Pyhä Johannes Laupias, Aleksandrian arkkipiispa

Pyhä Johannes syntyi ylhäiseen ja rikkaaseen kyproslaiseen perheeseen. Vartuttuaan hän solmi avioliiton ja sai lapsia, mutta erään epidemian aikana niin vaimo kuin lapsetkin kuolivat. Siitä lähtien Johannes omistautui kokonaan Jumalalle. Saatuaan maistaa Jumalan rakkautta hän tahtoi omalta puoleltaan osoittaa rakkautta lähimmäisilleen ja jakoi avokätisesti omaisuutensa puutteessa oleville. Tieto hänen suuresta armeliaisuudestaan levisi laajalle ja siitä sai kuulla myös keisari Herakleios (610–641).

Näihin aikoihin Aleksandrian patriarkan istuin vapautui. Kansa pyysi keisaria nimittämään uudeksi patriarkaksi Johanneksen, joka vastusteli mutta suostui lopulta. Hän nousi apostoli Markuksen istuimelle vuonna 610.

Kun Johannes tuli Aleksandriaan, siellä oli vain seitsemän ortodoksista kirkkoa, muut kuuluivat monofysiiteille. Hän sai monet monofysiitit siirtymään takaisin ortodoksisuuteen. Hänen patriarkkakautenaan rakennettiin 63 uutta ortodoksista kirkkoa.

Heti patriarkaksi tultuaan Johannes ryhtyi toimimaan tarmokkaasti alueensa ja sen köyhien parhaaksi. Hänen aloitteestaan kaikki kaupungissa käytettävät mitat ja punnukset tarkastettiin petoksien estämiseksi. Hän lähetti kirkon taloudenhoitajat luetteloimaan kaupungin köyhät, joita löytyi noin 7 500, ja määräsi, että jokaisen toimeentulosta oli huolehdittava päivittäin. Hän perusti majataloja, sairaaloita, köyhäintaloja ja jopa luovutti seitsemän taloa eri puolilta kaupunkia köyhien naisten synnytyslaitoksiksi.

Johannes ei säästellyt kirkon varoja. Kerran nuorena poikana hän oli unessa nähnyt säteilevän kauniin neidon, joka oli sanonut hänelle olevansa suuren Kuninkaan esikoistytär nimeltään Armeliaisuus ja luvannut tehdä hänestä Kuninkaan ystävän. Innoissaan Johannes oli heti luovuttanut viittansa jollekin palelevalle kerjäläiselle. Välittömästi sen jälkeen hän oli kohdannut valkopukuisen miehen, joka oli antanut hänelle sata kultarahaa jaettaviksi minne tahtoi. Johannes olikin varma, että mitä enemmän antaa, sitä runsaammin myös saa.

Kerran Johannes käski antaa huomattavan avustuksen eräälle johtomiehelle, joka oli ollut hyvinkin varakas mutta sittemmin köyhtynyt. Kirkon varojenhoitaja ei kuitenkaan tahtonut antaa niin suurta summaa vaan ainoastaan kolmanneksen. Samana päivänä joku rikas leski teki huomattavan lahjoituksen kirkolle. Kävi kuitenkin ilmi, että hän oli vahingossa lahjoittanut vain kolmanneksen siitä, mitä oli alun perin aikonut. Tämän tapauksen jälkeen varainhoitaja ei koskaan uskaltanut vähentää mitään patriarkan määräämistä avustuksista.

Pyhä Johannes oli niin hyväsydäminen, että toisten murheet saivat hänet liikuttumaan kyyneliin asti. Usein hän meni itse henkilökohtaisesti viemään apua niille, joiden arveli häpeävän sen pyytämistä. Kun joku kiitti häntä, hän sanoi: ”Ole vaiti, en ole sentään vuodattanut vertani sinun puolestasi, niin kuin Herramme teki kuollessaan meidän edestämme.”

Noihin aikoihin persialaiset ryöstelivät Syyriaa ja ottivat suuret määrät sotavankeja. Monet vangeista onnistuivat pakenemaan ja suuntasivat kulkunsa Aleksandriaan. Patriarkka otti heidät vastaan veljinään ja lapsinaan. Pakolaisten suuri lukumäärä ei häntä säikyttänyt. Haavoittuneet hän sijoitti majataloihin ja terveille määräsi annettavaksi päivittäisen avustuksen, joka oli kaksi kertaa suurempi naisille kuin miehille, koska naisten oli vaikeampi etsiä itselleen työtä.

