Autuas Ljubov Rjazanilainen

Ljubov Semjonovna Suhanova syntyi porvarisperheeseen Rjazanin läänissä vuonna 1852. Lapsuus kului äidin ja Olga-sisaren kanssa pienessä talossa Jumalanäidin Kazanin ikonille pyhitetyn luostarin lähistöllä. Viisitoista ensimmäistä elinvuottaan Ljubov eli vuoteenomana pystymättä seisomaan tai kävelemään. Huoneessa, jossa hän makasi, oli pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän ikoni, ja hän rakasti tuota pyhää koko sielustaan tietäen, miten paljon hyvää tämä oli tehnyt ihmisille. Juuri pyhän Nikolaoksen kautta Herra ilmoitti hänelle tahtonsa.

Kerran Ljubovin ollessa yksin kotona pyhä Nikolaos ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Nouse, Ljubov, kävele ja elä houkkana.” Ljubov nousi jaloilleen, ja samassa pyhä katosi. Kotiin palatessaan äiti tapasi tyttärensä seisomasta ja heittäytyi riemuissaan syleilemään häntä. Äidin kysymyksiin, miten hän oli noussut jaloilleen, Ljubov vastasi kertomalla, mitä oli tapahtunut.

Äiti oli iloissaan ihmeellisestä parantumisesta, mutta murehti tyttärelleen määrätyn epätavallisen kilvoituksen takia. Hän kertoi huolestaan ja epäilyksistään papille, joka rauhoitteli häntä sanoen: ”Se on Jumalan tahto. Älä estele tyttöä, päästä hänet menemään. Kulkekoon houkkana. Herra ohjaa ihmisen askeleita.”

Äiti alistui Jumalan tahtoon, ja Ljubov alkoi käydä Rjazanin kirkoissa rukoilemassa. Hän asui pitkään Kazanin luostarissa sisarten kanssa, mutta palasi sitten kotitaloonsa sulkeutuen uunin ja seinän väliseen rakoon. Siellä hän eli erakkona kolme vuotta. Sitten hän ilmeisesti ylhäältä saamastaan kehotuksesta jätti yksinäisen kilvoituspaikkansa ja lähti palvelemaan ihmisiä. Siitä eteenpäin hänen osanaan oli rukoilla toisten puolesta, antaa hyviä neuvoja, olla lempeä ja huomaavainen, varoittaa vaaroista ja osoittaa myötätuntoa. Hän kuljeskeli Rjazanin kaduilla, pistäytyi vähävaraisten kauppiaiden puoteihin ja otti sieltä kyselemättä sen mitä tarvitsi. Kauppiaat eivät ajaneet häntä pois, sillä hänen käyntinsä oli varma merkki siitä, että kauppa kävisi sinä päivänä. Toiset kauppiaat puolestaan kutsuivat häntä luokseen, mutta hän ei ollut kuulevinaan vaan meni ohitse. Joskus hän kävelemisestä väsyneenä istahti jonkin talon kuistille ja sai sieltä ruokaa. Toisilta hän otti mielellään, toisille taas sanoi: ”Teillä on itsellännekin vähän” eikä suostunut ottamaan mitään. Kotiin hän ei vienyt mitään, vaan jakoi matkan varrella köyhille kaiken mitä oli saanut.

Ihmiset, joiden omatunto ei ollut puhdas, pelkäsivät Ljubovin selvänäköisyyttä. Toiset puolestaan nauroivat hänelle, mutta hän kesti kaiken kärsivällisesti hymyn tuskin väistyessä hänen kasvoiltaan. Ljubovin vaatetus oli yksinkertainen mutta siisti. Mustiin hän ei pukeutunut vaan käytti värillisiä mekkoja ja piti päässään sinistä tai ruusunpunaista huivia. Ruusunpunaista väriä hän rakasti ja toivoi, että hänen kuoltuaan arkkukin verhoiltaisiin ruusunpunaisella kankaalla.

Ljubovilla oli selvänäkemisen lahja. Hän kävi tutuissa taloissa ja tietäen, missä tavaroita säilytettiin, sanaakaan sanomatta otti sakset, leikkasi paperista kuvioita ja antoi niitä merkiksi tulevista tapahtumista: hevosen tai veturin merkiksi edessä olevasta matkasta, kruunun avioliitosta ja arkun kuolemasta. Hän leikkasi kuviot hyvin taitavasti, antoi ne mitään sanomatta ja meni pois. Ja ennustukset toteutuivat.

Vähän ennen tsaari Nikolai II kukistamista vuonna 1917 autuas Ljubov kulki Rjazanin kaduilla hokien: ”Jerikon muurit sortuvat.” Kun häneltä kysyttiin, mitä hän tarkoitti, hän ei suostunut selittämään, ja vasta jälkeenpäin ihmiset ymmärsivät sanojen merkityksen.

Autuas Ljubov nukkui kuolonuneen vuonna 1920. Häntä kunnioittaneet ihmiset hankkivat haudalle muistomerkin. Neuvostoaikana hautausmaan lähelle perustettiin kehityksessään jälkeenjääneiden lasten asuntola, ja hautausmaa jäi rappiolle. Eräs sotilas pystytti kuitenkin haudalle omilla varoillaan ristin ja metalliaidan. Hän kertoi elämässään olleen paljon murhetta, epäonnea ja sairautta, mutta unessa hän oli nähnyt autuaan Ljubovin, joka oli kehottanut häntä matkustamaan Rjazaniin, etsimään sieltä Ljubov Semjonovnan haudan ja pystyttämään aidan, minkä jälkeen hänestä tulisi terve ja onnellinen. Hän teki kaiken niin kuin oli käsketty ja parani vaivastaan. Terveys palasi ennalleen ja epäonni lakkasi vainoamasta häntä.

Vuonna 1992 autuaan Ljubovin hautapaikalle rakennettiin rukoushuone. Pyhäinjäännökset ovat Rjazanin Pyhän Nikolaoksen kirkossa, jonne ne siirrettiin vuonna 1998. Rjazanilaiset kunnioittavat autuasta Ljubovia tai Ljubuškaa, kuten he häntä hellästi kutsuvat, omana esirukoilijanaan.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.

8
2