Pyhä marttyyripiispa Euthymios Sardeslainen

Pyhä Euthymios syntyi 700-luvun puolivälissä Lykaonian Uzaressa. Hänen hurskailla vanhemmillaan oli monta lasta, joita he ohjasivat erilaisiin käsityöammatteihin. Euthymios osoittautui kuitenkin niin lahjakkaaksi, että vanhemmat taipuivat hänen pyyntöönsä ja lähettivät hänet opiskelemaan Aleksandriaan. Päätettyään opintonsa hän palasi kotiseudulleen ja vihkiytyi munkiksi paikallisessa luostarissa. Siellä hän kilvoitteli esikuvallisesti ja hänet vihittiin pian diakoniksi ja sittemmin pappismunkiksi.

Kun Sardeksen metropoliitta kuoli, kaupungin asukkaat, jotka tunsivat Euthymioksen hyveet ja oppineisuuden, pyysivät häntä esipaimenekseen. Vaikka Euthymios olikin haluton luopumaan luostarielämästä, hän näki kutsussa Jumalan tahdon. Hänestä tuli erinomainen esipaimen, joka piti esikuvanaan itseään Kristusta ja teki kaikkensa johtaakseen kaittavansa pelastukseen. Erityisesti hän omistautui vähäosaisten palvelemiseen. Orvot ja lesket saivat hänestä suojelijan ja köyhät ruokkijan.

Kun keisarinna Irene ja hänen poikansa Konstantinos kutsuivat vuonna 787 kokoon seitsemännen yleisen kirkolliskokouksen Nikeaan käsittelemään ikonien kunnioitusta, Euthymios oli yksi kokouksen 367 isästä. Oppineena ja syvällisenä kirkollisen tradition tuntijana hän nautti niin suurta arvonantoa isien keskuudessa, että sai kirkolliskokouksen neljännessä istunnossa tehtäväkseen julistaa kokouksen virallisen ikonien kunnioitusta koskevan lausuman. Hänen panoksensa kirkolliskokouksen kulkuun oli ratkaiseva, mikä voitti hänelle keisari Konstantinos VI:n luottamuksen. Euthymios olikin hänen ja keisarinna Irenen yhteisellä hallituskaudella (780–797) mukana monissa virallisissa lähetystöissä.

Keisari Nikeforoksen aikana (801–811) eräs hallintomies Euthymioksen hiippakunnassa tahtoi saada vaimokseen nuoren tytön, joka ei missään tapauksessa tahtonut miestä puolisokseen. Neito pakeni piispan turviin. Saadessaan tietää hänen tukalan tilanteensa piispa vihki hänet saman tien nunnaksi. Tästä ylimys raivostui ja alkoi ilkeämielisesti panetella Euthymiosta. Lopputuloksena oli, että keisari karkotti pyhän piispan Patellarian saarelle. Kärsittyään siellä muutaman vuoden huonoa kohtelua saaren raakojen asukkaiden parissa Euthymios palasi takaisin Konstantinopoliin keisari Leo V:n (813–820) kutsumana.

Pääkaupungissa häntä odottivat uudet koettelemukset. Keisari Leo oli aloittanut uuden vainon ikonien kunnioittajia vastaan ja vaati Euthymiosta tukemaan kantaansa. Tämä kieltäytyi selvin sanoin. Silloin keisari karkotti hänet Hellespontoksen Assokseen. Euthymios kesti kärsivällisesti maanpaon vaivat iloiten siitä, että oli tullut otolliseksi kärsimään Kristuksen tähden. Leon kuoltua tämän poika ja seuraaja Mikael II (820–829) kutsui hänet takaisin Konstantinopoliin yhdessä toisen maanpaossa olleen tunnustajan Methodioksen (14.6.) kanssa. Tämäkin keisari toivoi, että nämä pyhät tukisivat ikonien vastaista politiikkaa. Pyhän kiivastuksen vallassa Euthymios nuhteli keisaria ja huusi lopuksi: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei kumarra Herraamme Jeesusta Kristusta hänen kuvassaan, sillä kuva on todistus Hänen ihmiseksi tulostaan!”

Vihoissaan keisari karkotti Euthymioksen heti Akritas-niemelle Mustanmeren itäisimpään osaan. Siellä hän vietti vangittuna kolme vuotta epäinhimillisissä oloissa. Sitten hänet kutsuttiin takaisin Konstantinopoliin viimeisen – ja kiivaimman – ikoneita vastaan taistelleen keisarin Teofiloksen (829–842) eteen. Pyhä piispa puhui keisarille ikonien kunnioituksen puolesta yhtä rohkeasti kuin oli puhunut tämän edeltäjillekin. Seurauksena oli 400 kepiniskua, jotka hän kesti rauhallisin mielin. Muutaman päivän kuluttua keisari kutsui Euthymioksen uudelleen luokseen ja sanoi hänelle määräävästi: ”Käsken sinua, Euthymios, olemaan kunnioittamatta pyhiä ikoneja.” Vastauksessaan Euthymios moitti pelotta hallitsijaa kutsuen tätä pilkkaajaksi ja jumalankieltäjäksi. Teofilos tuomitsi hänet välittömästi ruoskittavaksi tuoreilla häränjänteillä. Sitten hänet heitettiin kuin eläin pimeään tyrmään. Euthymioksen ruumis turposi kuin pallo iskujen aiheuttamista vammoista. Hän kitui tyrmässä vielä viikon, kunnes antoi sielunsa Herran haltuun joulukuun 26. päivänä vuonna 831.

Pyhän Euthymioksen reliikkien äärellä alkoi heti tapahtua ihmeitä ja parantumisia. Vuosisatojen ajan niitä kunnioitettiin Konstantinopolissa. Kun kaupunki joutui turkkilaisten valtaan, ne siirrettiin Krimille Khersoniin. Sieltä ne kuljetettiin myöhemmin salaa Khilen kaupunkiin Khalkedonin lähelle. Kun kreikkalainen kristitty väestö siirrettiin pois Turkista vuonna 1924, Khilen asukkaat ottivat mukaansa pyhän Euthymioksen pääkallon. Myöhemmin he rakennuttivat Pireukseen hänen kunniakseen kauniin kirkon, jossa tätä reliikkiä edelleen suuresti kunnioitetaan.