Katsomusaineiden kehittämisen työryhmän loppuraportti julkaistiin 5.3. – työryhmä näki yhteiseen oppiaineeseen siirtymisessä enemmän ongelmia kuin hyötyjä
Opetushallitus (OPH) asetti katsomusaineiden uudistamista koskevan työryhmän vuosille 2022–2024. Kehittämisryhmän tehtävänä oli tuottaa lyhyen ja pitkänaikavälin ehdotuksia katsomusaineiden opetuksen uudistamista koskevista toimenpiteistä perusopetuksessa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa seuraavaan hallitusohjelmaan.
Työryhmän puheenjohtajana toimi pääjohtaja Minna Kelhä OPH:sta. Jäsenistöön kuului OPH:n sekä opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijoiden lisäksi laaja joukko yliopistojen, opettaja- ja opiskelijajärjestöjen, rehtorien, koulutuksen järjestäjien sekä uskonnollisten yhteisöjen edustajia. Ortodoksista kirkkoa edusti TM Sirpa Okulov. Edustajina olivat myös Ylioppilastutkintolautakunta, yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, opetusalan eettinen neuvottelukunta sekä Vapaa-ajattelijoiden liitto. Työryhmän pohjapaperina oli Vesa Åhsin ja Eero Salmenkiven selvitys katsomusopetuksen nykytilasta ja sen tarpeista (2022).
Nykyinen katsomusopetus ja kehittämistarpeet
Katsomusaineiden opetuksen nykyinen järjestämismalli ja siihen liittyvä lainsäädäntö vaikuttavat monimutkaisilta etenkin opetuksen järjestäjien näkökulmasta. Malliin sisältyy epätasa-arvoa eri uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien ja kuulumattomien näkökulmasta. Oppiaineen nimi ”oma uskonto” voi antaa harhaanjohtavan käsityksen opetuksen sisällöstä, opetushan sisältää tietoa myös muista katsomuksista. Kaikki oppilaat eivät saa oman uskontonsa mukaista opetusta nimestä huolimatta. Esimerkiksi koptiortodoksi voi osallistua ortodoksiseen uskontoon ja shiiamuslimi yleisislamilaiseen opetukseen, jolloin opetus ei ole tarkalleen ottaen ”oman katsomuksen mukaista”.
Tämänhetkinen lainsäädäntö mahdollistaa myös pidättäytymisen kokonaan katsomusopetuksesta. Opetusta on voinut antaa korvaavana opetuksena myös oma uskonnollinen yhteisö, jonka tarjoama opetus ei kouluopetuksen tavoin ole yleissivistävää, eikä kouluilla ja oppilaitoksilla ole toimivaltaa valvoa sen sisältöjä tai toteutusta.
”Yhteisen katsomuksen” käsite herätti alusta asti ristiriitaisia mielipiteitä ja sillä oli vahva kannatus etenkin enemmistöuskonnon kannattajissa ja Kuntaliitossa. Työryhmä näki enemmän ongelmia kuin hyötyjä siirtymisessä yhteiseen oppiaineeseen, uskonnon ja elämänkatsomustiedon yhdistyessä. Opetussisältöjen laatiminen ja toteutuksen perusteet herättivät kysymyksiä. Kuka laatii sisällöt ja kenen ehdoilla ne tehdään? Kaikki vähemmistöt katsoivat olevansa häviäjiä tässä. Virallisia kokeiluja ei ole tehty, eikä opetus- ja kulttuuriministeriö ole myöntänyt kokeilulupaa voimassa olevan opetussuunnitelman ulkopuolelta. Kaikki osapuolet olivat valmiita toteuttamaan yhteisiä osioita nykyisen opetussuunnitelman puitteissa.
Islamin uskoisten oppilaiden määrä on kasvanut jatkuvasti. Vuonna 2022 heitä oli 3,3 % kaikista oppilaista. Samana vuonna ortodoksien osuus oli 1,8 %. Vuosina 2023 ja 2024 myös ortodoksioppilaiden määrä on ollut nousussa ukrainalaisten lasten myötä ja nykyisin heitä on noin 3% oppilaista. Kun otetaan huomioon, että ortodoksisen kirkon jäseniä on vain 1% Suomen väestöstä, niin nämä luvut osoittavat selvästi, että maassa asuu huomattava määrä ortodokseja, jotka eivät ole rekisteröityneet virallisesti ortodoksisen kirkon jäseniksi. Elämänkatsomustiedon (alun perin uskonnottomille tarkoitettu) opiskelijoiden määrä on kasvanut 11,2 prosenttiin, mihin sisältyy myös ortodokseja, joita joutuu joskus virheellisiin ryhmiin joissakin kunnissa.
Nykyinen lainsäädäntö, jossa opetuksen järjestäminen perustuu rekisteröidyn uskonnollisen yhdistyksen jäsenyyteen, on osoittautunut haastavaksi. Virallisesti Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomat ortodoksit eivät voi vaatia oman uskontonsa opetusta. Opetuksen järjestämisvelvoite koskee vain virallisesti rekisteröityjä oppilaita. Maahanmuuttajaortodoksit tai ortodoksisesta taustakulttuurista tulevat oppilaat voivat osallistua ortodoksisen uskonnon opetukseen, mutta heidän vuokseen ei tarvitse muodostaa opetusryhmää, jos sellaista ei ole perustettu. Eräissä uskonnoissa jäseneksi rekisteröityminen on täysin vieras ajatus.
