Suurmarttyyri Mercurius
Pyhä Mercurius oli kotoisin Vähästä-Aasiasta. Hänen isänsä oli skyyttalainen kristitty upseeri nimeltään Gordion. Mercurius seurasi isänsä jälkiä sotilasuralla. Hän taisteli legioonalaisena keisarien Deciuksen ja Valerianuksen aikana (249–260). Kerran suuren barbaarisotajoukon lähestyessä enkeli ilmestyi Mercuriukselle, antoi hänelle miekan ja käski hänen hyökätä vihollisten keskelle luottaen kristittyjen Jumalaan. Mercurius tunkeutui rintaman läpi ja surmasi vihollisten päällikön. Tämä sai barbaarit paniikin valtaan ja he pakenivat.
Keisari kiinnitti huomionsa urheaan soturiin, kutsui hänet aterioimaan omaan pöytäänsä ja korotti hänet korkeaan sotilasarvoon huolimatta hänen nuoresta iästään. Mercurius unohti hovielämän pyörteissä velvollisuutensa ainoaa todellista Hallitsijaa kohtaan. Eräänä yönä enkeli ilmestyi hänelle uudestaan ja muistutti häntä, että miekka oli alun pitäen annettu hänelle osoitukseksi marttyyrikilvoituksesta, joka häntä odotti. Näin Mercurius heräsi välinpitämättömyydestään. Seuraavana päivänä hän kieltäytyi uhraamasta Diana-jumalattarelle. Kun hänet tämän vuoksi kutsuttiin keisarin eteen, hän heitti sotilasarvonsa merkit maahan osoittaen olevansa valmis uhraamaan maallisen kunnian ja kohtaamaan kuoleman Kristuksen tähden.
Mercurius heitettiin heti vankilaan ja hän joutui julmiin kidutuksiin. Hänet pantiin riippumaan hiilipannun yläpuolelle ja ruumis lävistettiin keihäillä, niin että siitä vuotanut veri sammutti hiilet. Sitten hänet ripustettiin roikkumaan jaloistaan ja häntä ruoskittiin pronssipäisillä raipoilla. Lopulta hänet vietiin Kappadokian Kesareaan, missä hänet mestattiin.
Pyhän Basileios Suuren kerrotaan nähneen 26.6.363 näyn, jossa Jumala lähetti pyhän Mercuriuksen taivaasta surmaamaan keisari Julianus Luopion, joka vainosi kristittyjä. Samana päivänä Julianos sai surmansa Persian sotaretkellä. Mercurius kuvataankin usein ikoneissa ratsailla lävistämässä miekallaan luopiokeisaria.
Monet pyhään Mercuriukseen kytketyistä kertomuksista ovat myöhäisempää perua. Hänen kunnioittamisensa soturipyhänä alkoi voimistua 500-luvulla, ja hänen ilmestymisiään on tapahtunut erityisesti taisteluiden edellä. Mercurius on yksi kaikkein suosituimpia pyhiä Egyptin koptilaisessa kirkossa, joka kutsuu häntä lisänimellä Abu al-Saifain, ”kaksimiekkainen”.