Hurskaat keisarinnat Irene ja Pulkheria

Hurskaita keisarinnoja Ireneä ja Pulkheriaa muistellaan ortodoksisuuden puolustajina. Hurskaasta keisarinna Pulkheriasta on kerrottu 10. syyskuuta ja 17. helmikuuta.

Ateenassa vuoden 752 tienoilla syntyneestä Irenestä tuli keisari Leo IV:n vaimo. Leo oli harhaoppinen ikonienraastaja, mutta Irene kunnioitti salaa pyhiä ikoneja myös vainojen aikana. Kun keisari sai tietää siitä, hän katkaisi suhteensa Ireneen. Leon kuoltua vuonna 780 Irenestä tuli sijaishallitsija, koska heidän poikansa Konstantinos VI oli vasta 10-vuotias. Irene alkoi heti tukea ortodoksisen uskon palauttamista. Hän puolsi pyhän Tarasioksen (25.2.) valitsemista patriarkaksi ja kutsui koolle seitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen Nikeaan. Kun Irene parantui verenvuodosta Eläväksitekevän lähteen Jumalanäidin kirkossa, hän täytti kiitokseksi pyhäkön runsailla lahjoilla ja mosaiikeilla. Hän rakennutti myös sairaaloita sekä majapaikkoja ja hautausmaan köyhille. Alamaiset kiintyivät Ireneen ja kunnioittivat sekä hänen hurskauttaan että hänen haluaan helpottaa ihmisten elämää.

Irenen poika siirsi äitinsä syrjään vallasta vuonna 790, mutta seitsemän vuotta myöhemmin Irene palasi valtaistuimelle, valtakunnan ensimmäisenä omissa nimissään hallitsevana keisarinnana, kunnes Nikeforos I syrjäytti hänet (802). Irene vetäytyi luostariin, jonka hän oli perustanut Prinssisaarelle. Sen jälkeen hänet karkotettiin Mytileneen Lesboksen saarelle, missä hän antoi sielunsa Jumalan käsiin elokuun 9. päivänä vuonna 803. Hänet haudattiin Prinssisaaren luostariin, mutta hänen reliikkinsä siirrettiin myöhemmin Konstantinopoliin.