Novgorodin pyhien esipaimenten juhla

Pyhän Anna Novgorodilaisen päivänä vietetään myös Novgorodin pyhien esipaimenten Joakimin, Luukkaan, Hermanin, Arkadin, Grigorin, Martirin, Antonin, Vasilin, Simeonin, Gennadin, Pimenin ja Afonin yhteistä muistoa. Heidän pyhät reliikkinsä Hermania, Gennadia ja Pimeniä lukuun ottamatta on haudattu tai siirretty Novgorodin Pyhän Sofian katedraaliin.

Piispa Joakim oli yksi niistä kreikkalaisista papeista, jotka pyhä ruhtinas Vladimir toi Hersonesista Kiovaan päätettyään valistaa Venäjän pyhällä kasteella. Vuonna 993 hänet vihittiin Konstantinopolissa Novgorodin piispaksi. Joakim julisti kristinuskoa Novgorodissa, rakennutti sinne kirkkoja, muun muassa ensimmäisen puisen Pyhän Sofian kirkon, ja perusti koulun, jossa lapsille opetettiin uskon totuuksia. Pyhä Joakim nukkui pois vuonna 1030. Hänen reliikkinsä siirrettiin 1600-luvun lopussa kiviseen Pyhän Sofian katedraaliin. Hänet on kuvattu katedraalin alttarin seinämaalaukseen ensimmäisenä Novgorodin piispojen joukossa.

Pyhä Luukas, lisänimeltään Juutalainen, oli ensimmäinen Venäjällä syntynyt Novgorodin piispa (1035–1060). Hänen aikanaan rakennettiin kivinen Pyhän Sofian katedraali, joka on säilynyt meidän päiviimme asti. Hänen pyhäinjäännöksensä löydettiin maatumattomina viisisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Pyhä Herman vihittiin Novgorodin piispaksi vuonna 1078. Sitä ennen hän kilvoitteli Kiovassa perustaen Berestovoon luostarin, jonka kumaanit¹ tuhosivat vuonna 1096. Ilmeisesti luostaria kohdannut onnettomuus sai hänet matkustamaan Novgorodista Kiovaan, jossa hän kuoli samana vuonna palaamatta enää Novgorodiin.

Pyhä Arkadi (ks. 18.9.) perusti Novgorodin lähelle Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen luostarin. Sen munkkien iankaikkista pelastusta tavoitteleva elämä osoitti kaikille, että ihmisen ei tule elää maata vaan taivasta varten. Arkadi itse oli luostarin igumeni ja hänet tunnettiin hyveellisenä ja harkintakykyisenä ihmisenä. Vuonna 1157 hänet valittiin yksimielisesti kansankokouksessa Novgorodin piispaksi. Hän johti hiippakuntaa viisi vuotta ja nukkui pois rauhassa.

Pyhä Grigori, maallikkonimeltään Gabriel, oli Novgorodin suuren arkkipiispan Johanneksen (7.9.) veli. Nämä pyhät veljekset perustivat vanhemmiltaan saamansa perinnön turvin luostarin, jossa he vihkiytyivät munkiksi. Kun arkkipiispaksi valittu Johannes aikanaan tunsi kuolemansa lähestyvän, hän luopui virastaan valmistautuakseen yksinäisyydessä iäisyysmatkaa varten, ja nimitti seuraajakseen veljensä Grigorin. Kerran pyhän Grigorin johtaessa ristisaattoa Sofian katedraalista Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkkoon salama löi puiseen kirkkoon niin, että se syttyi tuleen ja ihmiset kaatuivat jyrähdyksen voimasta maahan. Jumalan varjeluksesta ja pyhän Grigorin esirukouksien tähden palo kuitenkin sammui. Kirkosta löytyi kaksi miestä kuolleena, mutta muut eivät vahingoittuneet. Pyhä Grigori johti Novgorodin hiippakuntaa kuusi vuotta ja nukkui pois vuonna 1193. Hänet haudattiin veljensä lähelle Pyhän Sofian katedraaliin. Hänen reliikkinsä avattiin vuonna 1558. Hänen haudallaan on muistoarkku, jonka kanteen hänet on kuvattu kokovartalokuvana.

