Marttyyripiispa Sadoth ja 128 marttyyria

Kuningas Šapur II (309-379) aloitti Persian valtakunnassa julman kristittyjen vainon vuonna 342. Kun Seleukia-Ktesifonin piispa pyhä Simeon (17.4.) kärsi marttyyrikuoleman, hänen seuraajakseen tuli hänen diakoninsa Sadoth, joka oli edustanut Simeonia jo Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325. Sadothin nimi merkitsee ”Kuninkaan ystävää”, ja hän todella rakasti taivaan ja maan Kuningasta koko sielullaan ja kaikilla voimillaan. Hengellisen isänsä Simeonin tavoin hän oli valmis kuolemaan mieluummin kuin palvomaan aurinkoa.

Eräänä yönä ollessaan pappiensa kanssa piilopaikassa Sadoth näki näyssä kirkkaat portaat, jotka nousivat taivasta kohti. Portaiden päässä seisoi autuas Simeon, joka sädehtivän kirkkauden ympäröimänä hymyili Sadothille ja sanoi: ”Kapua ylös, Sadothini, älä pelkää. Minä kiipesin eilen, ja sinä kiipeät tänään.” Sadoth ymmärsi, että niin kuin pyhä Simeon oli surmattu edellisenä vuonna, niin hänkin saisi todistaa uskonsa kuluvan vuoden aikana.

Sadoth puhui laumalleen kehottaen heitä jakamaan hänen intonsa: ”Veljet, pysykää lujina Herrassa ja Hänen väkevässä voimassaan. Pukeutukaa Jumalan sota-asuun, niin voitte kestää Paholaisen juonet pahan päivän tullessa. Sillä te olette maailman valo, te olette valon lapsia ja päivän lapsia, ja teitä suojelee elämän sana. Älkää pelätkö kuolemaa, älkää vavisko sen edessä. Se, joka kuolee, taistelkoon voittoisasti, ja se, joka jää eloon, olkoon täynnä rohkeutta. Meidät surmataan Kristuksen tähden ja totuuden tähden. Valvokaa niin kauan kunnes miekka nousee, mutta kun miekka välkehtii, ottakaa sen anti vastaan. Kilvoitelkaamme kohti valtakuntaa, kunnes päivä koittaa ja varjot pakenevat. Meidän tekomme tulevat loistamaan kirkkaasti, ja niin me saamme kunniakkaan ikuisen nimen, jota ei oteta meiltä pois. Rukoilkaa siis, että näkyni täyttyisi pikaisesti.”

Sadoth jatkoi Kristukseen uskovien opettamista ja persialaisten kastamista. Mutta pian pyhä piispa Sadoth pidätettiin kuninkaan nimessä. Alueen kaupungeista ja kylistä kerättiin 128 pappia, diakonia ja erakkokilvoittelijaa, miehiä ja naisia. Sadoth tuotiin Šapurin eteen, ja kuningas vaati häntä osoittamaan kunnioitustaan auringolle, tulelle ja vedelle. Kun pyhä piispa kieltäytyi, häntä hakattiin kepeillä. Sadothin ihoa viilleltiin, ja häneltä revittiin isoilla pihdeillä irti neljä sormea. Häntä ruoskittiin ja pyöriteltiin hehkuvien hiilien päällä. Hänet kiinnitettiin piinapenkkiin, jossa hänen pyhiä luitaan murtui.

Pyhä Herran soturi kesti kaiken kiitollisena. Kun häntä kidutusten aikana kehotettiin tottelemaan kuningasta ja kunnioittamaan aurinkoa, hän totesi: ”Aurinko on Jumalan luoma ja tehty ihmiskuntaa varten. Minä en palvo ketään muuta kuin Luojaa.”

Piispansa taistelua seuranneet 128 muuta marttyyria sanoivat: ”Jos me kestämme, saamme hallita yhdessä hänen kanssaan. Saamme hallita iankaikkisesta iankaikkiseen Herran kanssa.” Heidät kaikki pantiin kahleisiin ja heitettiin vankityrmiin, joissa he joutuivat kärsimään viiden kuukauden ajan. Heidät haettiin kuulusteltaviksi kolme kertaa, ja kuulustelujen jälkeen kuninkaan sotilaat kiduttivat heitä kaikilla niillä keinoilla, joita Paholainen vain voi ihmismielelle esittää. Kun he olivat piinapenkissä, murtuvien luiden ritinä kuulosti samalta kuin olisi katkottu kuivia risuja ja keppejä. Mutta kukaan heistä ei luopunut uskostaan. Kun heille tarjottiin vapautta, Sadoth lähetti kuninkaalle sanan: ”Meillä on yksi voima, yksi totuus ja yksi tahto ja se on meidän yhdessä uskossamme. Me julistamme yhtä ainoaa Jumalaa ja palvelemme häntä koko sielullamme. Aurinko ja tuli ovat Hänen tekojaan. Tämä on meidän lakimme, emmekä me riko sitä. Uhkauksistasi huolimatta me emme tottele käskyänne. Teillä on miekka, katkaiskaa kaulamme. Teillä on kuolema ja meillä on elämä. Älkää lykätkö tappamistamme päivääkään, älköön mikään viivyttäkö veremme vuodattamista.”

Kun marttyyrien kärsimysten malja oli täyttynyt, heidät määrättiin teloitettavaksi miekalla. Kun heitä vietiin teloituspaikalle, he ylistivät Jumalaa: ”Ylistetty olkoon Jumala, joka on valmistanut kruunun, jonka näemme edessämme, sillä Hän ei ole viivytellyt kaipaamamme perinnön antamisessa. Ylistetty olkoon Kristus, joka ei ole jättänyt meitä tähän maailmaan, vaan kutsuu meitä ja yhdistää meidät itseensä verikasteella.” Heidät surmattiin yksi toisensa jälkeen. Ainoastaan pyhä Sadoth vietiin kahleissa Bet Lafatin kaupunkiin, jossa hänen kaulansa katkaistiin. Tämä tapahtui vuoden 342 tienoilla. Hän ei ehtinyt olla piispana vuottakaan.