Pyhä Antoni, Vologdan piispa

Antoni oli Boldinon luostarin perustajan pyhittäjä Gerasimin (1.5.) rakkain oppilas. Gerasimin kuoltua vuonna 1554 Antoni kirjoitti hänen elämäkertansa, ja Gerasimin seuraajan jälkeen Antoni valittiin yksimielisesti luostarin igumeniksi. Tieto hänen hyveellisestä elämästään kantautui kauas ja vuonna 1586 hänet valittiin Vologdan piispaksi.

Antoni ryhtyi apostolisella innolla johtamaan laajaa hiippakuntaa, mutta hän sai loistaa laumalleen hyveiden valoa ja opettaa sitä sanoillaan ja omalla esimerkillään vain kahden vuoden ajan, kun hän jo siirtyi Herran luo. Hänen viimeisenä elinvuotenaan hiippakunnan alueelle Zaonikievin erakkolaan ilmestyi ihmeellisesti Jumalanäidin ikoni.¹ Antoni iloitsi suuresti ikonista ja hänen siunauksellaan paikalle rakennettiin kirkko ja luostari. Kuolemansa jo lähestyessä pyhä Antoni kiirehti vielä rakentamaan Sofian katedraalin yhteyteen Johannes Kastajalle pyhitetyn kirkon ja toimitti itse sen vihkimisen.

Tuntiessaan voimiensa vähenevän pyhä Antoni alkoi valmistautua kuolemaan, osallistui viimeisen kerran jumalalliseen liturgiaan ja nautti omin käsin pyhän ehtoollisen. Palveluksen jälkeen hän pääsi vain vaivoin omaan keljaansa. Siellä hän otti viime hetkeen asti rakkaudella vastaan luokseen tulevia hyvästellen ja siunaten kaikkia. Pyhän Antonin kuolema oli hiljainen, rauhallinen ja kaikin tavoin autuas. Hänen kätensä jäi siunaavaan asentoon.