien kesken tehty linjaus rajojen tarkistamisesta Kuopion ja Rautalammin seurakuntien välisen suuren liitoksen tapahduttua.

Seurakuntien aloitteessa rajamuutosta perusteltiin erityisesti toiminnallisilla syillä – lyheneehän sen myötä matka seurakuntalaisten ja seurakunnan keskuksen välillä lähes puoleen. Muutoksen myötä seurakuntarajat palaavat alkuperäiselle, sotien jälkeiselle paikalleen, sillä vuoden 1950 seurakuntajaossa Hankasalmi ja Konnevesi kuuluivat Jyväskylän seurakuntaan, josta ne oli sittemmin siirretty väkimäärien tasaamiseksi Rautalammin seurakuntaan.

Seurakuntien solmiman sopimuksen mukaisesti seurakuntajaon muutoksella ei ole vaikutusta seurakuntien omaisuuden jakoon tai työntekijöiden asemaan. Jyväskylän ortodoksinen seurakunta on sitoutunut huolehtimaan siitä, että sen kaikki alueet tulevat jumalanpalveluksia, kirkollisia toimituksia, sielunhoidollisia keskusteluja ja muita seurakunnallisia palveluita suunniteltaessa ja järjestettäessä tasapuolisesti kohdelluiksi.

Hankasalmen ja Konneveden kuntien alueella asuu noin 74 seurakuntalaista (tilanne 31.12.2023), jotka siirtyvät Jyväskylän ortodoksisen seurakunnan kirjoille muutoksen astuessa voimaan 1.1.2025. Seurakunnan omistukseen ei siirry kiinteistöjä. Jumalanpalveluksia toimitetaan molemmilla paikkakunnilla sijaitsevissa yksityisomisteisissa tsasounissa ja vuokratiloissa.

Jyväskylän ortodoksinen seurakunta toivottaa Hankasalmen ja Konneveden kuntien ortodoksit perheineen lämpimästi tervetulleiksi yhteiseen keski-suomalaiseen seurakuntaan.

Seurakunnissa neljä tointa avoinna

Kirkkomme seurakunnissa on tällä hetkellä julistettu avoimeksi yhteensä neljä tointa: yksi diakoniatyöntekijän toimi, yksi papin toimi ja kaksi kanttorin tointa.

Helsingin seurakunnassa avoinna olevan diakoniatyöntekijän toimen hakuaika päättyy 8.10.

Pohjois-Suomen seurakunnassa avoinna olevien toimien – Kainuun kappeliseurakunnan papin ja Oulun kanttorin – hakuaika päättyy 18.10.

Joensuun seurakunnassa avoinna olevan kanttorin toimen hakuaika päättyy 21.10.

Hakuilmoitukset löytyvät sivuston etusivulta kohdasta Avoimet työpaikat.

Piispa Sergein muistopuhe isä Veikko Purmosen hautajaisissa: ”Tunnollinen, ahkera ja periksiantamaton työntekijä Kirkon työvainiolla”

Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.

Hyvät rovasti Veikon omaiset, lapset ja lastenlapset, sukulaiset ja ystävät, isät, veljet ja sisaret Kristuksessa. Olemme kokoontuneet tänne Uspenskin katedraaliin toimittamaan hautauspalvelusta äskettäin edesmenneelle isä Veikolle. Vielä viikkoa ennen kuolemaansa hän otti vastaan rippilapsiaan synnintunnustukselle tässä pyhäkössä. Suruviesti yllätti meidät kaikki.

