Nikomedeian 20 000 marttyyria

Käytyään voittoisan sotaretken etiopialaisia vastaan keisari Maximianus Herculius (286–305) määräsi, että kaikkialla valtakunnassa oli uhrattava kiitosuhreja jumalille. Kun hän tuli Nikomedeian alueelle, hän määräsi kaikki alueen asukkaat koolle kunnioittamaan jumalia kuolemanrangaistuksen uhalla. Kristityt vastustivat määräystä, ja keisari ryhtyi toimiin heitä vastaan. Ensin hän surmautti muutamia tärkeitä henkilöitä, jotka työskentelivät paikallishallinnossa tai hovissa, ja sitten hän lähetti verenhimoiset miehensä kaupungin kaikkiin kortteleihin etsimään piiloutuneita kristittyjä.

Sotilaat surmasivat uskovia julmasti. Pyhien iäisille asuinsijoille siirtyneiden Kristuksen todistajien määrä kasvoi päivä päivältä. Joulun koittaessa keisarille kerrottiin, että kristittyjen vastarinnan johtomies piispa Anthimos (3.9.) oli koonnut suuren joukon kristittyjä kaupungin suurimpaan kirkkoon. Tätä tilaisuutta keisari Maximianus ei halunnut hukata. Samoihin aikoihin oli levinnyt huhu, jonka mukaan kristityt olisivat sytyttäneet Nikomedeian hovissa raivonneen tulipalon.

Maximianus määräsi joukkonsa saartamaan kirkon niin, että kukaan ei pääsisi pakoon. Rakennuksen ympärille kasattiin polttopuita. Ainoa ulospääsy jätettiin pääoven eteen ja siihen pystytettiin epäjumalien alttari. Sitten sisällä oleville kuulutettiin, että niiden, jotka tahtoivat pelastaa henkensä, oli tultava ulos ja uhrattava jumalille.

Ilmoituksen kaikuessa kirkossa diakoni Agapioksen valtasi jumalallinen innostus, joka oli maallisia liekkejä tulisempi. Hän alkoi puhua: ”Veljet, muistakaa, kuinka monta kertaa me olemme ylistäneet kolmea nuorukaista, jotka Babylonian pätsissä kutsuivat koko luomakuntaa laulamaan Jumalan kunniaksi. Silloin kaikenluova Sana tuli alas ruumiillisessa hahmossa auttamaan heitä ja ympäröi heidät raikkaalla tuulella. Nyt meille on koittanut aika tehdä samoin kuin he. Uhratkaamme itsemme väliaikaiseen kuolemaan rakkaudesta Herraamme, jotta saisimme hallita ikuisesti Hänen kanssaan!” Koko seurakunta vastasi huutaen yhteen ääneen: ”Me uskomme Kristukseen, Jumalaan, ja annamme elämämme Hänen puolestaan.”

Kun sotilaat alkoivat sytyttää puita, piispa Anthimos käski diakoniensa koota katekumeenit. Hän kastoi heidät ja voiteli heidät pyhällä mirhalla. Sitten hän jakoi kaikille Herran Jeesuksen Kristuksen ruumiin ja veren. Jumalallisen voiman vahvistamina pyhät marttyyrit eivät tunteneet pelkoa nähdessään liekkien leviävän joka suunnalla ja paksun savun täyttävän kirkon. He lauloivat yhteen ääneen kolmen nuorukaisen veisua: ”Siunatkaa Herraa, kaikki Herran teot, laulakaa ylistystä Hänelle ja korkealle korottakaa Häntä iankaikkisesti.”

Nikomedeiaa kohdanneessa vainossa kuoli kaiken kaikkiaan 20 000 kristittyä. Piispa Anthimos pääsi pakenemaan palavasta kirkosta, mutta hänet kidutettiin kuoliaaksi myöhemmin.