Pyhä suurmarttyyri Irene

Pyhän Irenen elämästä ei ole juuri lainkaan varmaa tietoa. Kyseessä on kuitenkin suuresti kunnioitettu pyhä, ja niinpä aikojen kuluessa hänestä on kirjoitettu useita toisistaan poikkeavia elämäkertoja, joihin on koottu paljon satumaisia aineksia tai muiden neitsytmarttyyrien elämäkerroista lainattuja piirteitä. Näiden kertomusten mukaan pyhä Irene oli kotoisin Persiasta ja syntyi keisari Konstantinos Suuren hallitessa (306–337). Hän oli Roomaan tuohon aikaan kuuluneen Magedonin maakunnan hallitsijan Liciniuksen tytär ja alkuperäiseltä nimeltään Penelope. Suojellakseen kaunista tytärtään vaaroilta ja ulkomaailman vahingollisilta vaikutteilta isä sulki hänet torniin yhdessä kolmentoista nuoren palvelijattaren kanssa. Siellä hän eli suuressa ylellisyydessä, jopa hänen pöytänsäkin oli kultaa. Opettajana tytöllä oli viisas vanhus nimeltä Apellianos.

Eräänä päivänä Penelope näki kyyhkysen lentävän tornin sisälle ja asettavan oliivipuunoksan kultaiselle pöydälle. Sitä seurasi kotka, jolla oli nokassaan kukkaseppele, jonka sekin jätti pöydälle. Lopuksi tuli toisesta ikkunasta vielä varis nokassaan käärme, joka sekin sai paikkansa pöydällä. Penelope ihmetteli, mitä tämä kaikki mahtoi tarkoittaa. Hänen opettajansa Apellianos selitti: ”Kyyhkynen tarkoittaa mielen koulimista, sen tuoma oliivipuun oksa ennustaa ihmeellisistä tapahtumista ja on kasteen vertauskuva, lintujen kuninkaan kotkan tuoma seppele kuvaa tulevia erinomaisia tekoja, kun taas varis ja käärme ilmaisevat, että joudut kärsimään ahdistusta ja murhetta.”

Tarinan mukaan enkeli tuli pian tämän jälkeen opettamaan Penelopelle kristinuskoa ja antoi hänelle uudeksi nimeksi Irene eli ”rauha”. Enkeli ennusti myös, että tuhansittain ihmisiä tulee pelastumaan hänen kauttaan ja että itse apostoli Timoteus tulee taivaasta kastamaan hänet. Kasteen saatuaan Irene tuhosi kaikki isänsä epäjumalat. Raivostunut Licinius heitti hänet hevosten jalkoihin, että ne polkisivat hänet kuoliaaksi. Yksi hevosista kääntyi kuitenkin Liciniusta itseään vastaan ja tappoi hänet. Irene herätti rukouksillaan isänsä henkiin ja tämä kääntyi kristityksi yhdessä monien alamaistensa kanssa. Sitten hän luopui kruunusta ja sulkeutui torniin, missä hän vietti loppuelämänsä katumuskyyneleitä vuodattaen.

Liciniuksen seuraaja Sedekias yritti käännyttää prinsessan takaisin pakanuuteen. Kun hän ei millään keinolla saanut Ireneä suostumaan, hän heitti tämän käärmeitä täynnä olevaan kuiluun. Mutta Jumalan avulla Irene selviytyi tästä samoin kuin muistakin koettelemuksista ja käännytti monia pakanoita todelliseen uskoon.

Kun Sedekias oli karkotettu valtaistuimelta, hänen oma poikansa Sapor alkoi käydä sotaa häntä vastaan. Sapor kohtasi kuitenkin Magedonin kaupungin ulkopuolella Irenen, jonka rukousten voimasta koko hänen sotajoukkonsa sokeutui. Sitten Irene rukoili uudestaan ja he saivat näkönsä takaisin. Heidän sielunsa silmät eivät kuitenkaan auenneet, ja he alkoivat kiduttaa Ireneä lävistäen hänen jalkansa nauloilla ja pakottaen hänet kantamaan raskasta säkkiä neljän kilometrin matkan. Tämän kauheuden edessä maa avautui ja nielaisi sisäänsä suuren joukon sotilaita. Jäljelle jääneet noin 3000 sotilasta kääntyivät kristityiksi, mutta Sapor itse pysyi epäjumalien palvelijana. Silloin Herran enkeli ilmestyi ja löi hänet kuoliaaksi.

Tästä lähtien Irene saattoi vapaasti julistaa uskoa Magedonissa, ja paljon ihmisiä otti vastaan kasteen. Sieltä hän siirtyi Kallinikonin kaupunkiin, missä hän joutui jälleen kidutettavaksi tulikuuman pronssihärän sisään. Hän tuli ulos vahingoittumattomana, minkä nähtyään suuri joukko ihmisiä kääntyi kristityksi.

Irenen maine oli kantautunut aina Persiaan asti. Persian hallitsija, jonka nimi oli myös Sapor (Šapur), kutsui hänet luokseen ja luovutti hänet mestattavaksi. Irene laskettiin hautaan, mutta enkeli tuli ja nosti hänet kuolleista ylistäen häntä marttyyrina. Enkeli ylisti myös niitä, jotka olivat hänen kauttaan uskoneet Kristukseen.

Tämän jälkeen pyhä Irene siirtyi Mesembrian kaupunkiin kantaen kädessään öljypuun lehvää merkkinä uskon kaikki kuoleman voimat kukistavasta voitosta. Johdettuaan alueen hallitsijan ja hänen alamaisensa kasteelle Irene palasi kotimaahansa. Sieltä hän meni Efesokseen, missä hän teki samanlaisia ihmeitä kuin apostolit vakuuttaakseen ihmiset julistamansa opin totuudesta.

Saatuaan lähetystyönsä loppuun Irene otti mukaansa opettajansa Apellianoksen ja kuusi oppilastaan ja meni Efesoksen ulkopuolelle. Sieltä hän löysi vastakaivetun haudan, johon ei vielä ollut haudattu ketään. Hän käski seuralaistensa sulkea hänet hautaan ja tulla paikalle vasta neljäntenä päivänä. Mutta kun Apellianos meni paikalle jo kahden päivän kuluttua, hän löysi kiven pois vieritettynä ja haudan tyhjänä. Tästä on saanut alkunsa uskomus, jonka mukaan Irene otettiin taivaaseen samalla tavoin kuin pyhä apostoli Johannes Teologi.