Pyhä marttyyri ja palkattaparantaja Tryfon

Kristuksen marttyyri Tryfon syntyi 220-luvulla Fryygian Lampsakoksessa. Hänen vanhempansa olivat hyväntahtoisia ja hurskaita kristittyjä, jotka innoittivat lapsensakin rakastamaan Jumalaa ja tavoittelemaan pyhyyttä. Tryfonista tuli puhdassieluinen kristitty, joka sai jo nuoruudessaan sellaisen Pyhän Hengen täyteyden, että hänen rukouksensa paransivat sairauksia niin ihmisistä kuin eläimistäkin.

Kerrotaan, että seitsemäntoistavuotiaana Tryfon kutsuttiin keisari Gordianuksen (238–244) luokse parantamaan hänen tyttärensä, jota vaivasi riivaaja. Tryfon karkotti pahan hengen, jonka nähtiin lähtevän pois mustan koiran hahmossa. Kiitollinen keisari antoi Tryfonille runsaasti lahjoja, jotka hän jakoi köyhille kotimatkallaan.

Tryfon välitti Jumalan siunauksia ja paransi kärsiviä aina keisari Deciuksen (249–251) aikana puhjenneeseen vainoon saakka. Hänet ilmiannettiin prefekti Aquiliniukselle. Sotilaiden tullessa Tryfon antautui vapaaehtoisesti ja hänet vietiin Nikeaan. Siellä Tryfon tuli tuomioistuimen eteen iloisena. Prefekti kysyi hänen nimeään ja pyysi kertomaan taustastaan: miten kohtalo ja sattuma olivat häntä kuljettaneet. ”Nimeni on Tryfon”, hän vastasi, ”ja mitä tulee kohtaloon ja sattumaan, niitä ei ole olemassakaan. Me kristityt uskomme, että kaikki on Kaikkivaltiaan Jumalan säätelemää. Hän johtaa maailmankaikkeutta omalla viisaudellaan eikä vain hyvällä onnella. Asemaltani olen vapaa mies, en orja. Palvelen ainoastaan mestariani Kristusta. Hän on minun kruununi, kunniani ja ylpeyteni.”

Kuulustelu teki prefektille selväksi, että Tryfon ei horjunut vakaumuksessaan vaan oli valmis kuolemaan. Kidutuksilla uhkailtaessa Tryfon ilmoitti tahtovansa vain olla puhdas uhri Herralleen Kristukselle. Tryfon pantiin häpeäpaaluun ja häntä hakattiin kolme tuntia puumiekoilla, joilla sotilaat tapasivat harjoitella. Sitten hänet sidottiin prefektin hevoseen ja hänen oli juostava tämän perässä ulos kaupungista avojaloin. Kun Tryfon ei vieläkään suostunut palvomaan keisarin kuvaa, hänen jalkoihinsa lyötiin nauloja ja hänet kiskottiin forumille. Siellä sotilaat löivät häntä, polttivat hänen vartaloaan soihduilla ja repivät hänen ruumiinjäseniään. Tryfon kesti kaiken hyvillä mielin ja rukoili kiduttajiensa puolesta niin kauan kuin jaksoi.

Tapahtumia seurannut kansa hämmästeli ja ihaili nuoren marttyyrin urhoollisuutta ja kestävyyttä. Kristuksen rakkaus kirkasti hänen kärsimyksensä muuttaen ne taivaalliseksi iloksi. Pyhä marttyyri Tryfon menehtyi ennen kuin lopullista mestauskäskyä ehdittiin antaa. Taivaasta nähtiin laskeutuvan jalokivin koristeltu kukkaseppele, joka asettui hänen otsalleen.

Nikean kristityt käärivät pyhän Tryfonin kallisarvoiset reliikit puhtaaseen liinavaatteeseen ja voitelivat ne tuoksuaineilla. He olisivat tahtoneet pitää ne keskellään, mutta pyhä marttyyri ilmestyi muutamille heistä ja ilmoitti tahtovansa tulla haudatuksi kotikyläänsä Lampsakokseen. Reliikit siirrettiin Lampsakokseen, jossa pyhä Tryfon teki vuosisatojen varrella lukuisia ihmeitä. Häntä on kunnioitettu erityisesti puutarhojen ja viljelysten suojelijana.