Tänään (30.8. toim. huom.) voimme muistella kaikkia niitä hyviä asioita, joita me edesmenneestä isästä, isoisästä ja hengellisestä isästämme ja opettajastamme muistamme. Isä Veikko syntyi 83 vuotta sitten Ilomantsissa. Tie kirkon palvelukseen alkoi Kuopion ortodoksisesta pappisseminaarista, josta hän valmistui 61 vuotta sitten. Nuoren Veikon teologian opinnot jatkuivat Yhdysvalloissa Pyhän Vladimirin teologisessa seminaarissa New Yorkissa, mistä hän valmistui vuonna 1968. Sitten seurasi parin vuoden ajan opiskelua Leningradin hengellisessä akatemiassa, myöhemmin jatko-opintoja Helsingin yliopistossa ja Bosseyn ekumeenisessa instituutissa Genevessä. Veikko avioitui Mariamne Petsalon kanssa 1970-luvun alussa ja avioliitosta syntyivät lapset Maria, Aleksi ja Irene. Rovasti Veikko ehti toimia pappina 50 vuotta, josta tämän Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherrana 20 vuotta.

Tapasin isä Veikon ensimmäisen kerran 40 vuotta sitten, kun aloitin opiskeluni Kuopion pappisseminaarissa. Hän toimi silloin pappisseminaarin käytännöllisen teologian ja kirkkohistorian opettajana. Isä Veikko oli helposti lähestyttävä pappi. Kirkkoherrana ollessaan hänet tavoitti nopeasti puhelimitse ja jos hän ei heti voinut vastata, hän soitti pian takaisin. Isä Veikko oli tunnollinen, ahkera ja periksiantamaton työntekijä Kirkon työvainiolla. Voisi sanoa todellinen jumalanpalvelija. Vuosien varrella hän ehti olla kirkon monissa luottamustehtävissä muun muassa kirkollishallituksen pappisjäsenenä, kirkolliskokousedustajana, Ortodoksisten pappien liiton pitkäaikaisena puheenjohtajana, Valamon Ystävät ry:n perustajajäsenenä ja puheenjohtajana vain muutamia luottamustehtäviä mainitakseni. Kuolemaansa saakka hän toimi vielä Venäjän luostarien Ystävät ry:n hallituksessa. Slaavilainen jumalanpalvelusperinne ja kulttuuri oli isä Veikon sydäntä lähellä.Venäjän kielen taitoisena isä Veikko osallistui luennoitsijana venäjänkielisiin kirkon seminaareihin niin täällä Suomessa kuin Venäjällä.

Elämänsä aikana isä Veikko ehti kirjoittaa lukuisia artikkeleita muun muassa Ortodoksia -vuosikirjaan. Kirjallisista töistä mainittakoon arkkipiispa Hermanin elämäkerta ja teokset Palvelemisen tie, Ortodoksisuutta ajassamme ja Matkan varrelta. Eläkkeelle jäätyään isä Veikko ei jäänyt toimettomaksi, vaan keskittyi tutkimustyöhön ja väitteli Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa teologian tohtoriksi 80-vuotiaana. Väitöskirjan aihe oli Venäläisen teologian kaksi tietä. Kaikki tämä kertoo hänen esimerkillisestä sitkeydestään.

Eläkevuosiin sisältyy myös rakkaan puolison Mariamnen sairastuminen ja poismeno.

Teitä isä Veikon omaisia ja meitä kaikkia surussa lohduttavat Jeesuksen sanat: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.” (Joh. 11:25).

Kirkon ylösnousemususkoa isä Veikko sai olla julistamassa vuosikymmeniä niin saarnoissaan kuin lukuisissa seurakuntalaistensa hautajaisissa. Tänään hän saa yhtyä vanhurskaan Simeonin rukoukseen: ”Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä niin kuin olet luvannut.

Pian alamme toimittaa isä Veikon hautauspalvelusta ja rukoilemme, että Herra saattaisi hänen sielunsa sinne, missä ei ole kipua, ei surua eikä huokauksia vaan on loppumaton elämä.

Ollos iäti muistettu, sinä aina muistettava veljemme, isä Veikko!

Pyhittäjä Trifonin pyhiinvaellus ja kolttasaamelaisten asuttamisen 75-vuotisjuhla 23.–25.8.

