Pyhät marttyyrit Ptolemaius ja Lucius

Muinainen Rooman kaupunki oli kuuluisa turmeltuneista orgioistaan, joissa harjoitettiin kaikenlaisia säädyttömyyksiä. Hurskas roomalainen kristitty Ptolemaius ohjasi kristinuskoon erään naisen, joka oli viettänyt erityisen paheellista elämää yhdessä aviomiehensä kanssa. Kun mies ei tahtonut muuttaa tapojaan, nainen vaati avioeroa. Naisen kristityt ystävät suostuttelivat kuitenkin naisen jatkamaan liittoa vetoamalla apostoli Paavalin kehotukseen saada ei-uskova aviopuolisokin voitetuksi uskoon. Tilanne kuitenkin paheni entisestään, ja lopulta hän ilmoitti eroavansa kuultuaan miehensä irstailuista Aleksandriassa. Aviomies teki silloin virallisen valituksen vaimostaan ilmoittaen hänen kääntyneen kristityksi ja ilmiantoi samalla myös Ptolemaiuksen.

Ptolemaius tunnusti kuulusteltaessa olevansa kristitty, ja hänet pantiin kahleisiin ja suljettiin vankeuteen vuosikausiksi. Lopulta hänet tuotiin Rooman prefektin Urbicuksen eteen. Ptolemaius tunnusti rohkeasti olevansa kristitty ja nauttivansa täysin siemauksin Kristuksen opin siunauksista. Kun Urbicius määräsi hänet teloitettavaksi, istuntoa seurannut Lucius-niminen kristitty nousi ja huomautti kovalla äänellä, että Ptolemaiusta ei tuomittu aviorikoksesta, irstailusta, murhasta, varastamisesta tai mistään rikoksesta: ”Sinun tuomiosi, Urbicus, ei ole keisari Piuksen, hänen filosofi-poikansa (Marcus Aurelius) tai pyhän senaatin arvoinen.” ”Sinäkin taidat olla yksi heistä”, Urbicus vastasi. ”Kyllä olen”, vastasi Lucius. Niin heidät molemmat surmattiin. Tämä tapahtui 150-luvulla. Heidän kilvoituksensa kirjasi muistiin heidän aikalaisensa, kristitty filosofi Justinos Marttyyri (k. 165).