Kategoria: Uncategorized @fi

Akatistos-hymni on nimensä mukaisesti seisaaltaan veisattava ylistysveisu. Eri pyhille veisattavia akatistoksia on lukuisia, mutta aivan ensimmäinen niistä on laadittu Jumalansynnyttäjälle. Hymnin historia ulottuu 600-luvulle.

Vuonna 626 keisari Heraklios soti idässä persialaisia sotajoukkoja vastaan: tästä kuultuaan myysialaisten ja skyyttalaisten hallitsija päätti hyökätä Bysantin pääkaupunkia vastaan. Tilanne vaikutti jo epätoivoiselta, jolloin silloinen patriarkka Sergios päätti toimittaa ristisaaton Kristuksen käsittätehdyn ikonin, pyhän ristin palan sekä Jumalanäidin viitan kera. Ihmeellinen myrsky tuhosi vihollislaivaston, joka oli lähellä Jumalansynnyttäjän Blakhernain kirkkoa, ja bysanttilaiset saivat torjuttua hyökkäyksen. Tästä kiitokseksi patriarkka määräsi toimitettavaksi kokoöisen palveluksen, jossa seisaaltaan veisattiin kiitoshymni Jumalansynnyttäjälle, kaupunkien kaupungin suojelijalle. Tästä johtuu veisun nykyään käytettävä nimitys Akatistos, joka on kreikkaa ja tarkoittaa ”ei istuen”.

Akatistoksen kreikankielisen version aluksi on lisätty myöhemmin hymni, joka viittaa taisteluun: ”Sinulle, oi Jumalansynnyttäjä, voitolliselle sotajoukkojen johtajalle, minä, sinun kaupunkisi, vaaroista päästyäni veisaan sinulle voittovirren: pelasta meidät kaikista vaaroista!”

Kukin Akatistos-hymnin osa sisältää runsaasti arkkienkeli Gabrielin ilotervehdystä jäljitteleviä ”Iloitse”-jaksoja. Veisu jakaantuukin sisällöllisesti kahteen kahdentoista säkeistön ryhmään. Ensimmäinen kertoo Jeesuksen lihaksitulon ihmeestä. Enkelin ilotervehdyksestä edetään Johannes Kastajan äidin, Elisabetin, kohtaamiseen, lapsen syntymään, tietäjien tuomiin lahjoihin, pakoon Egyptiin ja lopulta Kristuksen temppeliintuomisen tapahtumiin.

Toinen kahdentoista säkeistön ryhmä taas kuvailee Jumalanäidin dogmaattista eli uskonopillista asemaa. Tämän ajattelun keskuudessa on itse Kristus: Mariaa kutsutaan hänen ”eläväksi temppelikseen” ja ”lampuksi, joka johtaa Jumalan tuntemiseen”. Näillä ilmaisuilla haluttiin korostaa opetusta Kristuksen kahdesta luonnosta. Veisu päätetään Jumalanäidin ylistykseen: ”Oi puhtain Äiti, kaikkia pyhiä pyhemmän Sanan synnyttäjä, ota nyt vastaan kantamamme ylistys…”

Jumalansynnyttäjän akatistos -hymni on varmasti seurakunnissa kiitosakatistoksen (luomakunnan akatistos) ohella eniten veisattu akatistos. Sillä on oma erityinen paikkansa myös kirkkovuodessa: suuren paaston viidennen viikon lauantain aamupalvelus on omistettu Jumalansynnyttäjän Akatistos-hymnille.

Voit kuunnella Jumalansynnyttäjän akatistoksen täältä: https://www.youtube.com/watch?v=-6cU0z9Ped0&list=RD-6cU0z9Ped0&start_radio=1

Akatistoksen teksti löytyy mm. Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry:n pienestä Ortodoksisesta hartauskirjasta. Kirjaa on saatavilla ONL ry:n verkkokaupassa (hinta 4,50€): https://onl.fi/kauppa/kirjat/hartauskirja/RKOH15

Kirkkojen yhteistä ihmisoikeus- ja vastuullisuuskampanjaa Vastuuviikkoa vietetään 19.–26. lokakuuta 2025 teemalla Usko ilman tekoja on kuollut.

