Hänen Kaikkipyhyytensä Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen paimenkirje suuren paaston alkaessa: ”Asketismi on toinen nimitys kristilliselle elämälle”

Konstantinopolin, Uuden Rooman arkkipiispa ja ekumeeninen patriarkka Jumalan armosta koko kirkon täyteydelle: olkoon Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teidän kanssanne ja teidän keskuudessanne vallitkoon rukous, siunaus ja anteeksianto.

Kaikkein kunnioitettavimmat esipaimenet ja siunatut lapset Herrassa:

Siunatun tunteen täyttäminä astumme jälleen kerran Jumalan hyvästä tahdosta pyhän ja suuren paaston tielle, askeettisen kilvoittelun areenalle, paaston ja katumuksen, hengellisen valppauden ja rakkauden aikaan, jossa sydämemme silmät ovat kiinnittyneet Herramme eläväksitekevään ristiin, joka johdattaa meitä kohti pyhää pääsiäistä, joka avaa ihmiskunnalle paratiisin portit.

Tämä edessämme avautuva siunattu aika tarjoaa jälleen kerran meille mahdollisuuden ymmärtää asketismin totuus Kristuksessa ja sen erottamaton yhteys eukaristiassa todentuvaan Kirkkoon, jonka kaikki ilmaukset ja ulottuvuudet ovat ylösnousemuksen ilon ja riemun valaisemia. Asketismin henki ei suinkaan ole jokin kristinuskoon tuotu vieras elementti eikä se myöskään ole kirkon ulkopuolelta tulevien dualististen ideologioiden aikaansaannosta. Asketismi on toinen nimitys kristilliselle elämälle; siinä eletään täydellisesti Jumalan johdatukseen luottaen, täynnä sammumatonta Kristukselle kuuluvan elämän tuottamaa hengellistä iloa, itsensä ylittävää ja itsensä uhraavaa elämää anteliaalla rakkaudella ja koko luomakuntaa kunnioittaen.

Asketismissa ei ole kyse ihmisen oman tahdon tekemistä valinnoista tai subjektiivisista yksityiskohdista, vaan alistumisesta Kirkon sääntöön ja sen ”katoliseen kokemukseen”. Kilvoittelua onkin luonnehdittu enemmän kirkolliseksi kuin yksilölliseksi tapahtumaksi. Kirkon ajattelussa elämää ei voi jakaa eri osastoihin. Katumus, rukous, nöyryys, anteeksianto, paasto ja hyvät työt ovat kaikki yhtenäisesti liitoksissa toisiinsa. Ortodoksisessa perinteessä asketismia ei pidetä päämääränä sinänsä, sillä se johtaa ainoastaan henkilökohtaisten saavutusten ylikorostamiseen ja ruokkii itsevanhurskauden taipumusta.

Suuri Paasto on sovelias aika kokea kirkko paikkana ja tapana, jossa ja jonka kautta jumalallinen armo tulee esiin, tuoden aina esimakua uskomme kulmakivestä eli Herran ylösnousemuksen ilosta ja siitä kaikkialle säteilevästä toivosta, joka sisällämme lepää. Jumalallisesta innoituksesta Kirkko laskiaislauantaina kunnioittaa niiden pyhien miesten ja naisten muistoa, jotka ovat loistaneet kirkkaasti asketismin kentällä ja yhä tukevat ja kanssakulkevat kilvoittelun pitkää tietä uskovaisten kanssa. Hengellisen kilvoittelun areenalla meillä on kanssamme kolmiyhteisen Jumalan hyvä tahto, meidän äitimme, kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän suojelus sekä pyhien ihmisten ja uskon marttyyrien esirukoukset.

