Pyhä uusmarttyyri Konstantinos, islamista kääntynyt

Mytilenen saarella syntynyt pyhä Konstantinos oli muslimilapsi, jonka hyveellisyys ilmeni jo hyvin nuorena. Kun hän oli 15-vuotias, noituuksia harjoittanut nainen antoi hänelle myrkkyä, jonka johdosta hän vammautui eikä pystynyt kunnolla avaamaan silmiään. Myöhemmin hän sairastui vielä isorokkoon ja menetti kokonaan näkönsä. Kolme vuotta poika oli vuoteenomana. Hänen äitinsä oli jo menettänyt kaiken toivon ja odotti vain hänen kuolemaansa. Hurskas kristitty nainen kävi lohduttamassa äitiä ja sanoi lopulta: ”Anna poika minulle, niin pesen hänet meidän kristittyjen pyhässä lähteessä. Ehkäpä Jumala parantaa hänet.” Äiti suostui ja poika parani, jolloin myös hänen silmänsä aukenivat. Muistutuksena ihmeestä toisen silmän luomi ei kuitenkaan koskaan auennut aivan täydellisesti.

Kun Konstantinoksen leskiäiti meni uusiin naimisiin, hänen neljä poikaansa pakenivat väkivaltaista isäpuoltaan Smyrnaan. Siellä myös Konstantinos työskenteli vihanneskaupassa yhdessä veljiensä kanssa, jotka lähettivät hänet usein kauppa-asioille Smyrnan metropoliitan taloon. Siellä hän kuunteli mielellään kristittyjen puheita. Kerrankin hän pyysi yhtä rippi-isää lukemaan hänelle ääneen jotakin kristillistä kirjaa. Tämä vastasi: ”Poikakulta, minulla ei ole nyt silmälaseja mukanani.” Silloin poika juoksi nopeasti kauppaan ja osti hänelle lukulasit. Niin suuri oli hänen intonsa kuulla kristinuskon sanomaa. Hänen parhaimmat ystävänsäkin olivat kaksi kristittyä nuorukaista.

Konstantinoksen elämään tuli myöhemmin vaihe, jolloin aistilliset halut johtivat hänet irstaaseen elämään ja hengellinen innostus katosi. Jumala ei kuitenkaan hylännyt häntä, vaan sytytti sammuneen liekin uudelleen hänen sydämeensä. Hän tajusi lankeemuksensa. Syvän katumuksen vallassa hän kiiruhti Athosvuorelle ja pyysi saada kasteen. Seurauksia pelkäävät munkit eivät kuitenkaan rohjenneet ryhtyä kastamaan muslimia. Lopulta hänet ohjattiin patriarkka Gregorios V:n (10.4.) luo, joka eli tuohon aikaan karkotettuna Ivironin luostarissa. Tämä keskusteli hänen kanssaan ja ehdotti, että hän valmistautuisi kasteeseen kuuden kuukauden ajan Kausokalybian skiitassa. Kun kastepäivä sitten koitti ja hän nousi kastealtaasta, hänen kasvoiltaan loisti häikäisevän kirkas valo. Hän sai nimekseen Konstantinos.

Tämän jälkeen Konstantinos eli skiitassa kuin ruumiiton enkeli. Kerran kun hän oli menossa Ivironin luostariin, hän poikkesi Pyhän Johannes Edelläkävijän skiittaan, jossa säilytettiin monien uusmarttyyrien pyhäinjäännöksiä. Silloin hänessä syttyi suuri halu tulla itsekin marttyyriksi, ja pian hän ei enää muuta ajatellutkaan. Konstantinoksen ohjaajavanhus ihmetteli, miksi hän oli niin miettiväisen ja murheellisen näköinen. Konstantinos kertoi halustaan tulla marttyyriksi. Koetellakseen häntä vanhus käski hänen paastota ankarasti 40 päivää ja lisätä samalla rukouskilvoitteluaan. Johannes näki näyn, että hän oli Hagia Sofian kirkossa, jossa pyhä marttyyri Demetrios (26.10.) tarttui hänen käteensä ja johdatti häntä Kristuksen luo. Kristus kuitenkin lausui: ”Päästä hänet, vielä ei ole aika.” Tästä hän ymmärsi, että jotain oli vielä kesken. Konstantinos päätti lähteä vanhuksensa siunauksella Magnesiaan saadakseen myös sisarensa kääntymään kristinuskoon.