Usko näkyy teoissa, muistuttaa Jaakobin kirjeen toinen luku (2:14–26). Se haastaa näkemään lähimmäisistä kaikkein heikoimmat ja välittämään Jumalan rakkautta ja huolenpitoa konkreettisin teoin.

Vastuuviikko 2025 rohkaisee kristittyjä eri kirkkokunnista pohtimaan, miten he voivat omilla teoillaan parantaa lähimmäisen tai jonkun ihmisryhmän elämää – ja siten siunata muita ja rakentaa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Hyvä voi olla suurta tai pientä: käytännön tekoja, sanoja tai ajatuksia.

Toisten ihmisten huomioimisen lisäksi maailma tarvitsee myös kipeästi katumuksen hengessä tehtyjä tekoja suhteessa luomakuntaan, muistuttaa Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos jatkuvasti. Templeton -palkintoa vastaanottaessaan hän totesi mm. seuraavaa: ”Kun nousevat merenpinnat nielaisevat saaria ja me puhumme vain jumalallisesta arvovallasta kiinnittämättä huomiota hiilidioksidipäästöihin, tulee meistä osallisia kärsimyksen lisäämisessä. Kun muinaisia metsiä kaadetaan meidän kulutustarpeidemme tyydyttämiseksi ja tarjoamme vain lämpimiä ajatuksia ja rukouksia koko järjestelmän muuttamisen sijaan, harjoitamme uskoa, joka on niin irtautunut todellisuudesta, että se on lakannut olemasta uskoa lainkaan.”

Yksi Ekumeenisen Neuvoston periaatteista on, että se, mitä voidaan tehdä yhdessä, tehdään yhdessä. Seurakunnat järjestävätkin Vastuuviikon yhteydessä paljon erilaisia tapahtumia: rukoushetkiä, hartauksia, seminaareja, konsertteja ja keskustelutilaisuuksia. Lisätietoa omalla lähiseudulla järjestettävästä ohjelmasta voi löytyä oman seurakunnan sivuilta tai Suomen Ekumeenisen Neuvoston verkkosivuilta.

Vastuuviikon teemaa voi toki pohdiskella myös yksin tai omassa lähipiirissä. Missä oma uskoni on tullut teoiksi?

Valtuustovaalit ovat käynnissä Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa. Kaikilla vaalialueilla ehtii vielä äänestämään. 

Seurakunnanvaltuusto käyttää seurakunnan päätösvaltaa. Sen tehtävänä on mm. edistää seurakunnan hengellistä elämää sekä ohjata ja valvoa kasvatus-, nuoriso- ja diakoniatoimintaa; valita hiippakuntaneuvoston, seurakunnanneuvoston, kappelineuvoston, vaalilautakunnan ja kiinteistölautakunnan jäsenet sekä kirkonisännöitsijät ja rukoushuoneiden isännöitsijät; päättää papiston ja kanttorien tehtävien perustamisesta, lakkauttamisesta ja muuttamisesta; valita papit, diakonit ja kanttorit; päättää hautausmaan perustamisesta, laajentamisesta ja lakkauttamisesta; hyväksyä seurakunnan toiminta- ja taloussuunnitelma ja hyväksyä seurakunnan talousarvio.

Helsingin ortodoksisen seurakunnan valtuustoon valitaan yhteensä 21 jäsentä seitsemältä vaalialueelta:
1. Vaalialue = Helsinki 9 (yhdeksän)
2. Vaalialue = Vantaa 3 (kolme)
3. Vaalialue = Espoo ja Kauniainen 3 (kolme)
4. Vaalialue = Keski-ja Itä-Uusimaa 3 (kolme), Askola, Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Porvoo, Pukkila, Sipoo ja Tuusula
5. Vaalialue = Länsi-Uusimaa 1 (yksi) (Hanko, Inkoo, Karkkila, Kirkkonummi, Lohja, Raasepori, Siuntio, Vihti)
6. Vaalialue = Päijät-Häme 1 (yksi) (Asikkala, Heinola, Hollola, Iitti, Kärkölä, Lahti, Orimattila, Padasjoki)
7. Vaalialue = Kanta-Häme 1 (yksi) (Forssa, Hattula, Hausjärvi, Humppila, Hämeenlinna, Janakkala, Jokioinen, Loppi, Riihimäki, Somero, Tammela, Urjala, Ypäjä)

