Autuas Nikolai Salos Pihkovalainen, Kristuksen tähden houkka

Autuas Nikolai tunnetaan lisänimellä Salos, joka on kreikkaa ja tarkoittaa houkkaa. Hän oli kotoisin Pihkovan seudulta ja tuli tunnetuksi siitä, että hän pelasti Pihkovan tsaari Iivana Julman (1533–1584) verisiltä rankaisutoimilta. Tsaari oli helmikuussa 1570 murskannut petoksesta epäilemänsä Novgorodin ja oli lähestymässä Pihkovaa. Jumala kuitenkin herätti houkka Nikolain ja hurskaan ruhtinas Juri Tokmakovin sydämessä ajatuksen kaupungin pelastamiseksi. Heidän kehotuksestaan kaupungin asukkaat asettivat talojensa edustalle pöydän, jolla oli leipää ja suolaa.1 Tsaarin kulkiessa kaupungin läpi miehet vaimoineen ja lapsineen polvistuivat katujen varsille. Näky liikutti tsaarin sydäntä. Hän asteli Pyhän Kolminaisuuden katedraaliin, kuunteli rukouspalveluksen ja poikkesi sieltä pyhän Nikolain keljaan.

Autuas Nikolai ojensi tsaaria, kielsi häntä vuodattamasta verta ja ryöstämästä kirkkoja. Kerrotaan, että hän tarjosi samalla tsaarille raakaa lihaa. ”Olen kristitty, en syö lihaa paastossa”, tsaari sanoi. ”Kuitenkin juot ihmisverta”, vastasi Nikolai rohkeasti. Nikolain kerrotaan myös varoittaneen tsaaria: ”Älä koske meihin, vaan kulje ohitse, muuten sinulla ei ole millä paeta.” Kiinnittämättä huomiota varoitukseen tsaari käski ottaa yhden katedraalin kirkonkelloista. Samalla hetkellä hänen paras hevosensa kaatui kuolleena maahan. Kauhuissaan tsaari pakeni Pihkovasta.

Autuas Nikolai antoi sielunsa Herralle helmikuun 28. päivänä vuonna 1576. Kunnioituksesta häntä kohtaan kaupungin asukkaat hautasivat hänet katedraalin alle.

Viisi vuotta autuaan Nikolain kuoleman jälkeen vuonna 1581 Puolan kuningas joukkoineen oli hyökkäämässä Pihkovaan. Jumalanäidin suojeluksen luostarin munkki Dorofei näki näyssä pyhittäjä Kornili Pihkovalaisen (20.9.) ja autuaan Nikolain rukoilevan yhdessä muiden pyhien kanssa Jumalanäidiltä varjelusta kaupungille. Jumalanäiti vastasi rukoukseen ja kaupunki säästyi. Tapauksen johdosta maalattiin ikoni, joka kuvaa Jumalanäitiä kaupungin pyhien kanssa ja joka tunnetaan ihmeitätekevänä. Autuasta Nikolaita alettiin jo samana vuonna kunnioittaa pyhien joukossa, vaikka hänen kuolemastaan oli kulunut vain viisi vuotta.


1 Leivän ja suolan tarjoaminen on vanha venäläinen tapa ottaa arvovieras vastaan. Tapaa noudatetaan yhä yleisesti Venäjällä, jossa leipää ja suolaa usein tarjotaan seurakuntaan tai luostariin saapuvalle piispalle tai patriarkalle.