Lapin kappeliseurakunnassa järjestetään 23.–25.8. perinteinen pyhittäjä Trifon Petsamolaisen pyhiinvaellus. Tänä vuonna pyhiinvaelluksen yhteydessä vietetään myös kolttasaamelaisten asuttamisen 75-vuotisjuhlaa. Lapin seurakunta aloitti uudelleenasuttamisen juhlien järjestämisen vuonna 1979. Juhlaa vietettiin aluksi kymmenen, nykyisin viiden vuoden välein. Kyseessä on Suomen suurin kolttasaamelaisia yhteen kokoava tapahtuma. Juhlasta on tullut paitsi kohtaamispaikka, myös tilaisuus esitellä kolttakansalle itselleen sen musiikkia, tanssia ja kieltä – ja tämä kaikki kirkollisen juhlan keskellä.

Kolttasaamelaisten ja uudelleenasuttamisen historiaa

Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainut tunnustettu alkuperäiskansa. Suomessa saamelaisten asema alkuperäiskansana on tunnustettu Suomen perustuslaissa vuonna 1995.

Kolttasaamelaisten perinteiset asuinalueet ovat olleet Suomen ja Norjan Lapin koillisimmissa osissa sekä Venäjällä Kuolan niemimaan luoteisosassa. Alue jakautui seitsemään siidaan (Näätämö, Paatsjoki, Petsamo, Muotka, Suonikylä,  Nuortijärvi ja Hirvas).

Tarton rauhassa vuonna 1920 kolttasaamelaisten asuinalue jakautui kahtia: Paatsjoen, Petsamon ja Suonikylän siidat tulivat osaksi Suomea ja Muotkan, Nuortijärven sekä Hirvaan siidat osaksi Neuvostoliittoa. Näätämön siidan alueesta (Neiden) tuli osa Norjan kuningaskuntaa jo aiemmin.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi menetti Petsamon alueen Neuvostoliitolle, jolloin Paatsjoen, Petsamon ja Suonikylän siidojen kolttasaamelaiset evakuoitiin Suomeen.

Uudelleenasuttaminen ei tapahtunut hetkessä. Uusille vakinaisille asuinsijoille kolttasaamelaiset pääsivät muuttamaan vuosina 1949–1952. Petsamon kolttasaamelaiset asutettiin Nellimin alueelle, Paatsjoen kolttasaamelaiset Keväjärvelle ja Suonikylän kolttasaamelaiset Näätämön alueelle. Näätämön alueella koltat asutettiin 50 kilometriä pitkälle kapealle vyöhykkeelle päävesistöjen varteen Nitsijärveltä Kirakkajärvelle ja seutua alettiin kutsua Sevettijärveksi. Asutukseen ei kuulunut enää yhteistä talvikylää tai vuotuismuuton piirteitä, vaan kolttatilojen vaatimattomat rakennukset rakennutti Suomen valtio.

Suomeen asuttamisen jälkeen Suomeen säädettiin Kolttalaki, jonka tarkoitus on taata kolttasaamelaisille toimeentulomahdollisuuksia sekä edistää kolttaväestön ja -alueen elinolosuhteita. Kolttalaki mahdollistaa kolttasaamelaisille perinteisiin elinkeinoihin pohjatuvan elämäntavan. Heillä on esimerkiksi mahdollisuus harjoittaa luontaiselinkeinoja valtion maa- ja vesialueilla koltta-alueen sisällä. Metsästys, kalastus, marjastus ja muu keräily eivät enää ole pääasiallisia elinkeinoja, mutta poronhoito on edelleen merkittävä elinkeino koltta-alueella. Koltta-alueelle sijoittuukin kokonaan kaksi paliskuntaa ja lisäksi osia kolmesta muusta paliskunnasta.

Suomen ortodoksinen kirkko kolttakansan tukena

Kolttasaamelaiset kääntyivät ortodoksiseen uskoon 1500-luvulla pyhittäjä Trifon Petsamolaisen valistustyön seurauksena. Ortodoksisuus erottaa kolttasaamelaiset Suomen muista saamelaisista, jotka kuuluvat pääosin luterilaiseen kirkkoon.