Ehdokkaisiin voi tutustua Helsingin ortodoksisen seurakunnan sivuilla: https://hos.fi/valtuustovaalien-ehdokkaat-2025/

Vaalissa ovat äänioikeutettuja kaikki seurakunnan 16 vuotta täyttäneet jäsenet. Vaalissa voi äänestää niin montaa ehdokasta, kuin omalta vaalialueelta valitaan jäseniä valtuustoon.

Vaalin tulokset julkistetaan illalla 16.11. ääntenlaskennan päätteeksi Helsingin ortodoksisen seurakunnan verkkosivuilla ja ort.fi -sivustolla.

Täällä ehdit vielä äänestämään

Pe 7.11. klo 13:00 – 14:00 Stefanoskoti (Hallatie 2, Helsinki)
Pe 7.11. klo 15:00 – 18:00 Helsingin seurakuntasali (Unioninkatu 39 A, sisäpiha)

La 8.11. klo 12:00 – 13:00 Järvenpää, Jumalansynnyttäjän Kazanilaisen ikonin kirkko (Kartanontie 45). Vaalien edellä mahdollisuus osallistua liturgiaan kello 10 alkaen.
La 8.11. klo 14:00 – 15:00 Hyvinkää, Karjalan valistajien kirkko (Tsasounakuja 1)
La 8.11. klo 16:00 – 17:00 Porvoo, Kristuksen kirkastumisen kirkko (Vanha Helsingintie 2), Vaalien jälkeen mahdollisuus osallistua kello 17 vigiliaan

Su 9.11. klo 12:00 –13:00 Lahti, Pyhän Kolminaisuuden kirkko (Harjukatu 5). Vaalien edellä mahdollisuus osallistua liturgiaan kello 10 alkaen.
Su 9.11. klo 13:30 – 14:00 Heinola, Kristuksen taivaaseenastumisen kirkko (Hämeenkatu 6) Vaalien edellä mahdollisuus osallistua liturgiaan kello 10 alkaen.

Ma 10.11. klo 16:30 –17:30 Hanko, Pyhien apostolienvertaisten Magdalan Marian ja Vladimir Kiovalaisen kirkko (Täktomintie 5)

Ti 11.11. klo 10:00–14:00 Helsingin seurakuntasali (Unioninkatu 39 A, sisäpiha)

Ke 12.11. klo 17:00 – 18:00 Forssa, Pyhittäjä Serafim Sarovilaisen rukoushuone ja ortodoksinen toimintakeskus (Keskuskatu 10)

La 15.11. klo 16:00 – 17:00 Hämeenlinna, Jumalansynnyttäjän Tihvinäläisen ikonin kirkko (Erottajakatu 2). Vaalien jälkeen mahdollisuus osallistua kello 17 vigiliaan.

Su 16.11. klo 12:30 -14:00 Tapiola, Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkko (Kaupinkalliontie 2). Vaalien edellä mahdollisuus osallistua kello 10 liturgiaan.
Su 16.11. klo 14:30 – 15:30 Tikkurila, Kristuksen taivaaseenastumisen kirkko (Läntinen Valkoisenlähteentie 48, Vantaa) Vaalien edellä mahdollisuus osallistua kello 10 liturgiaan.

Joensuussa satavuotisjuhliaan 24.–26.9. viettänyt Ortodoksisten pappien liitto on valinnut Vuoden 2025 papiksi rovasti Mikael Sundkvistin.

Isä Mikael työskentelee Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa Vantaan vastuupappina.

Tunnustuksen perusteluissa todetaan, että isä Mikael pitkään ja esimerkillisellä nöyryydellä ja terveellä vaatimattomuudella hoitanut laumaansa ja sen lisäksi monia kirkkomme luottamustehtäviä asettaen perusseurakuntatyön kuitenkin etusijalle. Liitto arvostaa isä Mikaelin muun työn ohessa kirkon rakennukseksi tekemää liturgista tutkimus- ja käännöstyötä.

