Pyhittäjä ja ihmeidentekijä Ilarion Georgialainen

Pyhittäjä Ilarion Ihmeidentekijä syntyi ruhtinassuvusta polveutuvaan perheeseen Kahetiassa (Itä-Georgiassa) vuonna 816. Jo hyvin nuorena hän osoitti mieltymystä kilvoitteluelämään. Yhdeksän vuoden ikäisenä hän osasi ulkoa kokonaisen evankeliumin ja 12-vuotiaana hänet vihittiin munkiksi isänsä perustamassa luostarissa. Neljän vuoden kuluttua Ilarion vetäytyi Garesdjan (Garedzan) erämaahan ja kilvoitteli siellä erakkona kymmenen vuotta. Lakkaamaton rukous, kyynelten lahja, vaikeneminen, valvominen ja paasto tekivät hänestä kuuluisan koko Georgiassa ja monet tulivat hänen luokseen saadakseen neuvoja ja lohdutusta. Vieraiden joukossa oli eräs piispa, joka vihki Ilarionin ensin diakoniksi ja sitten papiksi. Kuningas ja kansa pitivät Ilarionia niin suuressa arvossa, että halusivat tehdä hänestä piispan, mutta Ilarion vierasti mainetta ja kunniaa ja kieltäytyi piispanvirasta.

Ilarion lähti pyhiinvaellusmatkalle Pyhälle maalle. Käytyään Taborvuorella, Pyhän Sabbaksen luostarissa ja Jerusalemin pyhillä paikoilla hän asettui Jordanin erämaahan, jossa hän vietti seitsemäntoista vuotta harjoittaen vaikenemista. Hän asui profeetta Elia Tisbeläisen luolassa, joka oli aikoinaan palvellut myös Johannes Kastajan asumuksena. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli kehottaen häntä palaamaan Georgiaan, jossa hänen isänsä oli kuolemaisillaan.

Palattuaan synnyinmaahansa ja saatettuaan isänsä haudan lepoon pyhittäjä Ilarion muutti vanhempiensa kodin luostariksi. Hän vihki äitinsä ja sisarensa nunniksi ja pysytteli tässä luostarissa äitinsä kuolemaan asti. Tämän jälkeen hän perusti vielä useita kinobioluostareita.

Alituisesti yksinäisyyttä etsinyt Ilarion lähti viimein kahden oppilaansa kanssa ensin Konstantinopoliin ja sieltä edelleen Bityniaan Olymposvuorelle, joka oli Bysantin valtakunnan merkittävimpiä luostarielämän keskuksia. Vuonna 864 hän perusti sinne georgialaisen luostarin. Bityniassa viettämiensä viiden vuoden aikana hän tuli kuuluisaksi ihmeellisistä parantumisista, joita tapahtui hänen rukoustensa kautta, kun hän siunasi sairaan ristinmerkillä tai voiteli hänet pyhitetyllä öljyllä. Mainetta karttaakseen hän päätti lähteä Roomaan kumartamaan apostolien Pietarin ja Paavalin hautoja. Matkan varrella hän poikkesi Konstantinopoliin ja Tessalonikaan, jossa jälleen tapahtui sairaiden parantumisia. Paluumatkalla Ilarion pysähtyi Tessalonikaan. Hän perusti sinne luostarin ja taas maine hänen rukoustensa kautta tapahtuneista ihmeistä levisi laajalle.

Ilarion sai tiedon lähestyvästä kuolemastaan 40 päivää aikaisemmin. Kolme päivää ennen lähtöään hän osallistui pyhään ehtoolliseen, hyvästeli veljestönsä ja sulkeuduttuaan keljaansa antoi sielunsa rauhassa Jumalan käsiin marraskuun 19. päivänä vuonna 875. Neljänkymmenen päivän kuluttua hänen haudallaan alkoi tapahtua ihmeitä.

Vuonna 882 keisari Basileios I siirrätti ihmeitä tekevät pyhäinjäännökset Tessalonikasta Konstantinopoliin aikomuksenaan sijoittaa ne palatsin tiloihin, mutta pyhä Ilarion ilmestyi hänelle unessa ja kehotti asettamaan reliikit vastarakennettuun Pyhien apostolien kirkkoon lähellä Traakian Bosporia. Georgian kirkko alkoi viettää pyhittäjä Ilarionin muistopäivää heti hänen kuolemansa jälkeisinä vuosina.