Novgorodin arkkipiispa pyhä Martiri syntyi Staraja Russassa. Hän perusti kotikaupunkinsa lähelle Kristuksen kirkastumisen munkkiluostarin. Pyhän arkkipiispa Grigorin kuoltua novgorodilaiset eivät päässeet yksimielisyyteen hänen seuraajastaan. Silloin he asettivat Sofian katedraalin alttarille arpaliput, joissa oli kolmen ehdokkaan nimet, ja pyysivät sokeaa miestä nostamaan arvan. Jumalan armosta arpa lankesi Martirille, joka vuonna 1193 vihittiin Novgorodin arkkipiispaksi. Pyhä Martiri oli väsymätön kirkkojen rakentaja. Hän muurasi kaupungin portille rakennetun Jumalansynnyttäjän kirkon peruskiven, vihki Kristuksen ylösnousemuksen kirkon uudessa naisluostarissa Mjatšinajärven lähellä ja Pyhän Kyrillos Aleksandrialaisen kirkon saman pyhän nimeä kantavassa munkkiluostarissa sekä muurasi suurmarttyyri Eufemialle pyhitetyn naisluostarin peruskiven. Lisäksi hän rakennutti kivisen Kristuksen kirkastumisen kirkon.

Pyhän Martirin aikana Novgorodissa tapahtui seuraava ihme. Eräs hurskas kaupunkilainen kävi joka päivä kirkossa ja sai sieltä mukaansa kirkkoleivän. Kerran hän nukahti kotimatkalla tien puoleen. Koirat vainusivat leivän ja yrittivät napata sen, mutta ponnahtivat pois näkymättömän voiman ajamina. Kun tapauksesta kerrottiin Martirille, hän rakennutti paikalle Neitsyt Marian syntymän kirkon ja antoi perustaa naisluostarin.

Vuonna 1199 arkkipiispa Martiri lähti kaupungin edustajien kanssa Vladimiriin lepyttämään novgorodilaisiin tyytymätöntä suuriruhtinas Vsevolodia. Iän painama Martiri kuoli kuitenkin matkalla Seligerjärven rannalla elokuun 24. päivänä. Hänen ruumiinsa tuotiin Novgorodiin ja haudattiin Pyhän Sofian katedraaliin. Katedraalin alttarissa on häntä esittävä ikoni.

Pyhä Antoni oli Hutynin luostarin munkki ennen valintaansa Novgorodin arkkipiispaksi. Hän teki pyhiinvaellusmatkan Konstantinopoliin ja kirjoitti siitä tarkan selostuksen. Matkaltaan hän toi puisen ristin, johon oli upotettu palanen Herran eläväksitekevää ristiä, ja lahjoitti sen Pyhän Sofian katedraaliin kaupungin pyhitykseksi. Hänet valittiin arkkipiispaksi vuonna 1212, kun tyytymättömät kaupunkilaiset olivat karkottaneet edellisen arkkipiispa Mitrofanin. Kahdeksan vuoden kuluttua Mitrofan kuitenkin palasi Novgorodiin ja Antoni joutui väistymään hänen tieltään. Elämänsä loppupuolella Antoni palasi vielä muutamaksi vuodeksi piispanistuimelle. Hänen sairastuttuaan ja menetettyään puhekykynsä hänet siirrettiin jälleen syrjään. Antoni vetäytyi Hutynin luostariin, jossa hän monien kärsimysten puhdistamana nukkui pois vuonna 1231.