Perusteluissa mainitaan myös isä Mikaelin rakkaus jumalanpalveluksia kohtaan: ”Niiden avoin ja perehtynyt toimittaminen on esimerkillistä ja kannustavaa kanssapalvelijoillesi ja kaikille kirkon työntekijöille”, lukee tunnustuksen mukana tulevassa kunniakirjassa.

Monia armorikkaita vuosia!

Arvoisat Ekumeenisen istuimen edustajat: Korkeasti Pyhitetty Ranskan metropoliitta Demetrios sekä Korkeasti Siunattu Haapsalun piispa Damaskinos,
Kristuksessa rakkaat isät esipaimenet,
Ortodoksisten pappien liiton puheenjohtaja isä Jaakko,
veljet papistossa,
hyvä juhlaväki,

Vuonna 1926 Sortavalan pappisseminaarin vakiinnuttamisjuhlassa syntyi ajatus perustaa ”Nuorten Ortodoksinen Pappisliitto”. Säännöissä määriteltiin, että liittoon pääsevät seminaarikurssin suorittaneet ja seurakuntatyössä toimivat henkilöt. Vuonna 1928 eräs perustajista kirjoitti Aamun Koitossa toiveenaan saada kunniajäseniin ”nuorekkuutta, niin että voimme heihin kohdistaa laulun sanat: ‘Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään’.”

Sata vuotta myöhemmin tuo profeetallinen visio on toteutunut hämmästyttävällä tarkkuudella. Tosin ehkä eri tavalla kuin kirjoittaja kuvitteli, sillä monet meistä ”kunniajäsenistä” todella leikkivät kuin lapset – vaikkakin hitaammin ja huomattavasti useammin kipulääkkeen turvin.

Vuoden 1928 kirjoitus paljastaa jotakin oleellista tuosta liitosta, jonka perillistä juhlimme tänään. Se puhuu nuoruudesta, joka ei ole ikäkysymys vaan mielenlaatu, hengellinen asenne, joka säilyttää kyvyn hämmästyä, kysyä, etsiä ja uudistua.

Visio, joka kantoi vuosisadan

Kirjoituksen mukaan muutama nuori pappi halusi pysyä yhteydessä, jakaa kokemuksia, kantaa yhdessä kuormaa. Vähät he tiesivät, että tuo yksinkertainen toveruuden kaipuu kasvaisi sadassa vuodessa joksikin, joka on elävöittänyt Suomen ortodoksisuuden kasvoja.

Koskettavaa on, miten perustajat näkivät vision verkostoituneesta papistosta, joka jakaa oppimista yli välimatkojen – tämä aikana, jolloin matkailu oli hankalaa ja viestintä hidasta. He ymmärsivät, että pappi on myös ihminen, joka tarvitsee vertaistukea, jaettua iloa ja jaettua taakkaa.

Erityisen liikuttavaa on, miten he ymmärsivät tehtävänsä ytimen: ”Meidän tulee käsittää tärkeä tehtävämme, keskustella niistä keinoista, miten parhaiten voisimme julistaa Jumalan totuuksia aikamme kielellä ja kantaa sitä ihmisten luo aina kunkin ajan luomissa astioissa.” Tässä on teologisen hermeneutiikan ydin: totuus on ikuinen, mutta sen ilmaisemisen tavat muuttuvat.

Kansainvälinen kutsumus

OPL on tänä päivänä säilyttänyt alkuperäisen nuoruuden mielenlaadun, joka ei tyydy vaalimaan menneisyyttä vaan katsoo ennakkoluulottomasti tulevaan. Tämä näkyy siinä, miten liitto on tarttunut haasteisiin: keskustelukulttuurin parantamiseen, yhteyksien tiivistämiseen Äitikirkkoon, yhteistyöhön Viron apostolisen ortodoksisen kirkon kanssa ja Liettuan eksarkaatin tukemiseen.

