Pyhittäjä Feodorit Kuolalainen, lappalaisten valistaja

Pyhittäjä Feodorit syntyi Rostovissa noin vuonna 1490. Hän meni 13-vuotiaana Solovetskin luostariin, jossa hänet uskottiin viisaan isä Zosiman hengelliseen ohjaukseen. 14-vuotiaana hänet jo vihittiin munkiksi. Kun hän oli hyvin kilvoitellut luostarissa viisitoista vuotta, hän sai vihkimyksen munkkidiakoniksi. Sen jälkeen hän eli vielä vuoden hengellisen isänsä ohjauksessa ja lähti sitten pyhiinvaellusmatkalle eri luostareihin. Hän viipyi jonkin aikaa Syvärin luostarissa tutustuen sen perustajaan pyhittäjä Aleksanteriin (30.8.), joka ensitapaamisella puhutteli häntä nimeltä. Syvärin jälkeen Feodorit kilvoitteli kaksi vuotta Valgetjärvellä (Beloje ozero) pyhittäjä Kiril Belozerskilaisen (9.6.) perustamassa luostarissa. Sitten hän vetäytyi erakoksi luostaria ympäröivään erämaahan ja tutustui siellä jo kilvoitteleviin iäkkäisiin erakoihin. Tänä aikana häntä pidettiin pyhittäjä Nil Sorskin (7.5.) edustaman kilvoitusperinteen seuraajana ja luostareiden maaomaisuuden vastustajana.

Neljän vuoden kuluttua Feodorit sai kirjeen hengelliseltä isältään, joka tunsi kuolemansa lähestyvän ja kutsui hänet siksi luokseen. Feodorit ei antanut matkan pituuden estää itseään, vaan palasi hengellisen isänsä luo ja palveli häntä vuoden ajan hänen kuolemaansa asti. Sen jälkeen Feodorit siirtyi Solovetskista pohjoiseen Kuolajoelle lappalaisten asuttamille maille, jossa hän kohtasi Mitrofan-nimisen erakon, tulevan pyhittäjä Trifon Petsamolaisen (15.12.). Feodorit julisti saamelaisille kristinuskoa heidän omalla kielellään, jota hän oli oppinut jo Solovetskin luostarissa.

Feodorit kilvoitteli pohjoisessa parikymmentä vuotta. Sitten hän matkusti Novgorodiin, jossa arkkipiispa Makari (30.12.) vihki hänet pappismunkiksi. Hän viipyi Novgorodissa kaksi vuotta toimien arkkipiispan rippi-isänä ja hengellisenä ohjaajana. Palattuaan pohjoiseen hän perusti 1540-luvun alussa Kuolajoen suuhun pienen Pyhän Kolminaisuuden luostarin. Hän laati sille Nil Sorskin ihanteiden mukaiset säännöt, mutta joutui pian jättämään luostarin munkkien vastustuksen tähden.

Feodorit siirtyi Novgorodin alueelle. Sieltä metropoliitta Makari kutsui hänet Vapahtajan luostarin arkkimandriitaksi Suzdaliin, jossa Feodorit viipyi neljä vuotta. Suzdalissa hän joutui jälleen vastatusten omapäisten munkkien kanssa, jotka eivät hyväksyneet hänen ankaraa köyhyyden ihannettaan. Kun oikeudessa käsiteltiin muutamien volgantakaisten vanhusten yhteyksiä harhaoppisiin, Feodorit oli todistajana. Hänen vastustajansa käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja syyttivät häntäkin harhaoppiseksi. Feodorit karkotettiin Belozerskin luostariin, jossa hän oli vangittuna kaksi vuotta, kunnes ruhtinas Andrei Kurbski vetosi hänen puolestaan metropoliitta Makariin. Metropoliitta muisti Feodoritin ja vapautti hänet. Tämän jälkeen Feodorit asui pari vuotta Vapahtajan luostarissa Jaroslavlissa.

Vuonna 1558 Iivana IV Julma lähetti oppineen Feodoritin Konstantinopoliin hankkimaan patriarkalta virallisen vahvistuksen tsaarin eli keisarin arvonimen käytölle, minkä arvon Iivana Julma oli myöntänyt itselleen kymmenen vuotta aiemmin. Feodorit palasi Moskovaan mukanaan patriarkan allekirjoittama asiakirja. Tsaari palkitsi hänet runsaskätisesti, mutta omaisuudettomuuden ihanteesta kiinni pitäen Feodorit jakoi saamansa lahjat köyhille ja vetäytyi Vologdan alueelle Prilutskin luostariin. Sieltä käsin hän teki vielä kaksi matkaa valistamiensa lappalaisten luo. Monien kilvoitusten ja kokemiensa vaikeuksien jälkeen hän nukkui rauhassa kuolonuneen ensimmäisessä kilvoituspaikassaan Solovetskin luostarissa 17. elokuuta 1571. Pyhittäjä Feodorit Kuolalainen haudattiin Solovetskiin. Hänen elämästään kerrotaan Solovetskin Paterikonissa, mutta mainintoja varhaisesta kunnioituksesta pyhänä ei ole.