Pyhä Antonios II Kauleas, Konstantinopolin patriarkka
Pyhän Antonioksen1 vanhemmat muuttivat Fryygiasta Konstantinopoliin paeten ikonien kunnioittajiin kohdistunutta vainoa. 800-luvun alussa syntyneen Antonioksen äiti kuoli varhain ja hän jäi isänsä kasvatettavaksi. Jo lapsena hän leikki pappia ja osoitti suurta kiinnostusta kirkkoa kohtaan. Vartuttuaan hän ryhtyi munkiksi ja kilvoitteli innokkaasti rukouksessa ja askeesissa. Paastoilla ja valvomisilla hän kuoletti lihansa, ja pian hän tuli arvolliseksi saamaan pappisvihkimyksen.
Myöhemmin Antonios valittiin vastoin omaa tahtoaan luostarinsa igumeniksi. Hän taivutti isänsäkin tulemaan munkiksi samaan luostariin. Erityisen ominaista Antoniokselle oli suuri armeliaisuus. Hän kierteli Konstantinopolin syrjäkujilla etsien puutteessa olevia ja jakoi heille auliisti avustusta. Kerran kun hän oli taas kiertelemässä kaupunkia, tuntematon mies ojensi hänelle ison kukkaron täynnä kultarahoja sanoen: ”Jaa nämä köyhille!” Sen jälkeen mies katosi.
Patriarkan istuimen vapauduttua vuonna 893 keisari ja pyhä synodi valitsivat yksimielisesti Antonioksen uudeksi patriarkaksi hänen armeliaan sydämensä tähden. Patriarkkanakin Antonios jatkoi ankaraa kilvoitusohjelmaansa, vaikka alkoi olla jo iäkäs. Nyt hänellä oli entistäkin paremmat edellytykset osoittaa rakkauttaan puutteessa oleville kirkonpalvelijoille ja maallikoille. Pyhän Hengen vahvistamana hän riensi kuin siivillä kirkosta toiseen, toimitti jumalanpalveluksia, rukoili kansan puolesta sekä jakoi rahaa ja avustuksia köyhille, jotka aina hänet nähdessään ryntäsivät hänen luokseen.
Kahtena patriarkkavuotenaan Antonios yritti toimia rauhantekijänä kirkossa, jonka pyhän Ignatioksen (23.10.) ja pyhän Fotioksen (6.2.) fanaattiset kannattajat olivat jakaneet kahtia. Hän huolehti myös rappeutuneiden kirkkojen kunnostamisesta ja rakennutti luostarin, jossa häntä myöhemmin muisteltiin vuosittain. Viimeisen sairautensa aikanakin hän jatkoi rukouksiaan uskovan kansan puolesta.
Pyhä Antonios nukkui pois vuonna 901. Eräs nainen, joka oli vajonnut köyhyyteen, koska ei voinut tehdä työtä vammautuneen jalkansa takia, pyysi pyhän Antonioksen esirukouksia heti tämän kuoleman jälkeen. Jalka parani naisen nukkuessa.
1 Konstantinopolissa oli lyhyehkön ajan sisällä kaksi Antonios-nimistä patriarkkaa, Antonios II Kauleos (893–901) ja Antonios III Studites (974–979), joiden elämänvaiheet ovat ehkä sekoittuneet. Pyhän Nikodemoksen mukaan yllä olevat elämäkertatiedot kuuluvat Antonios III:lle, joka oli Studionin luostarin munkki. Hänen johdollaan koottiin ensimmäinen ortodoksisten pyhien elämäkertakokoelma. Antonios III pyrki yhteistyöhön Rooman kanssa aikana, jolloin kirkot olivat jo ajautumassa eri suuntiin.