Kolttakulttuurin päästyä hiipumaan toisen maailmansodan jälkeen ortodoksinen kirkko kannatteli kolttakansaa eri tavoin. Kirkon jumalanpalveluselämä jatkui katkeamatta myös uusilla seuduilla.

Viime vuosikymmenten aikana ortodoksinen kirkko on aktiivisesti tukenut kolttakulttuurin elpymistä. Kirkolla on ollut merkittävä rooli koltansaamen elvytystyössä. Tärkeimpiä ortodoksisen kirkon jumalanpalvelustekstejä sekä kirkkoveisuja on käännetty koltansaameksi. Vuoden 2021 kirkolliskokous myönsi Pohjois-Suomen ortodoksiselle seurakunnalle koltansaamenkielisten jumalanpalvelus- ja Raamatun tekstien kääntämiseen yhteensä 30 000 euroa vuosille 2022–2024. Tämän avustuksen turvin on käännetty psalttari, suurten juhlien evankeliumeja sekä pyhittäjä Trifon Petsamolaisen vigilian juhlan tekstit. Nämä käännökset ovat parhaillaan viimeistelyvaiheessa. Vuoden 2024 kirkolliskokoukselle on tehty aloite 27 000 euron määrahasta käännöstyön jatkamiseen ja käännösten julkaisemiseen.

Pyhiinvaelluksen ohjelma

Perjantai 23.8. Sevettijärvi

  • Klo 17 Pyhittäjä Trifonin Akatistos, pyhittäjä Trifon Petsamolaisen kirkko, kahvio koululla
    Klo 18.30 iltajuhla, Sevettijärven koulu
    Iltaohjelmaa Sevetin Baarissa

Lauantai 24.8. Neiden (Norja), Keväjärvi, Nellim

  • Klo 9.30 (Suomen aikaa) Vainajien muistopalvelus, uudelleen haudattujen haudalla
  • Vedenpyhitys Kolttakönkään rannalla
  • Klo 11.00 (Suomen aikaa) Ä’vv saamelaismuseo, näyttelyyn tutustuminen, Fossekallen kuoron esitys
  • Klo 17.30 Rukouspalvelus Lapin Pyhille, Pyhien Boriksen ja Glebin tsasouna, Keväjärvi
  • Klo 20 Vigilia, Pyhän Kolminaisuuden ja Pyhittäjä Trifon Petsamolaisen kirkko, Nellim
  • Iltaohjelmaa Wilderness Hotel Nellim (Hotelli järjestää)

Sunnuntai 25.8. Nellim

  • Klo 9.00 Liturgia, juhlateltta
  • Klo 11.00-13.00 lounas, Wilderness Hotel Nellim (vapaaehtoinen maksu juhlan kulujen kattamiseksi)
  • Klo 13.30-16.00 pääjuhla, juhlateltta
  • Juhlapäivänä Nellimin kylällä ja juhla-alueella ohjelmaa ja toimintoja (mm. ääni-installaatio) sekä myyntipisteitä

Lämpimästi tervetuloa jumalanpalveluksiin sekä juhlatapahtumiin!

Artikkelissa on käytetty lähteenä Kolttakulttuurisäätiön ylläpitämää Talvikylä -sivustoa.

Kampin laulu levytti Timo Ruottisen säveltämän Uspenien vigilian – julkaisutilaisuus Helsingissä 13.8.

Ortodoksisen kirkkomusiikin nykysäveltäjiin lukeutuva Timo Ruottinen (s. 1947) tunnetaan myös klassiseen musiikkiin erikoistuneen Alba Records -levy-yhtiön pitkäaikaisena toimitusjohtajana.

Monipuolisen uran musiikin parissa tehneen Ruottisen laajin ortodoksisen liturgisen musiikin teos, Uspenie-vigilia, sai alkunsa jo vuonna 1984 ja valmistui Uspenskin katedraalin 150-vuotisjuhlaksi vuonna 2018, jolloin siitä kuultiin osia Uspenskin katedraalikuoron laulamana.