Kun OPL tukee Liettuan eksarkaattia 14 000 eurolla, ette vain anna rahaa – te rakennatte elävää yhteyttä ja todistatte, että paikallinen ei koskaan voi olla vain paikallista, vaan aina osa oikoumenea. Kun lähetätte papin Itä-Afrikkaan, ette vain tee lähetystyötä. Te haette kirkkomme tarvitsemaa nuoruuden henkeä sieltä, missä usko elää alkuvoimaisena tunnustaen, että lähetys on aina kaksisuuntainen matka.

Nykyhetken haasteet ja mahdollisuudet

Perustajat puhuivat myös evankeliumin lääkkeestä ”aikamme ammottaviin haavoihin”. Meidän tehtävämme on tunnistaa nämä haavat ja kantaa niihin parantava voima.

Aikamme haavat ovat toiset kuin sata vuotta sitten, mutta yhtä syvät. Ekologinen kriisi ei ole vain poliittinen tai teknologinen haaste – se on hengellinen kriisi. Kun luomakunta rappeutuu ympärillämme, vaikeutuu kutsumuksemme toimia pappeina koko kosmokselle, välittämään sen kiitosta Luojalle. Jokainen tuhottu metsä, saastunut joki, kadonnut laji on liturginen tragedia – ääni, joka puuttuu kosmisesta ylistyslaulusta.

Yhteiskunnallinen polarisaatio paljastaa toisen haavamme. Kun syvennämme jakolinjoja, kun demonisoimme toiset, kun rakastamme ideologioita enemmän kuin ihmisiä, kiellämme Jumalan kuvan toisessa. Ortodoksinen vastaus molempiin haavoihin on sama: tunnustaa pyhyys – sekä luomakunnan että jokaisen ihmisen. Tämä ei vaadi totuuden suhteellistamista, vaan sitä syvää kunnioitusta, joka tekee mahdolliseksi aidon dialogin ja muutoksen.

Teknologia ja digitaalisuus avaavat uusia mahdollisuuksia mutta asettavat haasteita. Perustajat haaveilivat naapuriseurakuntiin vierailusta – nyt voimme olla yhteydessä kollegoihin ympäri maailman reaaliajassa. Mutta samalla kohtaamme kysymyksiä siitä, miten säilytämme liturgisen perinteen syvyyden ja mystisyyden aikana, joka vaatii jatkuvaa läsnäoloa sosiaalisessa mediassa. Miten julistamme ikuista sanomaa ihmisille, joiden huomio jakaantuu satoihin kanaviin? Kuten patriarkka Bartolomeos on varoittanut, ”elämä ei ole digitaalista” ja aito ystävyys ei voi pelkistyä ”digitaalisesti parannettuihin kasvoihin, jotka odotamme ‘tykkäävän’ meistä”. Tässä liitolla tulee olemaan tärkeä rooli pohdinta- ja keskustelufoorumina.

Lopuksi haluan palata vielä vuoden 1928 tekstiin. Samaisen sivun lopussa on nimittäin ilmoitus: ”jumalanpalvelusesineiden varastossa on myytävänä suuri valikoima kirkonkelloja, hinta 7 markkaa kilolta”.

Jotkut asiat muuttuvat ja toiset pysyvät samoina. Kirkko ei ole koskaan elänyt pilviunelmissa. Visioinnin jälkeenkin jonkun täytyy hoitaa ne kellot, ja mikä parasta – myydä ne kilohinnalla.

Emme ehkä myy enää kelloja kilohinnoilla, mutta soitamme yhä niitä kutsuaksemme ihmisiä paikkaan, missä ylitetään ajan rajat. Ehkä juuri tuo Aamun Koiton sivun järjestys – ensin visio, sitten käytännön realiteetit – kertoo jotakin oleellista: kirkko on yhteisö, joka osaa nostaa katseensa taivaalle ja samalla pitää jalkansa lujasti maassa.

Tämä on Ortodoksisten pappien liiton seuraava vuosisata, jota on yhdessä rakennettava – ei instituutioksi, vaan eläväksi perinteeksi, joka kantaa meitä ja jota me kannamme.

