Moni löytää ja muistaa rukouksen vasta tilanteessa, jossa omat voimat eivät riitä. Silloin voi tuntua siltä, että oma rukous ei kanna tai sopivia sanoja ei löydy. Onneksi toisilta voi aina pyytää esirukouksia.
Esirukouksia voi pyytää yksinkertaisesti sanomalla toiselle ”rukoile minun puolestani” tai ”sytytä tuohus minunkin puolestani”. Nykyisin ihmiset pyytävät lähipiiriltään usein esirukouksia myös sosiaalisessa mediassa – varsinkin yllättävissä kriisitilanteissa. Tämäkin on yksi yhteisöllisen rukouksen muoto, eikä sitä sovi vähätellä.
Yleisin tapa esittää esirukouspyyntö papistolle on käydä lähimmässä kirkossa täyttämässä esirukouslappu. Tuohustiskiltä löytyy kahdenlaisia: punaisella ja mustalla painettuja. Punaisiin lappuihin kirjoitetaan niiden elävien ihmisten nimet, joiden puolesta esirukouksia pyydetään. Mustiin lappuihin kirjoitetaan edesmenneiden nimet.
Muistelulappuun kirjoitetaan vain etunimi, sillä Jumala tietää kyllä, kenen puolesta rukoillaan. Lappuun voi halutessaan täsmentää sitä, miksi esirukousta pyydetään – nimen eteen voi kirjoittaa esimerkiksi ”sairastava” tai ”matkustava”.
Esirukouspyynnön voi esittää myös papin kanssa keskustellessa tai vaikka tekstiviestillä tai sähköpostilla. Myös luostareissa otetaan vastaan esirukouspyyntöjä.