Apostolienvertainen Boris-Mikael, Bulgarian kuningas

Kuningas Boriksen noustessa valtaan vuonna 852 Bulgaria oli vielä enimmäkseen pakanallinen maa, jossa kuitenkin orasti jo kristinuskon siemen. Boris sai pakanallisen kasvatuksen, mutta omaksui kristillisiä vaikutteita sisareltaan, joka oli nuorena jäänyt vangiksi ja varttunut Bysantin hovissa, sekä sedältään Bojanilta, joka kärsi marttyyrikuoleman maaliskuun 28. päivänä vuonna 833.

Noustuaan valtaan Boris oli ensin yhteydessä läntisiin lähetystyöntekijöihin, mutta vakuututtuaan Bysantin hengellisestä ja kulttuurisesta ylivoimaisuudesta hän kääntyi keisari Mikael III:n puoleen. Hän ilmoitti haluavansa kasteen niin itselleen kuin kansalleen. Bysantista lähetetty piispa kastoi Boriksen juhlallisesti vuonna 864, ja hän sai keisarin mukaan kristilliseksi nimekseen Mikael. Monet hovia lähellä olevat ottivat myös kasteen. Konstantinopolin patriarkka Fotios (6.2.) lähetti Borikselle kirjeen, jossa hän selitti niin kristinoppia kuin kristityn hallitsijan velvollisuuksia.

Boris pyrki järjestämään nuoren kirkkonsa elämän Bysantin esikuvan mukaisesti. Poliittinen tilanne – Boris toivoi lännestä tukea saksalaisia vastaan – ja toisaalta toive kirkollisesta autonomiasta ja omasta patriarkasta saivat hänet kuitenkin kääntymään vuonna 866 Rooman paavin puoleen. Bulgariaan saapui lännestä lähetystyöntekijöitä, jotka levittivät Rooman kirkon liturgisia käytäntöjä ja painottivat läntistä oppia, jonka mukaan Pyhä Henki lähtee myös Pojasta (Filioque). Kansa kuitenkin vastusti läntistä opetusta ja ennen pitkää Boris huomasi erehdyksensä. Hän karkotti Rooman kirkon lähetystyöntekijät ja kääntyi vuonna 870 jälleen Bysanttiin tiedustellen kirkolliskokoukselta, mihin kirkkoon hänen maansa kuului. Paavin vastustuksesta huolimatta kokous totesi Bulgarian kirkon kuuluvan Konstantinopolin patriarkan suojelukseen. Bysantista lähetettiin piispoja johtamaan Bulgarian kirkkoa.

Lähetystyö tehostui entisestään vuonna 885, kun viisi Suur-Määristä karkotettua pyhien Kyrilloksen ja Methodioksen oppilasta siirtyi Bulgariaan. Näiden lähetystyöntekijöiden – Nahum (23.12.), Gorazd, Savva, Kliment ja Angelar (27.7.) – tehtävänä oli julistaa kristinuskoa slaaviksi. He kastoivat ihmisiä, ja kuningas Boris-Mikaelin tuella kaikkialle Bulgariaan rakennettiin kirkkoja, joissa Jumalan ylistys kaikui slaavin kielellä.

Vuonna 888 Boris-Mikael vaikean sairauden jälkeen luopui vallasta ja vetäytyi luostariin antautuakseen paasto- ja rukouskilvoitukseen. Hänen poikansa Vladimir alkoi kuitenkin tuhota isänsä työtä; hän suuntautui länteen ja ryhtyi vainoamaan ortodoksista papistoa. Neljä vuotta Boris-Mikael kesti tätä kaikkea hiljaa. Sitten hän pyhän innon vallassa riisui munkin vaatteensa ja puki vielä kerran ylleen sotilasruhtinaan varusteet. Syrjäytettyään Vladimirin hän siirsi vallan nuoremmalle pojalleen Simeonille ja vetäytyi jälleen luostariin. Vietettyään loppuelämänsä hiljaisuudessa ja rukouksessa hän antoi sielunsa Herralle toukokuun 2. päivänä vuonna 907. Pyhää Boris-Mikaelia kunnioitetaan Bulgariassa yhtenä maan valistajista.