Monia armorikkaita vuosia!

Puurakenteinen Pyhien apostolienvertaistenn Vladimir Kiovalaisen ja Magdalan Marian kirkko Hangossa kuuluu Helsingin ortodoksisen seurakunnan vanhimpiin ja historiallisesti merkittävimpiin kirkkorakennuksiin.

Kirkko on rakennettu Suomen autonomian aikana. Kirkon vihki käyttöön arkkipiispa Antoni tasan 130 vuotta sitten, 14. heinäkuuta vuonna 1895.

Kirkon rakentamisen taustalla oli Suomen suuriruhtinas Aleksanteri III:n pelastuminen vuoden 1888 junaonnettomuudesta. Keisarillinen perhe oli palaamassa kesänvietosta Krimiltä pääkaupunkiin Pietariin, kun juna suistui radalta Borkin aseman lähellä. 21 ihmistä sai surmansa heti, kaksi menehtyi myöhemmin vammoihinsa. Aleksanteri III:n pelastumisen muistoksi rakennettiin kirkko Borkiin ja samasta syystä käynnistettiiin varojen keräys ortodoksisen kirkon rakentamiseksi myös Hankoon.

Kirkon piirustukset laati arkkitehti V.I. Barankejev. Rakennustyöt käynnistyivät 1890-luvun alussa ja peruskivi muurattiin vuonna 1894.

Temppeli on hirsirakenteinen, matalalla länsitornilla varustettu viisikupolinen rakennus. Neliömäisen kirkkosalin ulkoseiniä rytmittämään on vuorilaudoituksen päällä pilastereita muistuttavat osat. Erityisesti kellotornin muodossa ja kirkkorakennuksen eri osien keskinäisissä suhteissa on jugend-vaikutteita. Sisäänkäyntejä kirkkosaliin on kolme. Kulmissa on pienet korkeakaulaiset liekkitornit, joissa on mosaiikki-ikonit.

Pyhäkköyhteisö historian pyörteissä

Hangossa oli jo autonomian alusta asti ortodoksista elämää: kaupunkiin oli asettunut sekä venäläisiä kauppiaita että sotaväkeä ja siellä vieraili runsaasti pietarilaisia kylpylävieraita.

Seurakunta alueelle perustettiin kuitenkin vasta kirkon valmistumisen jälkeen. Vuonna 1910 Hangon seurakunnan jäsenmäärä oli noin 200 ja valtaosa jäsenistä oli jo suomenkielisiä. Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan Hangon seudun ortodoksit liitettiin vuonna 1919.

Sotien aikana kirkkorakennus ei ollut kirkollisessa käytössä. Evakuoinnin aikana esineistöä oli sijoitettu vähitellen seurakunnan eri pyhäköihin. Kun Hanko luovutettiin talvisodan jälkeen Neuvostoliitolle vuokra-alueeksi kirkon koko irtaimisto, vuonna 1895 Pietarissa valmistettu ikonostaasi sekä kirkonkellot siirrettiin Helsinkiin. Kirkkorakennusta käytettiin sodan jälkeen elokuvateatterina ja kulttuurikeskuksena.

Sotavuodet vaurioittivat Hangon kirkkoa pahoin, mutta purkamissuunnitelmista kuitenkin lopulta luovuttiin.

Monien vaiheiden ja korjausten jälkeen kirkko otettiin 1950-luvulla uudelleen pysyvään seurakunnalliseen käyttöön. Tällöin myös seurakunnan eri alueille aiemmin siirrettyä kirkollista esineistöä palautettiin vähitellen Hankoon. Kirkko vihittiin uudelleen käyttöön vuonna 1958. Palveluksia on siitä lähtien toimitettu Hangon kirkossa säännöllisesti.

Liikkuvan praasniekan kirkko

Hangon kirkon praasniekan ajankohta vaihtelee vuosittain, sillä kirkko on pyhitetty 15.7. muistettavalle pyhälle Vladimir Kiovalaiselle ja 22.7. muistettavalle Magdalan Marialle. Praasniekkaa vietetään näiden kahden juhlapäivän väliin osuvana sunnuntaina. Tänä vuonna tuo sunnuntai on 20. heinäkuuta. Kirkon 130-vuotisjuhlapraasniekka osuu siis pyhän profeetta Elian ja pyhän Maria Pariisilaisen muistopäivälle.