Vaikka teoksen varhaisimpia osia on ehditty jo niin jumalanpalveluksissa kuin monilla levyilläkin, niin ehjää levytystä teoksesta on saatu odottaa tähän asti.

Kamarikuoro Kampin Laulu tarttui haasteeseen taiteellisen johtajansa Saara Aittakummun johdolla ja nauhoitukset tehtiin tammikuussa 2024. Nyt julkaistavalla levyllä kuullaan valikoima veisuja noin kaksituntisesta Uspenie-vigiliasta.

Lisäksi Sulasol jullkaisee elokuun alussa teoksesta nuottivihon, joka sisältää koko teoksen.

Vigilia on ortodoksisen musiikin kulmakiviä, josta ovat taiteellisesti hahmotettuja kokonaisuuksia luoneet säveltäjät Tshaikovskista ja Rahmaninovista alkaen. Kokonaan sävelletty Uspenie-vigilia on silti harvinaisuus. Ruottisen vigiliaa voi luonnehtia läpisävelletyksi kokonaisuudeksi, joka on suunniteltu vaatimuksiltaan suomalaiseen palveluskäyttöön sopivaksi”, kirjoittaa Antti Häyrynen levyn kansivihkosessa.

Levyn julkaisutilaisuus järjestetään Helsingissä Uspenskin katedraalissa tiistaina 13.8. kello 18. Tilaisuudessa kuullaan maistiaisia tuoreelta levyltä Kampin Laulun laulamana.

Timo Ruottinen: Vigilia
Kamarikuoro Kampin laulu, johtaa Saara Aittakumpu
Solistit: Jukka Auramies (baritoni), Jaakko Mäntyjärvi (basso), Ville Nikunen (tenori), Mikko Kuivalainen (basso), Katri Hilander-Rautiainen (sopraano) ja Christiaan Boele (tenori)

Pyhä apostolienvertainen Magdalan Maria, 22.7.

Pyhä Magdalan Maria (Maria Magdaleena) syntyi pienessä Magdalan kalastajakylässä Gennesaretinjärven länsirannalla Tiberiaksen kaupungin pohjoispuolella. Läntisessä perinteessä Magdalan Mariaa on paavi Gregorius Suuren ajoista alkaen pidetty samana henkilönä kuin katuvaa syntistä naista, joka voiteli Kristuksen jalat, (Matt. 15:30–39) mutta evankeliumeissa mikään ei suoranaisesti tue tätä samastusta.

Itäisen tradition mukaan Magdalan Maria oli varakas neitsyt, joka pyrki elämään Herran pelossa noudattaen Hänen käskyjään. Tuntemattomasta syystä hän aikanaan huomasi olevansa seitsemän demonin riivaama. (Mark. 16:9, Luuk. 8:2) Riivaus ei tarkoita riettautta eikä viittaa syntisyyteen. Maria kärsi löytämättä apua, mutta sitten hän sai tietää, että Jeesus Kristus oli tullut sille seudulle ja suuret ihmisjoukot seurasivat Häntä, koska Hän teki ihmeitä ja opetti taivaallisista asioista. Maria kiiruhti toiveikkaana paikalle ja oli läsnä, kun Jeesus ruokki neljätuhatta miestä. Hän heittäytyi Kristuksen jalkoihin ja pyysi Häneltä opastusta ikuisen elämän tiellä.

Kun Jeesus oli karkottanut Mariasta demonit, tämä luopui kaikesta maailmallisesta saadakseen seurata Kristusta Hänen matkoillaan yhdessä apostolien, Jumalanäidin ja muiden hurskaiden naisten kanssa. Näitä olivat Jaakobin äiti Maria, Klopaksen vaimo Maria, Kuusaksen vaimo Johanna ja Susanna sekä Sebedeuksen poikien äiti Salome.

Kun Kristus oli päättänyt työnsä Galileassa ja varoituksista huolimatta lähti Jerusalemiin, Magdalan Maria seurasi häntä epäröimättä. Tällä matkalla hän ystävystyi Betanian Martan ja Marian kanssa.

