Seurakunnissa aikuiskasvatuksesta vastaavat pääosin hengellisen työn tekijät – diakonit, papit ja kanttorit. Aikuiskasvatus voi saada seurakunnassa monia muotoja ja nimiä: jossain järjestetään kaikille seurakunnan jäsenille suunnattua säännöllistä, kirkon oppiin ja ortodoksiseen elämäntapaan perehdyttävää opetusta, jossain hengellisen kirjallisuuden lukupiirejä, jossain Raamattupiirejä. Myös aikuiskriparit, yhteiset pyhiinvaellusmatkat ja muut tapahtumat voivat olla tärkeässä roolissa seurakunnan aikuiskasvatustyössä.
Useimmissa seurakunnissa aikuiskasvatusta monipuolistavat myös erilaiset toimintapiirit –esimerkiksi tiistaiseurat tai Valamon ystävien paikallisosastot – joiden tapahtumissa on usein puhumassa joko teologiaan tai johonkin ortodoksisen kulttuurin erityisalueeseen perehtyneitä
asiantuntijavieraita.
Viime vuosina seurakunnat ovat pyrkineet tarjoamaan jäsenilleen opetusta myös verkon välityksellä.