Pyhittäjä Joosef Kreetalainen

Pyhä Joosef syntyi vuonna 1799 raunioituneessa luostarissa Kapsassa Kreetan kaakkoisosassa, minne hänen vanhempansa olivat asettuneet paetessaan turkkilaisia. Koska Joosefilla ei ollut mahdollisuutta saada koulutusta, hän opetteli ulkoa jumalanpalvelustekstejä. Vähitellen kuitenkin Joosefin villi luonteenlaatu sai hänet unohtamaan varhaislapsuutensa hurskauden. Vanhemmat katsoivat parhaaksi lähettää hänet työhön kaukaisiin paikkoihin, jotta hän ei joutuisi rettelöihin kylässä asuvien turkkilaisten kanssa. Tämä eristäytyminen kuitenkin vain korosti hänen taipumuksiaan.

Joosefin mentyä naimisiin hänen vaimonsa yritti epätoivoisesti hillitä häntä, mutta turhaan. Kerran Joosef oli käynyt sunnuntaina myymässä halkoja yhdessä vaimonsa kanssa, joka ei ollut onnistunut taivuttamaan häntä pyhittämään lepopäivää. Kun hän sitten palasi kotiinsa, hänen nuorempi tyttärensä makasi kuoliaaksi palaneena hänen talonsa edessä. Tämä tapaus järkytti Joosefia sydämen pohjia myöten ja muutti kokonaan hänen elämänsä. Hän palasi asumaan kylään ja Jumalan armon vaikutuksesta hänestä tuli lempeä, rakkaudellinen ja hurskas mies.

Vuonna 1841 tapahtui, että Joosef vaipui uneen, jota kesti 40 tuntia. Herättyään hän kertoi näystä, jossa enkeli oli näyttänyt hänelle taivaan ja helvetin. Pian hän paransi halvaantuneen vanhan naisen. Tämän jälkeen Jumala verhosi hänet armollaan. Kouluja käymättömän miehen suusta alkoi virrata hengellistä opetusta ja hän paransi monia sairauksia. Turkkilaiset viranomaiset kiinnostuivat asiasta ja uhkailivat häntä vankilalla tai karkotuksella, mutta kun Joosef oli parantanut alueen turkkilaisen paššan pojan, hän sai jatkaa kutsumustaan.

Seitsemän kuukauden kuluttua Joosef väsyneenä saamiinsa kunnianosoituksiin päätti ryhtyä viettämään kilvoituselämää pienessä raunioituneessa Pyhän Johannes Edelläkävijän luostarissa Kapsassa, missä hänet oli kastettu ja vihitty avioliittoon. Perheensä hän jätti Jumalan kaitselmuksen haltuun. Joosefin hyveitten valo ei kuitenkaan sallinut hänen elää pitkään rauhassa uudessa paikassaan. Luostarin vaikeapääsyisyydestä huolimatta uskovia alkoi tulvia hänen luokseen pyytämään hänen esirukouksiaan ja neuvojaan, ja hän joutui kunnostamaan keljoja munkeiksi pyrkiville. Lopulta Joosef päätti uudistaa koko luostarin. Uusi kirkko vihittiin vuonna 1863 ja Joosef otti munkiksivihkimyksen.

Kun Joosef oli viettänyt neljä vuotta (1866–1870) jonkin matkan päässä Pyhän Sofian luostarissa, hän palasi Kapsaan ja vietti elämänsä viimeiset viisi vuotta ankaraa askeettista elämää valmistautuen kuolemaansa, jonka lähestymisen Jumala oli hänelle ilmoittanut. Hän otti vastaan uskovia ja ohjasi heitä noudattamaan hyveitä ja elämään hurskaasti. Hänellä oli tapana sanoa: ”Ilman lähimmäisenrakkautta kaikki on turhaa.” Joosef jakoi kävijöille Jumalan armoa ihmeiden kautta, mutta ennusti samalla kärsimyksiä, joita he joutuisivat kokemaan Kreetan vallankumouksen ja sisällissodan aikana.

Joosef sai vielä ilmestyksen, jossa enkeli näytti hänelle Jerusalemin pyhät paikat, minkä jälkeen Joosef kuvaili niitä kuin olisi itse käynyt paikan päällä. Pian tämän jälkeen hän vaipui kuolonuneen elokuun 6. päivänä 1874. Hänen kallisarvoiset reliikkinsä, jotka vuodattavat ihmeitä ja parannuksia, nostettiin esiin ja asetettiin kunnioitettaviksi toukokuun 7. päivänä 1982. Ekumeeninen patriarkaatti kanonisoi pyhän Joosefin virallisesti vuonna 2004, ja hänen muistopäivänsä siirrettiin Kristuksen kirkastumisen juhlan varjosta sitä seuraavaksi päiväksi.