On arveltu, että Magdalan Maria oli se nainen, joka Jeesuksen ajettua mykästä pahan hengen huusi: ”Autuas se kohtu, joka on sinua kantanut! Autuaat ne rinnat, joita sinä olet imenyt!” (Luuk. 11:27) Hän oli paikalla, kun Kristus herätti Lasaruksen kuolleista. Kun toiset opetuslapset hylkäsivät Kristuksen Hänen pidättämisensä jälkeen, Magdalan Maria seurasi Häntä ylipapin talolle ja sitten Pilatuksen oikeusistuimeen, missä hän oli läsnä Hänen epäoikeudenmukaisen oikeudenkäyntinsä aikana, ja hän seisoi Kristuksen ristin juurella yhdessä Jumalanäidin ja pyhän Johannes Teologin kanssa. (Joh. 19:25)

Kun Vapahtajan veri oli virrannut Hänen kyljestään koko maanpiirin puhdistukseksi, Magdalan Maria oli surustaan huolimatta ensimmäisenä huolehtimassa Hänen hautaamisestaan. Tietäen neuvoston jäsenen Joosef Arimatialaisen (31.7.) hakkauttaneen Golgatan viereiseen kallioon uuden hautakammion Magdalan Maria pyysi Joosefia luovuttamaan sen Ristiinnaulitun haudaksi. Joosef hankki Pilatukselta luvan ottaa haltuunsa Kristuksen ruumiin. Yhdessä Nikodemoksen kanssa hän otti ruumiin ristiltä, kietoi sen käärinliinoihin ja vei sen hautakammioon. Paikalla olleet Magdalan Maria ja Jumalansynnyttäjä itkivät ja valittivat mutta muistivat myös lupauksen ylösnousemuksesta. Kun suuri kivi oli vieritetty haudan suulle, miehet poistuivat, mutta naiset jäivät haudalle itkemään. Kun he lopulta lähtivät, he päättivät palata voitelemaan Vapahtajan ruumiin uudelleen tuoksuöljyillä, kun sapatinlepo päättyisi.

Aamuyöstä viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria ja se toinen Maria menivät pyhälle haudalle. Siellä heille ilmestyi loistava enkeli, joka ilmoitti, ettei Jeesus ollut enää haudassa vaan oli noussut ylös. Hämmennyksissään he lähtivät haudalta, mutta Kristus itse ilmestyi heille ja sanoi: ”Älkää pelätkö!” Oli sopivaa, että Hän ilmoitti vapahduksesta ensimmäiseksi naisille, koska ihmisluonnon kärsimys ja kuolema oli alkanut Eevan lankeemuksesta.

Kuultuaan tapahtuneesta apostolit luulivat, että naiset olivat surusta sekaisin, mutta Pietari lähti haudalle ja kurkisti sisään. Jäljellä oli vain käärinliinat. Auringon noustua Magdalan Maria palasi haudalle varmistuakseen siitä, ettei ollut nähnyt harhanäkyjä. Nähtyään hautakammion todellakin olevan tyhjä hän meni kertomaan siitä Pietarille ja Johannekselle, jotka juoksivat yhdessä haudalle. Kun he olivat lähteneet, Maria jäi sinne miettimään, kuka oli mahtanut vierittää kiven pois. Kaksi valkopukuista enkeliä ilmestyi siihen, missä Jeesus oli levännyt, ja he kysyivät Marialta, miksi hän itki. Hänen vastatessaan enkelit nousivat yhtäkkiä seisomaan. Maria kääntyi ja näki Kristuksen, joka esitti saman kysymyksen. Maria luuli Häntä puutarhuriksi ja kysyi, oliko hän vienyt Herran pois, mutta kun Jeesus puhutteli häntä nimeltä, hän tunnisti Herran äänen ja vastasi: Rabbuuni! (”Opettajani!”) ja heittäytyi Hänen jalkoihinsa aikoen suudella niitä. Kristus huudahti: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo” ja käski hänen mennä viemään sanaa veljilleen.

