Pyhittäjä Kyriakos Erakko

Pyhittäjä Kyriakos syntyi Peloponnesoksella Korintin kaupungissa vuonna 448. Hänen isänsä oli pappi ja setänsä Korintin piispa Petros, joka vihki hänet jo lapsena lukijaksi. 18-vuotiaana Kyriakos päätti luopua maailmasta ja lähti salaa Jerusalemiin.

Saavuttuaan pyhään kaupunkiin Kyriakos vietti talven pyhittäjä Eustorgioksen luostarissa. Sieltä hän siirtyi Euthymios Suuren johtamaan lauraan. Euthymios vihki hänet munkiksi, mutta ei sallinut hänen jäädä yhteisöönsä, koska hän oli vielä parraton. Pyhittäjä Teoktistos (3.9.), jolle Euthymioksen oli ollut tapana uskoa nuorten munkkien kasvatus, oli jo siirtynyt Herran luo, ja niin hän lähetti Kyriakoksen pyhittäjä Gerasimoksen (4.3.) luostariin Jordanille. Gerasimos antoi Kyriakoksen tehtäväksi puiden pilkkomisen, veden kantamisen ja ruoanvalmistuksen. Kyriakos suoritti innokkaasti saamansa palvelutehtävät. Yönsä hän omisti rukoukselle. Vaikka hän oli yhteiselämäluostarissa, hän noudatti erakkojen elämäntapaa ja söi vain leipää ja joi vettä joka toinen päivä yhdeksännen hetken jälkeen. Gerasimos ihaili nuoren oppilaansa askeettista kilvoitusta ja piti hänestä erikoisesti. Niinpä hän otti Kyriakoksen mukaansa suuren paaston aikana Ruvaan erämaahan, jossa he kilvoittelivat palmusunnuntaihin saakka. Joka sunnuntai he saivat pyhää ehtoollista pyhittäjä Euthymioksen kädestä.

Kun pyhittäjä Euthymios nukkui kuolonuneen vuonna 473, pyhittäjä Gerasimos näki hänen sielunsa kohoavan taivaaseen pyhien enkelien saattamana. Hän otti mukaansa Kyriakoksen ja meni tämän kanssa suuren vanhuksen hautajaisiin.

Kun pyhittäjä Gerasimoskin kuoli vuonna 475, Kyriakos, joka oli tuolloin 29-vuotias, siirtyi Euthymios Suuren lauraan. Kymmenen vuotta hän vietti siellä hiljaista elämää keljassaan. Samalla hän osallistui rakennustöihin, koska noihin aikoihin lauraa muutettiin yhteiselämäluostariksi ja tarvittiin uusia rakennuksia. Siellä hänet myös vihittiin diakoniksi.

Euthymios Suuren ja pyhittäjä Teoktistoksen luostarien välit kuitenkin huononivat ja niiden kesken oli jatkuvia riitoja. Välttyäkseen toistuvilta levottomuuksilta Kyriakos siirtyi vuonna 485 Sukan lauraan, joka mainittiin edellä pyhittäjä Haritonin kohdalla. Niinä 39 vuotena, jotka Kyriakos vietti siellä, hän toimi ensin leipurin, sitten sairaanhoitajan, vieraiden vastaanottajan ja lopuksi taloudenhoitajan kuuliaisuustehtävissä. Kaikissa niissä hän palveli veljiä esimerkillisen lempeästi ja kärsivällisesti. Hänestä tehtiin myös kirkkokalustonhoitaja ja kanonarkki eli esilaulaja, ja kun hän oli ollut kolmetoista vuotta diakonina, hänet vihittiin papiksi.

Lopulta tämä hiljaisuutta rakastava erämaan asukas lähti 78 vuoden ikäisenä laurasta erään oppilaansa kanssa Natufan täysin asumattomaan erämaahan. Koska siellä ei ollut edes villiyrttejä, hän käytti ravintonaan villisipuleita, joiden kitkerän maun Jumala muutti palvelijansa rukousten tähden makeaksi.

Mutta kun pyhittäjä viidentenä Natufanin vuotenaan paransi erään pojan kaatumataudista, hän tuli heti tunnetuksi ja ihmisiä alkoi saapua sankoin joukoin tervehtimään häntä erämaahan. Siksi hän siirtyi Ruvan alueelle (530-535), mutta siellä kävi samoin. Niinpä hän lähti harvojen tuntemaan Susakeimin erämaahan.

Susakeimissa hän eli yksin vain Jumalan kanssa seitsemän vuotta. Sitten puhkesi rutto ja Sukan lauran isät pakottivat hänet palaamaan lauraan, että hän rukouksillaan suojelisi heitä sairaudelta. Siellä isä Kyriakos viipyi viisi vuotta pyhittäjä Haritonin luolassa. Tuolloin hän sai hyödyntää hengellistä viisauttaan ja opetustaitoaan taistelussa Origeneksen kannattajia vastaan. Nämä olivat houkutelleet harhaoppiinsa monia palestiinalaisia munkkeja.

Kun tilanne rauhoittui, Kyriakos meni jälleen Susakeimin erämaahan. Hän oli jo 99 vuotta vanha. Siellä hän eli hiljaisuudessa vielä kahdeksan vuotta seuranaan leijona, joka vartioi hänen pientä vihannesmaataan. Vettä hän keräsi sekä juomavedeksi että kasteluun kivien onkaloista, joihin sitä kerääntyi talvisaikaan.

Kaksi vuotta ennen pyhittäjän kuolemaa Sukan lauran isien onnistui taivuttaa ikääntynyt askeetti tulemaan takaisin lauraan pyhittäjä Haritonin luolaan. Korkeasta iästään huolimatta Kyriakos seisoi innokkaasti jumalanpalveluksissa ja jatkoi askeettista kilvoitustaan. Lempeänä ja ystävällisenä hän otti tässä viimeisessä maallisessa olinpaikassaan vastaan vierailijoita, opetti heitä lausuen myös profeetallisia sanoja ja huolehti heistä palvellen heitä omin käsin. Kun hän sairastui ja tajusi loppunsa lähenevän, hän kutsui luokseen lauran isät, hyvästeli heidät ja nukkui rauhallisesti kuolonuneen syyskuun 29. päivänä vuonna 556. Hän oli tuolloin 109 vuotta vanha, täynnä armoa ja Pyhää Henkeä.