Juhlan jumalanpalvelukset toimittaa Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia yhdessä Länsi-Uudenmaan alueen pappi Kalevi Kasalan, Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Markku Salmisen ja muun papiston kanssa.

Juhla alkaa kirkosssa lauantaina 19.7. kello 17 vigilialla. Kello 18.30 siirrytään yhdessä kimppakyydein vanhalle hautausmaalle, jossa toimitetaan litania kirkon rakentajien ja siellä palvelleiden ja rukoilleiden sekä hautausmaalla lepäävien puolesta. Litanian jälkeen yhteinen teeilta ja retki-iltapala hautausmaalla.

Sunnuntaina 20.7. liturgia alkaa kirkossa kello 10. Palveluksen päätteeksi kuljetaan ristisaatossa meren rantaan, jossa toimitetaan vedenpyhitys. Mahdolliset huomionosoitukset ja tervehdykset odottavat kirkossa ristisaaton jälkeen.

Jumalanpalveluksen jälkeen seurakunta tarjoaa yhteisen juhlalounaan kirkon pihapiirissä ja seurakuntasalilla. Juhlalounaan yhteydessä musiikkiohjelmasta vastaa Jori Otsa ja Mah’Orkka. Juhlapuhujana toimii rovasti Sergius Colliander. Juhlaan osallistuu myös nuorisovaihtoeryhmä Ekumeenisesta patriarkaatista.

Hangon kirkon osoite on Täktomintie 5. Lämpimästi tervetuloa juhlaan!

Kuopiossa sijaitseva ortodoksinen kirkkomuseo RIISA esittelee uusimmassa näyttelyssään valokuvien avulla Kuopion ortodoksista historiaa ja nykyhetkeä.

Tiettävästi ensimmäiset ortodoksit saapuivat Kuopioon autonomian aikana 1800-luvulla, jolloin myös näyttelyn varhaisimmat valokuvat on taltioitu.  Vuonna 1904 Kuopioon rakentui uusi kivikirkko, joka viimeistään osoitti ortodoksisuuden juurtuneen myös Kuopioon.

Seurakunta pysyi kuitenkin pienenä ja syrjäisenä, kunnes toinen maailmansota pakotti Suomen ortodoksisen kirkon muovaamaan alueellisesti toimintaansa uusiksi. Pääpaino siirtyi Karjalasta Kuopioon, josta muodostui ortodoksien pääkaupunki.

Näyttely on omistettu 250-vuotisjuhlaansa viettävälle Kuopion kaupungille ja se on nähtävillä 1.3.2026 saakka.

Suomen ortodoksinen kirkko palvelee kaikkia Suomessa asuvia ortodokseja kansalaisuuteen tai äidinkieleen katsomatta. Vaikka valtaosa kirkon jäsenistöstä puhuu äidinkielenään suomea, niin kirkon jäsenistöön kuuluu 11 500 ihmistä, joiden äidinkieli on joku muu. Kaiken kaikkiaan kirkon jäsenistön keskuudessa puhutaan noin 80:aa eri äidinkieltä. Suomen jälkeen puhutuimpia äidinkieliä ovat järjestyksessä venäjä, romania, ukraina ja ruotsi.

Oman äidinkielen kuuleminen kirkossa on jokaiselle tärkeää. Kaikki kirkkomme jäsenet eivät valitettavasti kuule omaa äidinkieltään kirkossa edes pääsiäisenä, mutta eri kieliryhmät pyritään silti huomioimaan seurakunnissa mahdollisuuksien mukaan joko sisällyttämällä palvelukseen erikielisiä osioita tai toimittamalla kokonaisia jumalanpalveluksia eri kielillä. Puhutuimpien kielten lisäksi palveluksia toimitetaan esimerkiksi arabiaksi, koltansaameksi ja kreikaksi.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Suomen ortodoksisessa kirkossa alettiin toimittaa romaniankielisiä jumalanpalveluksia.