Kun persialaiset vuonna 614 hävittivät Jerusalemin ja tuhosivat Palestiinan pyhiä paikkoja, Johannes ryhtyi toimiin. Kirkon laivoilla kuljetettiin runsaasti ruokatarvikkeita Pyhälle maalle. Hän toimitti myös noin tuhat rakennusmiestä korjaamaan tuhoja ja lähetti runsaasti rahaa.

Kun pyhän patriarkan tietoon tuli, että köyhiä sorrettiin eikä heitä päästetty esittämään valituksiaan hänelle, hän määräsi piispanistuimensa kannettavaksi ulos kirkosta ja istui kolme kertaa viikossa kirkon edessä koko aamupäivän, niin että kaikilla sorretuilla ja vääryyttä kärsineillä oli vapaa pääsy hänen luokseen. Kun kaikki ihmettelivät tällaista uutta tapaa, patriarkka sanoi: ”Kun kerran meillä kelvottomilla on lupa mennä milloin tahansa kirkkoon ja seisoa siellä Herran edessä esittämässä pyyntöjämme Hänelle, niin sitä suuremmalla syyllä olemme itse velvollisia kuuntelemaan kanssapalvelijoidemme anomuksia ja auttamaan heitä mahdollisuuksiemme mukaan.” Suuren osan ajastaan pyhä patriarkka käytti kansan opettamiseen. Itse hän tutki ahkerasti Raamattua ja muita pyhiä kirjoituksia

Kerran patriarkka lahjoitti eräälle haaksirikossa koko omaisuutensa menettäneelle laivanvarustajalle yhden kirkon laivoista täydessä viljalastissa ja lupasi, että tämä saa sen myynnistä hyvän voiton. Laivanvarustaja lähti merelle ja purjehti 20 vuorokautta maata näkemättä ja tietämättä, minne oli menossa. Laivan kapteenista tuntui aika ajoin aivan kuin patriarkka itse olisi ollut ruorissa ja vakuutellut matkan sujuvan hyvin. Lopulta laiva saapui Brittein saarille, joita nälkä parhaillaan koetteli. Kun sikäläinen päällikkö kuuli laivassa olevan viljaa, hän osti sen kalliilla hinnalla saaden viljasta sen painon verran hopearahoja ja tinaa. Näin britit saivat apua ja laivanvarustaja hankki itselleen hyvän alkupääoman.

Patriarkaatin yhteyteen pyhä Johannes perusti kaksi luostaria. Hän lupasi munkeille ja nunnille huolehtivansa kokonaan heidän ylläpidostaan, jotta heidän ei tarvitsisi hajottaa mieltään elatuksen huoliin. Vastalahjaksi heidän piti rukoilla hänen itsensä ja kirkon työn puolesta. Kummassakin luostarissa yhteiset jumalanpalvelukset piti omistaa tähän tarkoitukseen, kun taas keljarukouksissaan munkit ja nunnat rukoilivat oman pelastuksensa puolesta.

Pyhä Johannes eli itse hyvin vaatimattomasti. Kerran joku lahjoitti hänelle ylellisen lämpimän peitteen, mutta Johannes ei pystynyt nukkumaan sen alla ajatellessaan ulkona nälissään ja viluissaan värjötteleviä köyhiä. Heti aamulla hän lähetti peitteen torille myytäväksi ja hankki saaduilla rahoilla vaatteita sadalle köyhälle. Omalla esimerkillään patriarkka sai aikaan senkin, että jotkut saidat ja rahanhimosta kärsivät piispat ja papit muuttuivat hekin armeliaiksi.

Myöhemmin persialaiset valtasivat Aleksandriankin ja patriarkka päätti siirtyä kotimaahansa Kyprokselle. Alkumatkan hän matkusti yhdessä aleksandrialaisen patriisin Niketaksen kanssa, joka pyysi häntä tulemaan kanssaan Konstantinopoliin. Rhodoksella Johannes näki kuitenkin säteilevän enkelin, joka sanoi: ”Kuningasten Kuningas kutsuu sinua ikuiseen iloon kaikesta murheesta vapaaseen kaupunkiin.” Niinpä hän sanoi Niketakselle: ”Sinä kutsut minua maallisen hallitsijan luo pääkaupunkiin, mutta minut on nyt kutsunut luokseen hallitsijoiden Hallitsija.” Näin he erosivat, ja Johannes purjehti kotiseudulleen Kyproksen Amathusiin.

Kyprokselle saavuttuaan pyhä kirjoitti heti testamenttinsa, jossa hän kehotti antamaan viimeiset kolme kultarahaansa köyhille. Pian tämän jälkeen hän kuoli. Oli vuosi 619 ja Johannes oli 64-vuotias.