Keskustelua on aiheuttanut myös se, ettei elämänkatsomustiedon valitseminen ole mahdollista evankelisluterilaisille ja ortodoksisille oppilaille. Kaikki muut sen voivat valita halutessaan. Käytännössä ne maahanmuuttaja lapset, jota ovat ortodokseja, mutta eivät ole suomalaisen ortodoksisen seurakunnan jäseniä, voivat halutessaan valita elämänkatsomustiedon.
Jatko-opintojen kannalta ongelmallisena on nähty, ettei ylioppilaskirjoituksia voi suorittaa kuin evankelisluterilaiset, ortodoksit ja elämänkatsomustiedon opiskelijat. Lukion katsomuskurssien avaaminen aiheutti paljon keskustelua.
Loppuraporttiin sisällytetyt ehdotukset
1. Muutetaan uskonnonopetusta koskevaa lainsäädäntöä siten, että oman uskonnon käsitteestä luovutaan uskonnon oppimäärien kuvauksena.
2. Lisätään keinoja, joilla voidaan vahvistaa katsomusaineiden opetuksen järjestämiseen liittyvää laillisuusvalvontaa.
3. Katsomusaineiden opettajien täydennyskoulutustarve huomioidaan riippumatta katsomusaineiden opetuksen järjestämismallista.
4. Muutetaan lainsäädäntöä siten, että oppilas tai opiskelija ei jatkossa voisi olla osallistumatta koulun katsomusaineiden opetukseen. Nykylainsäädännön mukaan se on mahdollista osalle oppilaita ja opiskelijoita.
5. Muutetaan lainsäädäntöä siten, että oppilaan ja opiskelijan oikeus osallistua katsomusaineiden opetusta korvaavan opetuksen tai muun toiminnan sijaan oman uskonnollisen yhdyskuntansa antamaan opetukseen poistetaan.
6. Katsomusaineiden valinnanvapauden epäyhdenvertaisuus ratkaistaan lyhyen aikavälin tavoitteena.
7. Kehittämisryhmän selvä enemmistö esittää, että epäyhdenvertaisuuden korjaamiseksi lainsäädäntöä muutettaisiin siten, että katsomusaineiden valinta avattaisiin opiskelijoille lukiokoulutuksessa (lukiossa opiskelija voisi valita minkä tahansa katsomusaineen, mutta ylioppilaskirjoituksiin osallistuminen vaatii osallistumista vähintään kahteen pakolliseen saman katsomusopetuksen kurssiin).
8. Perustetaan työryhmä, joka hahmottelee katsomusaineiden opettamisen kehittämiseksi esimerkiksi pedagogisia ja didaktisia ratkaisuja sekä mahdollisia katsomusaineiden opettamisen yhteisiä malleja, muotoja ja sisältöjä (voimassaolevan opetussuunnitelman puitteissa).
9. Toteutetaan tutkimukseen perustuva opetuskokeilu osittain integroidusta katsomusaineiden opetuksesta perusopetuksessa.
10. Muutetaan aikuisten perusopetusta koskevaa lainsäädäntöä siten, että vastaavasti kuin lukiokoulutuksessa, aikuisten perusopetuksessa opiskelevien alle 18-vuotiaiden katsomusaineisiin liittyvistä valinnoista päättää huoltajan sijaan opiskelija itse.
11. Muutetaan lainsäädäntöä siten, että vastaavasti kuin aikuisten perusopetuksessa, myös aikuisille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa opiskelijalle, joka on täyttänyt 18 vuotta, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa.
12. Lisätään lyhyen aikavälin ratkaisuna ylioppilastutkintoon islamin uskonnon koe. Tämä edellyttää, että islamin uskonto mainitaan valtioneuvoston asetuksessa ylioppilastutkinnosta.
13. Katsomuksellinen yleissivistys huomioidaan osana ammatillisten tutkintojen yhteisten tutkinnon osien yhteiskunta- ja työelämäosaamista.
Ehdotetut lyhyen ja pitkän aikavälin jatkotoimet
Työryhmän raportti jätettiin 5.3.2025 opetusministeri Anders Adlercreutzille jatkotoimia varten.
Lyhyen aikavälin toimena ehdotetaan seuraavia toimia:
- katsomusopetuksen valinnanvapauden epäyhdenvertaisuus korjattava
- katsomusopetuksen valinnanvapaus avataan lukion katsomusopiskelijoille
- ylioppilastutkintoon lisätään islamin uskonnon koe (vaatii asetusmuutoksen)
Pitkän aikavälin toimet:
- edellä mainituista 13 ehdotuksesta osa siirtyy seuraavaan hallitusohjelmaan ja suuri osa vaatii muutoksia lainsäädäntöön
Raporttiin jätettiin seitsemän eriävää mielipidettä koskien yhteistä oppiaineiden järjestämistä, valinnaisuuden lisäämistä, opetuksen jäsenyysperusteisuutta ja elämänkatsomustiedon avaamista myös perusopetuksessa. Ortodoksisen kirkon edustaja ei jättänyt eriävää mielipidettä.
Teksti: Sirpa Okulov / Maria Hattunen