Pyhä Filoteos Kokkinos, Konstantinopolin patriarkka
Pyhä Filoteos syntyi Tessalonikassa 1200-luvun lopulla. Hänen äitinsä oli kääntynyt kristityksi juutalaisuudesta. Filoteoksen opintoja ohjasi yksi aikansa suurimmista oppineista. Filoteos osoitti huomattavaa lahjakkuutta niin teologisissa kuin maallisissakin opinnoissa. Hän kuitenkin jätti maailman ja siirtyi luostarielämään, ensin Siinaille ja sieltä Athoksen Suureen lavraan.
Filoteos oli pyhän Gregorios Palamaksen (14.11.) innokas tukija tämän taistellessa niitä vastaan, jotka väheksyivät hesykasteja ja ortodoksista oppia luomattomasta armosta. Hänet valittiin laatimaan kuuluisa Athoksen munkkien julistus, jossa tehtiin ero Jumalan välittymättömän Olemuksen ja Hänen välittyvien ja jumalallistavien energioidensa välillä. Energioiden kautta pyhät tulevat osallisiksi siitä jumalallisesta valosta, jonka kolme apostolia näkivät loistavan konkreettisesti Herran kirkastuessa Taborin vuorella.
Vuonna 1340 Filoteos nimettiin tessalonikalaisen Filokaloksen luostarin igumeniksi, mutta jo neljän vuoden kuluttua hänet kutsuttiin takaisin Athokselle johtamaan Suurta lavraa. Vuonna 1347 patriarkka Isidoros I (1347–1349) nimitti Filoteoksen Herakleian metropoliitaksi Traakiaan tunnustuksena hänen ansioistaan hesykasmia käsitelleessä teologisessa keskustelussa. Filoteos kuitenkin pysyi Konstantinopolissa voidakseen jatkaa dogmaattista taistelua. Hän osallistui vuonna 1351 hesykasmia käsitelleeseen kirkolliskokoukseen ja laati sen pöytäkirjan. Hänen poissaollessaan Herakleian kaupunki joutui genovalaisten ja venetsialaisten ryöstöretken saaliiksi, ja pyhän piispan väliintulon ansiosta suuri määrä genovalaisten vangitsemia kaupunkilaisia vapautettiin.
Kun Johannes Kantakuzenoksen poika Matteus nousi valtaan vuonna 1354, patriarkka Kallistos I (20.6.) luopui virastaan. Oppineisuudestaan ja ortodoksisuudestaan tunnettu Filoteos valittiin Konstantinopolin patriarkan istuimelle. Mutta jo seuraavana vuonna keisariksi nousi Johannes V Paleologos, jolloin Kallistos palasi patriarkaksi ja Filoteos siirtyi takaisin Herakleian piispaksi. Kallistoksen kuollessa vuonna 1364 Filoteos kutsuttiin takaisin Konstantinopoliin.
Filoteoksen toinen kausi patriarkkana oli merkittävä siksi, että hän pyrki aloittamaan keskustelut roomalaiskatolisen kirkon kanssa skisman lopettamiseksi. Hänen motiivinsa eivät olleet diplomaattisia ja poliittisia kuten Johannes V:llä, joka oli luopunut ortodoksisuudestaan ja vaihtanut sen latinalaiseen uskoon. Filoteos toimi rakkaudesta totuuteen. Hänen tavoitteenaan oli saada koolle ekumeeninen kirkolliskokous, mutta keskustelut eivät johtaneet mihinkään Rooman lähettiläiden vastustettua hänen ehdotustaan.
Pyhä Filoteos laati näihin aikoihin lukuisia kirjoituksia, joissa hän esitteli luomattomien energioiden teologiaa. Hän väitteli menestyksellisesti lännen skolastikkojen ja humanisti-teologien kanssa, joiden ajattelu oli lähinnä antiikin filosofiaa pinnallisesti kristillistettynä.
Pyhä Filoteos laati myös lukuisia jumalanpalvelustekstejä, yhden niistä Greogorios Palamaksen kunniaksi, ja kokosi pyhien elämäkertoja. Kun keisariksi nousi vuonna 1376 Andronikos IV Paleologos, pyhä patriarkka Filoteos erotettiin ja karkotettiin. Kärsimiensä vääryyksien ja pitkällisen sairauden murtamana hän antoi sielunsa Jumalalle vuonna 1379.