Tervehenkinen kristillinen asketismi tarkoittaa sitä, että ihminen kokonaisuudessaan, hengen, sielun ja ruumiin ykseytenä, osallistuu elämään Kristuksessa ilman aineen ja kehon halveksuntaa ja vailla manikealaista hengellisyyden typistämistä. Kuten on kirjoitettu, kristillinen asketismi on viime kädessä kamppailua ei ruumista vastaan, vaan ruumiin puolesta. Jo erämaaisät puhuivat siitä miten meitä ei opeteta tuhoamaan ruumista, vaan tuhoamaan himot.

Valitettavasti ja epätarkasti kristillinen asketismi on leimattu nykypäivän ajattelijoiden toimesta elämänilon kieltäväksi ja ihmisen omaa luomisvoimaa kahlehtivaksi ilmiöksi. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta! Sillä asketismissa on kyse luopumisesta siitä mikä on minun omaani, itse asioiden omistamisesta luopumista. Aivan erityisesti kyse on omasta egosta luopumisesta: asketismissa luovutaan ”sen etsimisestä mikä minulle kuuluu” sekä oman elämämme haltuun ottamisesta – ja näin asketismi on aidon vapauden lähde ja ilmaus.

Mikä voisi olla todempaa kuin pakeneminen omien yksilöllisten oikeuksiemme peräämisen maailmasta ja avautuminen kohti toisia ihmisiä rakastaen? Mikä todempaa kuin sisäinen muutos kohti hyvää ja Jumalan käskyjen järkähtämätön noudattaminen? Mikä voisi olla luovempaa kuin paastoaminen siten, että paasto merkitsee kokonaisvaltaista asennetta elämää kohtaan, jossa ihmisen oma paasto ilmaisee Kirkon eukaristista ja askeettista asennetta, jolloin paasto ei ole henkilökohtainen suoritus vaan se tuleekin jaetuksi kamppailuksi? Mikä voisi pysäyttää eksistentiaalisesti meidät väkevämmin kuin katumus ja sisäinen kääntymys, jossa elämä uudistuu matkalla kohti totuutta ja jossa on mahdollista löytää uudelleen Jumalan armon voima, Kristuksessa eletyn elämän syvyys ja tulevan elämän toivo?

On todella vaikuttavaa ajatella, että kun varhaisina kristittyinä aikoina suuren paaston aika, joka aluksi merkitsi pääsiäisliturgiassa toimitettavalle kasteelle valmistautumisen aikaa, sai myöhemmin nykyisen katumusta korostavan luonteensa, säilytti kirkon perinne kuitenkin kokemuksen tuosta ajasta ja puhuu paastoajasta ”toisena kasteena”. Tästä syystä paaston ja katumuksen aika ei ole murehtimisen aikaa. Kirkkoveisuperinteemme puhuu ”paaston keväästä” ja teologia taas ”hengellisestä keväästä” ja ”ilon ja valon ajasta”. Kaikki tämä tuntuu erityisen ajattomalta ja tarpeelliselta oman aikamme antropologisen sekaannuksen valossa ja myös nykyisen kulttuurimme mukanaan tuomien uudenlaisten vieraantumisten ilmiöiden edessä.

Näillä ajatuksilla ja tuntemuksilla muistutamme kaikkia Kristuksen kirkon lapsia kaikkialla Kristuksen valtapiirissä, että tänä vuonna vietetään myös akatistos-veisun 1400-vuotisjuhlaa vuoden 626 tapahtumien muistoksi, jolloin akatistos veisattiin ensimmäistä kertaa Konstantinopolin piiritetyssä kaupungissa Blahernan kirkossa. Tämän muistutuksen kanssa toivotamme teille kaikille paaston vakaata, asketismin ja kärsivällisyyden täyttämää matkaa, ja sen kulkemista anteeksiantaen ja ylistäen.

Olkoon tämä matka kohti Herran ylösnousemusta meille kaikille, jotka puhuvat totuudesta rakkaudessa ja ovat siunattuja Herrassa, täynnä iloa.

Pyhänä ja suurena paastona 2026
Konstantinopolin Bartolomeos
Palava esirikoilijanne Herran edessä

Suomennos: Ari Koponen