Autuas Matrona Anemnjasevolainen

Autuas Matrona syntyi vuonna 1864 Anemnjasevon kylässä Rjazanin hiippakunnassa. Hänen vanhempansa olivat köyhiä ja isä juopotteli. Perheessä oli monta lasta, ja jostakin syystä vanhemmat eivät pitäneet Matronasta. Seitsemänvuotiaana hän sairastui rokkoon ja sokeutui. Sen jälkeen hänen tehtäväkseen tuli huolehtia nuoremmista sisaruksistaan. Kerran pikkusisko pääsi putoamaan Matronan sylistä. Hän säikähti ja yritti nostaa lapsen, mutta samassa äiti tuli paikalle ja alkoi lyödä Matronaa. Pieksemisen aikana Matrona näki näyssä kolme kertaa Jumalanäidin. Kun hän yritti kertoa äidilleen ilmestyksestä, tämä löi häntä entistä kovemmin. Aamulla Matrona
ei kyennyt nousemaan sängystä eikä enää koskaan pystynyt kävelemään. Hänen kasvunsa pysähtyi ja hän oli loppuelämänsä vuoteeseen sidottu.

Aluksi Matrona eli vanhempiensa talossa, sitten sisarensa luona ja lopuksi sisarenpoikansa Matvein kodissa. Hän kesti valittamatta osakseen tulleet murheet ja vääryydet ja kantoi kärsivällisesti Jumalan hänelle antamaa ristiä. Kyläläiset tiesivät, miten vaikeaa hänen elämänsä oli ja suhtautuivat häneen kunnioittavasti. Kun Matrona oli 17-vuotias, eräs selkäkivuista kärsivä kyläläinen tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Matrona, sinä olet sairastanut niin monta vuotta, että olet varmaan otollinen Jumalalle. Kosketa kipeää selkääni, ehkä se helpottaa särkyä.” Matrona täytti hänen pyyntönsä ja mies parani.

Tuosta lähtien lähiseudun asukkaat alkoivat käydä Matronan luona pyytämässä häneltä apua. Ajan myötä hänen maineensa levisi ympäri Venäjää. Yli viidenkymmenen vuoden ajan hän otti vastaan kymmeniä ihmisiä päivässä. Äärimmäisessä ulkonaisessa ahdingossa Herra avasi hänelle uuden sisäisen maailman, joka oli täynnä merkitystä. Hänen lapsesta asti kestämänsä koettelemukset olivat hänelle kilvoituksen koulu, joka irrotti hänen sydämensä kaikesta maallisesta ja täytti hänet elävällä uskolla ja luottamuksella Jumalaan. Ihmisiin hän suhtautui tavattoman myötätuntoisesti.

Matronalla ei ollut mahdollisuutta käydä kirkossa, mutta hän oppi nopeasti ulkoa rukoukset ja akatistokset, joita hänelle luettiin. Hän rukoili lakkaamatta ja sanoi ihmisille, että lakkaamaton rukous voi kaiken. Ehtoolliseen hän osallistui ainakin kerran kuukaudessa. Pappi kävi tuomassa ehtoollisen hänelle kotiin ja tuo päivä oli hänelle erityisen ilon päivä. Paastoja Matrona noudatti tarkkaan.

Ihmisiä kohdatessaan Matrona ikään kuin näki heidän lävitseen ja osoitti heille heidän kipeimmän kohtansa. Hän osoitti kullekin vain yhden paheen vaatien kiinnittämään huomiota juuri siihen. Opetuksissaan hän siteerasi usein evankeliumia ja muita Raamatun kirjoja.

Vuonna 1935 nostettiin oikeusjuttu ”pappi Nikolai Pravdoljubovia ja sairasta epäsikiö Matrona Beljakovaa” vastaan. Se sai alkunsa, kun eräs Kasimovin kaupungin asukas teki ilmiannon liittyen isä Nikolain käsikirjoitukseen, johon tämä oli koonnut lähiseudun asukkaiden kertomuksia Matronasta. Kymmenen ihmistä pidätettiin. Matronaan ei ensin uskallettu koskea. Lopulta kolhoosin aktivistit kutsuivat koolle kokouksen, jossa kylän 300 asukkaasta 24 allekirjoitti vaatimuksen Matronan pidättämiseksi. Häntä luonnehdittiin ”haitalliseksi elementiksi, joka pyhyydellään vaikuttaa voimakkaasti pimeään kansaan.” Oikeudessa Matronaa puolusti rohkeasti hänen rippi-isänsä Aleksander Orlov, joka tuomittiin viideksi vuodeksi Solovetskin keskitysleirille.

Matrona vietiin ensin Rjazaniin ja sieltä edelleen Moskovaan Butyrkan vankilaan. Hän ei kuitenkaan ollut siellä pitkään, sillä vangit alkoivat kunnioittaa häntä niin, että monet alkoivat avoimesti rukoilla ja laulaa akatistoksia. Eräiden tietojen mukaan tutkintatuomarin toivottomasti sairas äiti parani Matronan rukousten avulla. Hänen onnistui vapauttaa Matrona tämän sairauteen vedoten ja sijoittaa hänet kroonikkojen vanhainkotiin Vladykinoon. Siellä Matrona menehtyi sydämen vajaatoimintaan heinäkuussa 1936. Todennäköisesti hänet haudattiin läheiselle hautausmaalle, mutta hautapaikkaa ei ole löydetty. Venäjän kirkko kanonisoi autuaan Matronan vuonna 2000.