Pyhä Sofroni, Vracan piispa

Pyhä Sofroni syntyi vuonna 1739 Kotelinin pikkukaupunkiin Bulgariassa ja sai kasteensa yhteydessä nimen Stoiko. Hän jäi jo pienenä orvoksi, mutta pääsi yhdeksänvuotiaana seminaariin, jossa oppi slaavia ja kreikkaa. Saatuaan opintonsa loppuun hänet vihittiin papiksi vuonna 1762. Siitä lähtien hän käytti kaiken voimansa julistaakseen kansalle Jumalan sanaa ja opettaakseen kirkollisen koulun lapsille jumaluusoppia ja pyhiä kirjoituksia. Hän myös käänsi pyhien elämäkertoja kreikasta ja kirkkoslaavista bulgariaksi. Hänen innokas omistautumisensa pastoraaliseen työhön herätti vastustusta sekä bulgarialaisten pappien keskuudessa kateuden tähden että turkkilaisten taholta, jotka vangitsivat ja pahoinpitelivät tämän pyhän papin. Hänen oli jätettävä kotiseutunsa, joten hän pakeni Vidinin alueelle Bulgarian luoteisimpaan kolkkaan, jossa piispa antoi hänen vastuulleen seurakunnan. Hän asettui kuitenkin jälleen hengenvaaraan puolustamalla kristittyä tyttöä turkkilaisen lähentelyiltä.

Sofroni vihittiin munkiksi Turnovon seudulla olevassa luostarissa sen jälkeen kun hänen vaimonsa oli kuollut. Sofroni vihittiin länsi-bulgarialaisen Vracan piispaksi vuonna 1794, mutta hän joutui heti kohtaamaan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Islaminuskoiset maantierosvot saivat aikaan hänen hiippakuntansa kylissä niin paljon tuhoa, että väen oli muutettava toisille alueille. Piispakin pakeni paikasta toiseen kuin ainainen pakolainen ja piileksi metsissä ilman minkäänlaisia ruokatarpeita. Lopulta Sofroni onnistui pääsemään Bukarestiin, jossa hän vuonna 1803 asettui kirkon palvelukseen Unkari-Valakian hiippakunnan metropoliitta Dositeoksen alaisuudessa. (Hiippakunnan alue vastaa suunnilleen nykyistä Transilvaniaa.) Sofroni jatkoi työskentelyään kansansa hengelliseksi rakentumiseksi. Hän kirjoitti lukuisia kirjoja bulgariaksi, muun muassa katekismuksen ja saarnakokoelman sunnuntaita ja juhlapäiviä varten.

Elämänsä lopulla pyhä Sofroni kuvasi nöyrästi kohtaamiaan koettelemuksia kirjassa nimeltä Sofroni Syntisen elämä ja kärsimykset, jonka hän päätti pyytämällä kaikilta anteeksiantoa. Hän nukkui pois Herran rauhassa syyskuun 22. tai 23. vuonna 1813. Hänet haudattiin Bukarestiin luostariin, jonka igumenina hän oli elämänsä viimeiset vuodet. Bulgarian ortodoksinen kirkko liitti pyhän Sofronin kalenteriinsa pyhien joukkoon 31.12.1964.