Kun Konstantinos saapui Kydoniaan, eräs turkkilainen tunnisti hänet. Juuri kun hän oli lähdössä Smyrnaan, hänet pidätettiin ja vietiin turkkilaisen agan eteen. Konstantinoksen toive marttyyrikilvoituksesta syttyi uuteen liekkiin, ja hän tunnusti epäröimättä olevansa entinen muslimi, joka oli kääntynyt kristityksi. Toisen kuulustelun jälkeen kupariseppä, joka oli aikoinaan kiduttanut Khioksen pyhää Georgiosta (26.10.), tarjosi taas palveluitaan. Hän suunnitteli metallisen kypärän, joka kuumennettiin hehkuvaksi ja asetettiin marttyyrin päähän. Sitten hän sitoi lyijypallot niin tiukkaan hänen ohimoilleen, että marttyyrin silmät pulpahtivat pois kuopistaan.

Seuraavana yönä eräät puhdassydämiset kristityt näkivät valon, joka lähti Pyhän uusmarttyyri Georgioksen kirkosta ja osui vankilaan, jossa Konstantinosta säilytettiin. Kaikki kaupungin kristityt rukoilivat kiihkeästi hänen puolestaan, että hän kestäisi. Paholainen pelotteli Konstantinosta muuttuen milloin naisen, milloin arabin tai koiran muotoon. Opettaja Gregorios toimitti vankilaan ateenalaisen oppilaansa Johanneksen järjestäen tälle syytteen maksamattomista veloista, niin että tämä saattoi rohkaista Konstantinosta hänen taistelussaan.

Toisessa kuulustelussa Konstantinos pyysi saada kätensä vapaiksi, minkä jälkeen hän teki leveän ristinmerkin sanoen: ”Nyt näette, kuka minä olen, älkääkä odottako, että muuttaisin mieleni.” Suuttunut tuomari veti miekkansa esiin ja löi häntä rintaan, mutta vain hänen paitansa repesi ja loistava kultainen risti ilmestyi hänen rintansa päälle.

Itse Jumalanäiti oli ilmestynyt vankilassa Konstantinokselle sanoen: ”Poikani tahto on, että kärsit marttyyrikuoleman pääkaupungissa, jonka nimeä kannat.” Samalla Jumalanäiti ennusti myös Kydoniaa kohtaavan tuhon. Lopulta alueen muslimihallitsija päätti lähettää Konstantinoksen Konstantinopoliin. Sielläkin hän pysyi lujana uskossaan. Tuomarin käskystä hänet ruoskittiin ja suljettiin sen jälkeen julkiseen kylpylään. Siellä hänellä oli mahdollisuus kutsua luokseen pappi, joka otti vastaan hänen synnintunnustuksensa. Pappi tarjoutui myös huolehtimaan siitä, että hän pääsisi vapaaksi. Konstantinos ei kuitenkaan tahtonut hänen ryhtyvän mihinkään toimenpiteisiin ja näytti hänelle jo saamiaan vaikeita vammoja. Papin välityksellä hän myös lähetti kunnioittavan tervehdyksensä Athoksella tapaamalleen patriarkka Gregoriokselle, joka oli palautettu patriarkanistuimelle ja joka itsekin kärsi marttyyrikuoleman Konstantinopolissa vuonna 1821.

Seuraavana aamuna Konstantinosta kuulusteltiin uudelleen, ja kun hän pysyi lujana uskossaan, häntä piestiin ja hänet vietiin takaisin samaan kylpylään. Seurasi vielä uusi kuulustelu, jolloin väsynyt nuorukainen totesi kuulustelijalleen: ”Kunpa sinäkin tajuaisit, mikä on hyödyllistä sielullesi ja kääntyisit kristinuskoon!” Tästä kimpaantuneena tuomari löi Konstantinosta kasvoihin ja tyrkkäsi hänet ulos. Sen jälkeen hän antoi määräyksen tappaa hänet hirttämällä, kunhan häntä oli ensin kidutettu. Näin päättyi hänen 23.4. alkanut pitkä marttyyrikilvoituksensa.

Välittömästi hirttämisen jälkeen kesäkuun 2. päivänä 1819 pyhä Konstantinos haudattiin turkkilaiseen hautausmaahan, jotta kristityt eivät voisi kunnioittaa hänen hautaansa.