Apostolien apostoli Magdalan Maria vietti aikaa opetuslasten ja Jumalanäidin seurassa iloiten heidän kanssaan. Luultavasti hän oli paikalla sekä Kristuksen taivaaseennousemisen päivänä että Pyhän Hengen laskeutumisen päivänä. Kuuluisan kertomuksen mukaan hän kävi Roomassa valittamassa Pilatuksen antamasta tuomiosta. Kun hän seisoi keisari Tiberiuksen edessä kananmuna kädessään selittäen hänelle, että kärsimyksensä jälkeen Kristus oli ylösnoussut, niin kuin siitä oli ennustettu, muna muuttui yhtäkkiä punaiseksi. Tästä sanotaan syntyneen tavan värjätä pääsiäiseksi punaisia kananmunia.

Palattuaan Jerusalemiin Maria kuunteli apostoli Pietarin opetusta. Ylösnousemuksesta oli kulunut neljä vuotta ja apostolit olivat hajaantuneet eri maihin julistamaan evankeliumia, kun Maria liittyi apostoli Maksimoksen (yksi 70 apostolista) seuraan saarnaamaan hyvää sanomaa. Pian juutalaiset ottivat heidät kiinni ja jättivät heidät toisten kristittyjen kanssa avomerelle ilman ruokaa laivassa, jossa ei ollut purjeita eikä airoja. Vapahtaja kuitenkin johdatti laivan Gallian Marseilleen, missä he kärsivät nälkää, janoa ja fanaattisten pakanoiden pilkkaa. Kerran kun pakanat olivat kokoontuneet uhrijuhliinsa, Maria meni rohkeasti heidän joukkoonsa ja kehotti heitä uskomaan ainoaan Jumalaan, taivaan ja maan luojaan. Hämmästyneinä hänen vakuuttavista sanoistaan ja säteilevistä kasvoistaan pakanat noudattivat kehotusta. Hän toisti puheensa kuvernööri Hypatiukselle, joka oli tullut vaimonsa kanssa tuomaan uhria saadakseen lapsen. Kuultuaan Mariaa kolme kertaa hän avasi palatsinsa apostoleille ja pyysi saada opetusta kristinuskossa. Marian esirukouksien ansiosta hän sai lapsen. Hypatius kiitti Jumalaa, ja koko hänen perheensä kastettiin ja heistä tuli innokkaita totuuden julistajia.

Magdalan Maria lähti Galliasta ja kiersi julistamamassa Kristusta Egyptissä, Foinikiassa, Syyriassa, Pamfyliassa ja muissa paikoissa. Hän vietti jonkin aikaa Jerusalemissa mutta lähti sitten Efesokseen, missä hän kuunteli pyhän Johannes Teologin opetuksia ja koki samoja koettelemuksia kuin apostolikin.

Lyhyen sairauden jälkeen pyhä apostolienvertainen Magdalan Maria antoi sielunsa Herran käsiin ja hänet haudattiin sen luolan suulle, jossa seitsemän efesolaista marttyyrinuorukaista (4.8.) myöhemmin nukkuivat. Paikalla tapahtui monia ihmeitä, kunnes hurskas keisari Leo VI Viisas lähes tuhat vuotta myöhemmin määräsi reliikkien siirron Konstantinopoliin. Hän otti ne kunnioittavasti vastaan suuren kansanjoukon läsnä ollessa ja kantoi ne yhdessä veljensä Aleksanterin kanssa ja hautasi ne Pyhän Lasaruksen luostarin kirkon vasemmalle puolelle.

Pyhän mirhantuojanaisen Magdalan Marian vasenta kättä kunnioitetaan nykyisin Athosvuoren Simonopetran luostarissa, joka pitää pyhää Magdalan Mariaa toisena perustajanaan. Aika ajoin kädestä huokuu suloista ylösnousemuksen tuoksua.