Pyhä Vasili, maallikkonimeltään Grigori, tunnettiin Novgorodissa hyveellisenä pappina. Hän vihkiytyi munkiksi vuonna 1331, kun hänet valittiin Novgorodin arkkipiispaksi. Vasili johti hiippakuntaa vaikeana sisällissotien ja repivien ristiriitojen aikana. Hän kävi usein tapaamassa Moskovan suuriruhtinasta Iivana Kalitaa suostutellen tätä rauhaan Novgorodin kanssa ja puolustaen Novgorodin vanhoja oikeuksia. Kun kaupungissa kokoontui vuonna 1344 kaksi keskenään vihamielistä kansankokousta valitsemaan johtajaa, pyhä Vasili taivutti osapuolet tekemään sovinnon. Kahden tuhoisan tulipalon jälkeen hän käytti piispantalon varoja kaupungin jälleenrakentamiseen ja ihmisten auttamiseen. Pyhän Vasilin uhrautuvaisuus ja lähimmäisenrakkaus tulivat kaikkien tietoon Pihkovan ruttoepidemian aikana, kun hän pihkovalaisten kutsusta matkusti paikalle rukoilemaan kärsivien puolesta. Hän toimitti jumalanpalvelukset kolmessa kirkossa ja kulki ristisaatossa Pihkovan ympäri lohduttaen sen asukkaita. Paluumatkalla Novgorodiin hän sairastui itse ja kuoli 3. heinäkuuta 1352 annettuaan hyvän paimenen tavoin henkensä lampaidensa puolesta (Joh. 10:11).

Pyhään arkkipiispa Vasiliin liittyy myös tarina valkoisesta klobukista. Tarinan mukaan keisari Konstantinos (21.5.) oli lahjoittanut sen Rooman paavi Sylvesterille (2.1.). Paavilta klobukki siirtyi myöhemmin Konstantinopolin patriarkalle, joka lahjoitti sen Vasilille. Valkoinen klobukki oli Venäjän kirkolle merkki ortodoksisuuden keskuksen periytymisestä ja siirtymisestä vanhasta Roomasta uuden Rooman eli Konstantinopolin kautta kolmanteen Roomaan, Moskovaan.

Vuonna 1415 Novgorodin arkkipiispaksi valittiin arvalla Hutynin luostarin munkki Samson. Metropoliitta Foti antoi hänelle uuden nimen Simeon vihkiessään hänet piispaksi seuraavana vuonna. Simeon voitti pian laumansa luottamuksen. Vuonna 1418 hän tyynnytti Novgorodissa puhjenneet levottomuudet kokoamalla Sofian katedraalin papiston ristisaattoon ja siunaamalla Olhavanjoen sillalla kaupunkia ja riiteleviä osapuolia molempiin suuntiin. Samalla hän lähetti papit viemään sanaa, että arkkipiispa siunaa ja kehottaa kaikkia palaamaan koteihinsa. Vähän ennen kuolemaansa hän tyynnytti toukokuisen ukkosmyrskyn, salamoinnin ja raesateen toimittamalla itse rukouspalveluksen katedraalissa ja kehottaen pappeja kokoamaan kansaa rukouspalveluksiin muihin kirkkoihin. Hän nukkui pois rauhassa kuukauden kuluttua tästä tapauksesta kesäkuun 15. päivänä 1421.

Pyhä Gennadi oli Novgorodin arkkipiispana vuosina 1484–1504. Hän taisteli Novgorodiin pesiytynyttä juutalaistajien harhaoppia vastaan, huolehti kansan opettamisesta ja alkoi puhua papiston kouluttamisen tärkeydestä. Hänestä kerrotaan tarkemmin hänen omana muistopäivänään 4.12.

Pyhä Pimen oli Novgorodin arkkipiispana vuosina 1553–1571.

Pyhä Afoni oli ennen piispaksi vihkimistään Pyhien Boriksen ja Glebin luostarin igumeni Perejaslavlissa Vladimirin hiippakunnassa. Hänet valittiin Novgorodin metropoliitaksi vuonna 1635. Johdettuaan hiippakuntaa kolmetoista vuotta hän vetäytyi vanhuudenlepoon Hutynin luostariin, jossa hän kuoli vuonna 1652.

Edellä mainittujen esipaimenten lisäksi tänään muistellaan myös niitä Novgorodin piispoja, joilla on omat muistopäivänsä. Heitä ovat pyhä Nikita (k. 1108, muistopäivä 31.1.), Nifont (k. 1156, muistopäivä 8.4.), Johannes (k. 1186, muistopäivä 7.9.), Feoktist (k. 1310, muistopäivä 23.12.), Mooses (k. 1362, muistopäivä 25.1.), Eufimi (k. 1458, muistopäivä 11.3.), Joona (k. 1470, muistopäivä 5.11.) ja Serapion (k. 1516, muistopäivä 16.3.).