Pyhä marttyyripiispa Irenaios Lyonilainen

Pyhä jumalankantajaisä Irenaios Lyonilainen syntyi vuoden 140 tienoilla Smyrnassa (nyk. Turkin Izmir). Nuoruudessaan hän sai opetusta jo korkeaan ikään ehtineeltä piispa Polykarpos Smyrnalaiselta (23.2.), joka puolestaan oli apostoli ja evankelista Johannes Teologin oppilas. Irenaios oppi pitämään uskollisesti kiinni kirkossa säilyneestä apostolisesta traditiosta. Hän opetti: ”Jumala on sijoittanut kirkkoon apostolit, profeetat ja kirkkoisät ja muun Pyhän Hengen toiminnan. Tästä Hengestä jäävät osattomaksi kaikki, jotka kieltäytyvät kääntymästä kirkon puoleen. Missä kirkko on, siellä on myös Jumalan Henki, ja missä Jumalan Henki on, siellä on kirkko ja armo. Ja Henki on totuus.”

Irenaios oleskeli jonkin aikaa Roomassa, kunnes hänet lähetettiin Galliaan Lyonin kirkon papiksi keisari Marcus Aureliuksen vainojen aikana vuoden 177 tienoilla. Hän sai tehtäväkseen viedä Roomaan paavi Eleutheriukselle Vähän-Aasian ja Fryygian kristityille osoitetun kirjeen, jossa kuvailtiin Lyonin marttyyrien voittoisia kilvoituksia. Tästä aikansa kristillisen kirjallisuuden helmestä on kerrottu Lyonin piispa Fotinoksen ja hänen kanssaan kärsineiden yhteydessä 2.6. Marttyyrius on ylittämätön todiste totuudesta, hengen voitosta lihasta ja ylösnousemuksen toivosta.

Kun Irenaios palasi Lyoniin, hänestä tuli marttyyripiispa Fotinoksen seuraaja Lyonin ja Viennen piispanistuimelle. Hän omisti elämänsä totuuden todistamiselle ja ponnisteli väsymättä käännyttääkseen alueen asukkaita kristinuskoon, mutta hänen huolenpitonsa kattoi koko kirkon. Irenaios kirjoitti Gallian piispojen nimissä paavi Victorille (189–198) kirjeen, jossa hän pyysi, ettei paavi katkaisisi ehtoollisyhteyttä Vähän-Aasian kirkkojen kanssa, jotka viettivät pääsiäistä nisankuun neljäntenätoista päivänä. Koska tämä tapa oli periytynyt esi-isiltä, ei ollut tarpeen pakottaa kirkkoja viettämään pääsiäistä samaan aikaan.

Piispa Irenaios tuli tunnetuksi ennen kaikkea taistelustaan harhaoppeja, erityisesti gnostilaisuutta vastaan, joka oli levinnyt Vähästä-Aasiasta Rooman valtakunnan suuriin kaupunkeihin. Koska Irenaios oli apostolit henkilökohtaisesti tunteneiden oppilas, hän tiesi, että apostolit eivät opettaneet sellaisia salaoppeja, joita gnostilaiset olivat alkaneet väittää heidän opettaneen. Gnostilaisia vastaan kirjoittaessaan hänelle avautui tilaisuus valottaa kristinuskon sisältöjä laajasti ja syvällisesti. Hän osoitti, että harhaoppiset etsivät turhaan gnosista eli ”tietoa” myyttisistä kehitelmistään ja monimutkaisista ajatusrakennelmistaan. Syvällisin tieto on Jumalan tuntemisen armolahja, jonka Pyhä Henki antaa kirkon yhteydessä elävälle kristitylle. Vain kirkossa voi sammuttaa janonsa puhtaalla vedellä, joka virtaa Kristuksen kyljestä, ja siten päästä osalliseksi ikuisesta elämästä.

Irenaios kehitti pyhän Johannes Teologin oppia Sanasta, joka tuli lihaksi, selittääkseen ihmisen elämän tarkoitusta. Hän esitti Sanan ja Hengen ikään kuin Jumalan kahtena kätenä, jotka olivat muodostaneet ensimmäisen ihmisen Jumalan kuvaksi. Ihmiselle annettiin elämän henki, jotta hän edistyisi Jumalan kuvasta Jumalan kaltaisuuteen. Paholaisen juonittelun takia ihminen lankesi kuolevaisuuteen, mutta Jumala ei hylännyt häntä, koska oli jo hamasta ikuisuudesta alkaen tarkoittanut hänet osalliseksi omasta loistostaan. Vanhan liiton ilmestykset ja profetiat sekä lopulta Sanan lihaksituleminen, kuoleminen ja ylösnousemus ovat pelastushistorian keskeiset tekijät. Ihmisen luomisen lopullista tarkoitusta varten Sana tuli lihaksi ikään kuin toisintaen itsessään ensimmäisen Aadamin. Ensimmäinen ihminen oli syntynyt neitseelliseen maahan ja lankesi neitsyt Eevan tottelemattomuuden takia syömään puusta, kun taas Kristus tuli Neitsyt Marian tottelevaisuuden kautta maailmaan ja Hänet naulittiin ristinpuuhun. Hän antoi elämänsä meidän elämämme pelastukseksi. Kristus ei ilmestynyt suuressa loistossaan vaan aitona ihmisenä ja näytti itsessään Jumalan kuvan palautuneena Hänen kaltaisuuteensa. Kun me syömme ja juomme Jumalan Sanan ja vahvistumme kuolemattomuuden leivästä, pääsemme lähemmäksi katoamattomuutta. On mahdotonta elää erossa Elämästä, ilman osallisuutta Jumalaan.

Irenaiokselle tieto (gnosis) eli totuuden tunteminen merkitsee perimmiltään rakkautta ja ihmisen jumaloitumista Kristus Vapahtajan persoonassa. Hänen yksinkertainen mutta syvällinen opetuksensa ei ollut pelkkää gnostilaisten opin torjumista, vaan siihen sisältyy idullaan kaiken sen siemen, mitä myöhemmät kirkkoisät kehittivät innoittuneissa kirjoituksissaan.

Pyhä pappismarttyyri Irenaios kärsi marttyyrikuoleman keisari Septimius Severuksen vainoissa vuoden 202 tienoilla. Hänen reliikkinsä sijoitettiin kirkkoon, joka nimettiin hänen mukaansa. Pillastuneet kalvinistit tuhosivat haudan vuonna 1562.