Suuren juhlien lisäksi kirkkovuodessa on useita muita juhlapäiviä, joista osaa juhlitaan kirkoissa aivan suuren juhlan tapaan.
Näitä ovat esimerkiksi lokakuun ensimmäisenä vietettävä Jumalansynnyttäjän suojelus eli pokrova, pyhäinpäivänä vietettävä Karjalan valistajien yhteinen juhla sekä Suomen itsenäisyyspäivän kanssa samana päivänä vietettävä pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän juhla.
Myös paikallisesti tärkeät juhlat voivat saada suuren juhlan piirteitä. Esimerkiksi Valamon luostarissa vietetään heinäkuussa näyttävästi Jumalanäidin Konevitsalaisen ikonin juhlaa, vaikka juhla ei juuri näy seurakuntien jumalanpalveluselämässä.
Juhlaperinteeseen kuuluvat myös temppelijuhlat. Jokainen ortodoksinen pyhäkkö on pyhitetty tietylle pyhälle ja tämän pyhän muistopäivä on samalla pyhäkön erityinen temppelijuhlapäivä eli praasniekka. Praasniekan viettoon kuuluvat juhlavigilian ja -liturgian lisäksi usein vedenpyhitys ja ristisaatto, hautausmailla toimitettava litania tai panihida (eli rukoukset edesmenneiden puolesta) ja yhteinen, ohjelmallinen juhla-ateria.
Lisäksi vuoden jokainen päivä on useammankin pyhän muistopäivä. Se, kuinka eri pyhien muistopäivät huomioidaan jumalanpalveluksissa vaihtelee paikalliskirkosta toiseen ja jopa paikkakunnasta toiseen. Esimerkiksi ensimmäisten Suomen ortodoksisen kirkon aloitteesta kanonisoitujen pyhien, pyhän marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalaisen (muistopäivä 8.3.) ja pyhittäjä Johannes Valamolaisen (muistopäivä 5.6.) muistopäivien huomioinnissa on suuria alueellisia eroja.
Juhla-ajat vaikuttavat myös hääjärjestelyihin. Kirkko ei vihi jäseniään avioliittoon joulun ja teofanian (6.1.) välisenä aikana tai pääsiäissunnuntaita seuraavan kirkkaan viikon aikana.