Merkkivuotta juhlistetaan luonnollisesti romaniankielisellä liturgialla. Palvelus alkaa Vantaan Tikkurilassa Kristuksen ylösnousemisen kirkossa lauantaina 25.1. kello 10. Palveluksen toimittaa rovasti Ion Durac ja myös arkkipiispa Elia osallistuu palvelukseen. Liturgian jälkeen on tarjolla yhteinen lounas seurakuntasalilla.

Kirkollishallitus teki 29.8.2024 hiippakunnan piispan esittelystä päätöksen Hankasalmen ja Konneveden kuntien alueiden siirtämisestä Kuopion ortodoksisesta seurakunnasta Jyväskylän ortodoksisen seurakunnan alueeseen 1.1.2025 lukien. Seurakuntien kirkkoherrat allekirjoittivat päätöksen mukaisen sopimuksen seurakuntajaon muuttamisesta 12.12.2024.

Seurakuntajaon muutos tuli vireille toukokuussa 2024, jolloin molempien seurakuntien seurakunnanvaltuustot jättivät siitä yhteisen aloitteen kirkollishallituksen käsiteltäväksi. Aloitteen taustalla oli kuitenkin jo vuonna 2019 silloisen Rautalammin seurakunnan ehdotuksesta seurakuntien kesken tehty linjaus rajojen tarkistamisesta Kuopion ja Rautalammin seurakuntien välisen suuren liitoksen tapahduttua.

Seurakuntien aloitteessa rajamuutosta perusteltiin erityisesti toiminnallisilla syillä – lyheneehän sen myötä matka seurakuntalaisten ja seurakunnan keskuksen välillä lähes puoleen. Muutoksen myötä seurakuntarajat palaavat alkuperäiselle, sotien jälkeiselle paikalleen, sillä vuoden 1950 seurakuntajaossa Hankasalmi ja Konnevesi kuuluivat Jyväskylän seurakuntaan, josta ne oli sittemmin siirretty väkimäärien tasaamiseksi Rautalammin seurakuntaan.

Seurakuntien solmiman sopimuksen mukaisesti seurakuntajaon muutoksella ei ole vaikutusta seurakuntien omaisuuden jakoon tai työntekijöiden asemaan. Jyväskylän ortodoksinen seurakunta on sitoutunut huolehtimaan siitä, että sen kaikki alueet tulevat jumalanpalveluksia, kirkollisia toimituksia, sielunhoidollisia keskusteluja ja muita seurakunnallisia palveluita suunniteltaessa ja järjestettäessä tasapuolisesti kohdelluiksi.

Hankasalmen ja Konneveden kuntien alueella asuu noin 74 seurakuntalaista (tilanne 31.12.2023), jotka siirtyvät Jyväskylän ortodoksisen seurakunnan kirjoille muutoksen astuessa voimaan 1.1.2025. Seurakunnan omistukseen ei siirry kiinteistöjä. Jumalanpalveluksia toimitetaan molemmilla paikkakunnilla sijaitsevissa yksityisomisteisissa tsasounissa ja vuokratiloissa.

Jyväskylän ortodoksinen seurakunta toivottaa Hankasalmen ja Konneveden kuntien ortodoksit perheineen lämpimästi tervetulleiksi yhteiseen keski-suomalaiseen seurakuntaan.

Kirkkomme seurakunnissa on tällä hetkellä julistettu avoimeksi yhteensä neljä tointa: yksi diakoniatyöntekijän toimi, yksi papin toimi ja kaksi kanttorin tointa.

Helsingin seurakunnassa avoinna olevan diakoniatyöntekijän toimen hakuaika päättyy 8.10.

Pohjois-Suomen seurakunnassa avoinna olevien toimien – Kainuun kappeliseurakunnan papin ja Oulun kanttorin – hakuaika päättyy 18.10.

Joensuun seurakunnassa avoinna olevan kanttorin toimen hakuaika päättyy 21.10.

Hakuilmoitukset löytyvät sivuston etusivulta kohdasta Avoimet työpaikat.