Galilean arkeologisissa kaivauksissa vuosina 2007‒2008 Tiberiaksen pohjoispuolelta löydettiin Magdalan kylän ja sen synagogan rauniot. Säilyneistä osista voidaan havaita, että synagoga oli sisäpuolelta kauniisti maalattu voimakkailla väreillä. Synagogan kynnys, josta niin Magdalan Maria kuin itse Kristuskin ovat monia kertoja astuneet, on säilynyt alkuperäisessä muodossaan.

Teksti: Synaksarion

Sonkajanrannalla vietetään 12.–13.7. pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen kanonisointipäivän juhlaa

Joensuun seurakunnassa vietetään tänäkin vuonna pyhän marttyyrin ja tunnustajan Johannes Sonkajanrantalaisen kanonisointipäivän juhlaa.

Juhla alkaa perjantaina 12.7. kello 12, jolloin toimitetaan ristisaatto Pyhän profeetta Hannan kirkolta (Kirkkotuvantie 3, Sonkajanranta) Johanneksen kotitalon paikalle. Osallistujia pyydetään varustautumaan ristisaattoon keliin ja kävelyyn sopivalla asulla – myös juotavaa ja pientä evästä kannattaa varata mukaan. Perillä toimitetaan vedenpyhitys ja nautitaan kevyestä tarjoilusta.

Kello 17 alkaa ehtoopalvelus Pyhän profeetta Hannan kirkossa.

Lauantaina 13.7. klo 9 kirkossa toimitetaan aamupalvelus, liturgia ja akatistos. Palvelusten jälkeen nautitaan yhteinen lounas noin kello 12.30.

Juhlaa voi jatkaa vielä sunnuntainakin, sillä 14.7. kello 10 toimitetaan liturgia pyhän Johanneksen haudalla Ilomantsissa, Profeetta Elian kirkon vieressä sijaitsevassa Kokonniemen kalmistossa.

Oulun hiippakunnan nuorten pyhiinvaellusmatka Pohjois-Makedoniaan 11.–18.5.

Ohrid, Pohjois-MacedoniaRyhmä Pohjois-Suomen seurakunnan ja Tampereen seurakunnan nuoria lähtee yhteiselle  pyhiinvaellusmatkalle Pohjois-Makedoniaan. Mukaan lähtee yhteensä 24 nuorta eri puolilta hiippakuntaa – heidän joukossaan kolme hiippakunnan nuorisovaltuuston jäsentä.

Matkan hengellisenä johtajana toimii metropoliitta Elia sekä aikuisina vastuunkantajina hiippakuntasihteeri diakoni Artturi Hirvonen, Tampereen seurakunnan kasvatustyöntekijä Lidija Cederström-Hänninen sekä kanttori Markus Hänninen.

Matkaohjelma on suunniteltu yhteistyössä paikallisen matkatoimiston kanssa. Matkan aikana vieraillaan lukuisissa luostareissa ja yövytään mm. Bigorskin pyhän Johannes Kastajan luostarissa sekä Pyhän Naumin luostarissa Ohridjärven rannalla kauniissa maisemissa.

Kysyttäessä miksi yhteinen nuorten matka on tärkeä metropoliitta Elia korostaa Oulun hiippakunnan laajaa maantieteellistä aluetta.

– Hiippakuntamme nuoret saavat harvoin tavata muita ortodoksinuoria ja yksi matkan tavoite onkin, että heidän ortodoksinen identiteettinsä vahvistuisi yhteisellä pyhiinvaelluksella. Siihen ainakin Balkanin seudun rikas luostariperinne antaa hyvät puitteet.

Metropoliitta Elia korostaa, että matkan tulevina kohokohtina olevat yhteiset jumalanpalvelukset ja Herran pyhään ehtoolliseen osallistuminen luostareissa.

Matkaa varten on saatu avustusta Oulun ortodoksisen hiippakunnan säätiöltä sekä Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry:ltä, jonka Instagram-tililtä voi seurata matkan etenemistä. 

Kuva Ohridjärven maisemista: Wikimedia Commons