Kirkolla on monia sairaiden sielunhoitoon liittyviä käytäntöjä.
Lyhytaikaisen, pian paranevan sairauden aikana kirkon jäsen ei yleensä kaipaa muuta apua kuin läheisten hoivaa ja esirukouksia.
Jos sairastaminen jatkuu pitkään ja estää sairastavalta pääsyn ehtoolliselle, seurakuntaan voi olla yhteydessä ja tiedustella, onko papilla mahdollisuutta tuolla tuomaan ehtoollista kotiin. Samalla sairastavalla on yleensä mahdollisuus osallistua myös katumuksen sakramenttiin.
Vakavasti sairastunut voi pyytää pappia toimittamaan sairaanvoitelun sakramentin. Sakramentti voidaan toimittaa joko kirkossa, kotona, sairaalassa tai hoitolaitoksessa.
Sairaalahoitoon joutuva voi pyytää pappia vierailemaan luonaan ja toimittamaan katumuksen sakramentin, sairaanvoitelun sakramentin ja/tai tuomaan ehtoollista. Myös läheiset voivat olla yhteydessä sairastavan kotiseurakuntaan. Jos omaiset eivät tiedä, mihin ottaa yhteyttä, niin sairaalapappi osaa yleensä auttaa yhteystietojen etsinnässä. Koska ortodoksisella kirkolla ei ole omaa sairaalapapistoa, niin ekumeeninen yhteistyö on hioutunut tältä osin hyvin toimivaksi.
Mikäli sairauden odotetaan johtavan lähivuorokausien aikana kuolemaan, sairastava tai hänen läheisensä voivat pyytää pappia lukemaan kuoleman hetkellä luettavat rukoukset. Samalla voidaan keskustella alustavasti myös hautaukseen liittyvistä kysymyksistä.