Uusmarttyyri Bessarion ja tunnustaja Sofroni
Pyhä tunnustaja ja marttyyri Bessarion Sarai syntyi Bosniassa vuonna 1741 ja sai kasteessa nimekseen Nikolai. Lapsesta lähtien hän viihtyi yksinäisyydessä ja rukouksessa. 18-vuotiaana hän lähti pyhiinvaellukselle Pyhään maahan. Pyhän Sabbaksen luostarissa hän vihkiytyi munkiksi saaden nimekseen Bessarion. Sieltä hän siirtyi Athosvuoren kautta takaisin omaan maahansa ja asettui Slovakiassa sijaitsevaan Pakroun luostariin, jossa hänet vihittiin diakoniksi ja papiksi.
Noihin aikoihin erityisesti Itävalta-Unkarin alueella roomalaiskatolilaiset painostivat ortodokseja alistumaan paavin valtaan ja ryhtymään uniaateiksi. Niinpä Serbian patriarkka, Karlovcin metropoliitta Arseni IV (1737–1748)1, joka tunsi Bessarionin saarnakyvyt, lähetti hänet Banatin ja Transilvanian alueelle vahvistamaan asukkaita ortodoksisessa uskossa. Bessarion onnistui erinomaisesti tehtävässään. Tämä ei kuitenkaan miellyttänyt vallanpitäjiä, ja Habsburgien hallitsijasuvun vaatimuksesta hänet vangittiin. Todennäköisesti hän kuoli pahoinpitelyihin Kufsteinin linnoituksen vankilassa Tyrolissa. Joidenkin tietojen mukaan Venäjän ulkoministeriön edustaja olisi kuitenkin onnistunut vapauttamaan Bessarionin, jolloin hän olisi viettänyt viimeiset vuotensa Venäjällä.
Kansa kunnioitti Bessarionia pyhänä jo hänen elinaikanaan ja Romanian kirkko lisäsi hänen nimensä kirkkokalenteriinsa vuonna 1950.
Pyhä Sofroni oli kotoisin Alba Julian alueelta Romaniasta. Hän vihkiytyi munkiksi Valakiassa, mutta palasi kotiseudulleen ja perusti sinne pienen skiitan. Hän vahvisti ortodokseja uskossa ja rohkaisi heitä olemaan antamatta periksi uniaateille. Roomalaiskatolilaiset tuhosivat hänen skiittansa. Tämän jälkeen hän alkoi vaeltaa kansan keskuudessa saarnaten uskollisuutta ortodoksiselle traditiolle. Hänet vangittiin yhdeksän kertaa, mutta Jumalan armo suojeli häntä. Sofroni järjesti suuria papiston ja kansan kokouksia, joissa pyydettiin Wienin hallitukselta omia piispoja ortodokseille. Pyyntöihin suostuttiin. Tämän jälkeen Sofroni vetäytyi Curtea-de-Argesin luostariin, missä hän eli rauhassa elämänsä loppuun saakka.
1 Serbian patriarkka Arseni III pakeni noin vuonna 1690 osmanien hallitsemasta Serbiasta Itävalta-Unkarin puolelle ja asettui Karlovciin. Arseni IV oli hänen seuraajansa, ja siksi häntä kutsuttiin ”Serbian patriarkaksi”, vaikka Serbian kirkko jatkoi elämäänsä osmanien valtakunnassa Konstantinopolin alaisuudessa.